Näyttivät kesäkuun kuudentena D Day/jour J juhlintaa (ja pönötystä) useamman tunnin ajan.
Parempiakin vaihtoehtoja muistaa ja muistuttaa mielestäni on, kuten esimerkiksi Teemalta tullut sarja Kuvia kadonneesta ajasta.
Albert Kahnin & kumpp. kuvat ovat vaikuttavaa katsottavaa ja ohjelma muutoinkin sopivan rauhallisella otteella tehty. Viime kerran rintamakuvat vakuuttaisivat varmasti ja toivottavasti pahimmankin euroskeptikon miettimään asioita uudemman kerran. Ranskan ja Saksan sotimista, länsirintaman taisteluita eli järjetöntä teurastusta siis, voi ulkopuolisena katsoa ehkä hieman objektiivisemmin kuin suomalaisia sotakuvia. Ei koskaan enää!
Truffaut mainitsi Elävän arkiston Karpon haastattelussa, että Tuntematon sotilas oli paras näkemänsä sodanvastainen elokuva, eli ollut kenties samanlainen vaikutus siis, patrioottiset/antipatriooottiset etc. tunteet eivät ole olleet katsomisen tiellä. (Liekö jaksanut katsoa kokonaan, hänellähän taisi olla armeijasta melko ahdistavat muistot vaikkakaan ei rintamalta muistaakseni.)
Sotahistorioitsija, kirurgi M. Crumplin kertoi kranaatin sirpaleiden aiheuttamista haavoista, vain pari luun sirpaletta saattoi estää haavojen umpeutumisen ja parantumisen, usein syntyi krooninen luutulehdus. Sirpaleet, fragments. Hieman erilaisista, mutta aivan yhtä vaikeasti paranevista haavoista, kertoo mielestäni hyvin ranskalainen elokuva Les Fragments d'Antonin.
Elokuvan bande-annonce, esittely:
http://www.allocine.fr/video/player_gen ... &hd=1.html Ensi-ilta ollut marraskuussa, kuten sopikin.