Kirjoittaja Aatos Jalo päivämäärä 2.5.10 - 10:52
Kokevatkohan muut samoja tunteita kuin minä kuunnellessaan Nadja Nowakia ja hänen studiovieraitaan?
Nowakilla on luonnonlahjana ja ehkä koulutuksenkin tuloksena loistava puheääni. Jokaisen sanan jokaisesta tavusta saa selvän. Kuitenkaan puhe ei ole monotoonista, vaan eloisaa. Tuntuu kuin hän olisi aidosti iloinen joka tilanteessa.
Kunpa hän vielä vähän kouluttaisi vieraitaan, esimerkiksi potkaisemalla polveen aina kun haastateltavan puhe menee kuiskinnaksi tai kun tämän mikrofoni menee kauas suusta, useinkin puheenvuoron viimeisillä sekunneilla.
Joskus voin sieluni silmin nähdä, miten haastateltavan huulet liikkuvat, pää nyökkyy ja kädet viuhtovat hänen katsoessaan Nowakia silmiin kuin viestittäen: Sinähän ymmärrät mitä tarkoitan, olethan lukenut kirjani, ja mehän keskustelimme tästä jo valmisteluvaiheessa, muistathan?
Tämänaamuinen keskustelu oli sikäli poikkeuksellinen, että studiovieraan äänen volyymi ei heikentynyt aina puheenvuoron loppua kohti. Se oli alusta loppuun käheää sopotusta.