Kirjoittaja k-meleon päivämäärä 11.10.11 - 10:02
Haatasen vieraana oli eilen metodimies, sos.psykologi, prof. (emeritus jo?) Antti Eskola ja aiheena osuvasti "Yhteiskuntatieteiden nykytila". Keskustelu taisi olla uusinta? Jotain tuon suuntaista olin kuulevinani. En ollut tätä aiemmin kuullut, kun ohjelman aika on minulle vähän hankala. Hyvin Haatanen vieraansa yleensä valitsee.
Eskola tuumasi Haatasen ns. yhteiskuntatieteiden kiistoja koskevaan jako-huomautukseen, että suurin jako tuli marxismin myötä. Ihan totta. Hassua, ettei Eskola tässäkään "reflektoinut", mitä oikeastaan sanoi: hän hyväksyy yhäti kybällä, että tieteen voi perustella sille ulkoisella (hänellä: poliittisella) prinsiipillä. Marxismihan ei tehnyt muuta kuin tarjosi toisenlaista poliittista motivoituneisuutta. Se oli samaa umpipositivistista ajattelua teoreettisesta näkökulmasta l. filosofiasta käsin. Erik Allardt, Antti Eskola, Osmo Jussila ym. ihmistietäjät tulivat sangen mainiosti keskenään juttuun - so. älyllisesti, koska jaettiin positivismin naivi maailmakäsitys.
Eskolan mukaan on muutakin kuin vain tämä "näkyvä". Ja siitä ei voi puhua, kaiketi siksi kun se ei ole "näkyvää", siis aistimellisesti annettua. Tuo annettuneisuushan on joka positivistin kiihkeän rakkauden kohde, jumalan sanan asemassa. Jokainen teoreettisen koulutuksen saanut tietää tasan tarkkaan, että "tämä näkyvä" on tietoisuuden piirin ilmiö, tajunnan syvävoimien konstruktiota aistikoneiston tarjoamista ärsykkeistä: "tuonpuoleisuus" ei ole muuta kuin ulkomaailma, physis, natura, luonto - materiaalinen maailma. On siis tämänpuoleinen l. tietoisuuden piirin ilmiöstö, tuonpuoleinen l. psykofyysiselle organismille ulkoinen maailma, ja ovat ne tajunnan syvänteet, toiminnalliset, muotoa-antavat prosessit, joiden ansiosta "tämä kaikki" on kuten on. Mutta vieraantuneelle tajunnalle nämä peruskategoriat sekoittuvat & vaihtelevat paikkoja aina sen mukaan, mitä ideologiaa ko. tajunta on ehdollistettu kuolaamaan.
Poliittisen ohella muut jaot olivat Eskolan mukaan triviaalimpia metodologisia jakoja. Noin se tietenkin on, ainakin Kailan & knit maahantuoman uuspositivismin jälkeen - tuota arkiymmärryksen terroria on kestänyt vuosikymmeniä, eikä mikään vihjaa muutoksesta. Päinvastoin. Kiristetyt opiskeluaikataulut pikemminkin takaavat, ettei arkiymmärryksestä ja sen sairauksista ole vapautusta edes akateemisen opiskelun myötä. Niinpä tässä on jo vuosikymmeniä jouduttu havainnoimaan, miten jotkut kiistelevät "laadullisesta", "määrällisestä", "pehmeästä", "kovasta", "ymmärtävästä", "realismista", "konstruktivismista" - ties mistä, yleensä pahasti asian sivu puhuen, koska eivät ylimielisyyttään viitsi lukea niitä ajattelijoita, joiden esiintuomat pointit väistämättä kevytkeskusteluissa idiotisoituvat - kuin oikeista, vakavasti otettavista tieteellisistä ongelmista.
Hirveest anteex tietoruutunormin ylittäväst oksennuksest!
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson