YLE Radio 1

Marja S. 26.8.04 filmeissä kirjoitti:... Mutta katsoin sentään Tituksen, ohjaajana Julie Taymor. Shakespearen Titus Andronicus on jotenkin aina vedonnut. Kuka se olikaan Sh-tutkija joka sanoi että seuraavaksi käytäisiin jo katsojien kimppuun. ...

Jan Kott muistaakseni näin kirjoitti.

Eeva Luotonen ja vieraat, näyttelijä Jussi Lehtonen ja ohjaaja Juha Hurme, juhlivat Shakespearen nuoruudentyön, Titus Andronicuksen, äärellä. Pentti Saaritsalta on ilmestynyt uusi käännös ja se aiheutti iloa Cajanderin vanhan käännöksen rinnalla, joka sekin nousi suureen kunniaan. Otsikolla Titus Andronicus – splatteri Shakespearen tapaan oltiin liikkeellä. Juha Hurme, joka 12 vuotta sitten ohjasi aikanaan erittäin suositun, nykyään harvemmin esitetyn, näytelmän, oli sitä mieltä, että verta vuodatetaan kunnian ja rituaalien, viestinnän mukaan. Se ei ole itseisarvo. Kovin mielenkiintoisia näkemyksiä ja näkymiä löytyi tästä rakkauden ja väkivallan vyörytyksestä, jonka tempo on huima. Käsi silvotaan, kieli leikataan, lapset syötetään äidille päivällisillä. Ja kaikella on kuitenkin onnellinen loppu. Eivät voineet olla nauramatta nuo hirtehiset. Sitä miettivät, onko kyse tragediasta vai farssista. Hurme oli sitä mieltä, että kyse on groteskista. Lehtonen tunsi näytelmän rakkaudessa mullan maun suussaan ja Eeva Luotonen koki rakenteen kuin lujana tango-otteena.

Kovin kiinnostava, innostava ja rakastettava oli tämä todellinen keskustelu, jossa toinen otti heiton toiselta ja jatkoi siitä. Ohjelma tulee uusintana torstaina. Yhteyksiä nykypäivään löytyi vaikka millä mitoin.

Kuulin osan.

Marja Salonen kirjoitti:Eeva Luotonen ja vieraat, näyttelijä Jussi Lehtonen ja ohjaaja Juha Hurme, juhlivat Shakespearen nuoruudentyön, Titus Andronicuksen, äärellä.
(...)
Hurme oli sitä mieltä, että kyse on groteskista.

Diggaan groteskia. Ja oli Hurmeella muitakin hyvejä pointteja, sikäli kuin muistan.

Tuota Titus Andronicusta en ole koskaan lukenut, saati nähnyt. Shakeshiipparilta on jokin paksu Collected Works, mutta sen selailu on jäänyt lähinnä joihinkin Suuriin Kuningasnäytelmiin ja vastaaviin. Pitänee kaivaa illalla esiin.

Titus kannattaa ehdottomasti lukea. Minä olen nauttinut näytelmän äärellä useamman kerran. Teatterissa en ole sitä koskaan nähnyt mutta elokuvana kyllä (Tamorana Jessica Lange). Lukeminen kyllä peittoaa tuon elokuvan. Teatteriin menisin ehkä pelonsekaisin tuntein.

Williamin draamallisesta asemasta pohjolan perukoilla keskustellaan uuden Shakespeare Suomessa-kirjan antamien virikkeiden pohjalta:
http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/kulta ... 4536.shtml

Kun äskettäin vierailin lähitienoidemme merkittävimmässä teatterimaassa Liettuassa katsoin lopultakin paljon huomiota herättäneen Oskaras Korsunovasin tulkinnan Hamletista. Tarinan tuttuus sai aikaan sen, ettei esityksen liettuankielisyys ilman tulkkausta haitannut seuraamista yhtään.
Korsunovas oli lähtenyt liikkeelle totaalisesta black box-tilasta, jossa oli muutama peilipöytä. Näitä kääntelemällä sekä valoja ja mustia, valkoisia sekä punaisia kankaita tehosteina käyttäen Shakespearen teksti kiertyi osaksi lumovoimaista tyhjyyttä, jota tarinan sinällään aika tylyt tapahtumat osaltaan täyttivät. Näytelmän loppua kohden lisääntyvät ruumiskasat verhoiltiin punaisilla kankailla, mikä saattaisi näyttää alleviivaamiselta, mutta myös- ennenkaikkea- sisäsiistiltä Shakespearen uusiotulkitsemiselta.
Hamletin tarinan mustavalkoisuuttakaan (hyvä-paha-vastakkainasettelu) esitys ei värimaisemansa yksipuolisuudesta huolimatta mitenkään alleviivannut. Peilit toivat jutun tueksi paitsi sitä paljon puhuvaa avaruutta, myös kovaa valoa. Pelkästään näiden visuaalisten näkemysten takia Hamletas oli hyvinkin katsomisen arvoinen juttu, puhumattakaan siitä, miten se osoittaa Shakespearen kääntyvän modernin teatterinkin kielelle.

Esitys lienee Korsunovasin ryhmän repertuaarissa vielä pitkäänkin, sillä huolimatta jo yli kaksi vuotta kestäneestä esityskaarestaan, se oli yhä jokseenkin loppuunmyyty -itsekin sain peruutuslipun ovelta vain muutamaa minuuttia ennen näytännön alkua. Kannatti pysähtyä Puolaan mennessä vanhassa kunnon Vilniuksessakin..!
http://www.okt.lt/lt/spektakliai/hamletas

Ja myönnetään, panttasin tätä juttua hetken, koska halusin jatkaa 4000.lla viestilläni juuri tätä keskustelulankaa!

Brandon Toropovin, jenkkiläisen dramaatikon ja näyttelijän sekä suuren Shakespeare-fanin kirjoittama ja Joseph Leen hauskasti kuvittama Shakespeare vasta-alkaville ja edistyville (Jalava, suom.Salme Sainio) täyttää paitsi tiiviin infopaketin, myös terävän analyyttisesti ja sopivan kevyesti draamakirjallisuuden merkittävimmän herran koko tuotannon esittelyn vaatimustason. Eihän tällaista voi kuin suositella -myös niille, jotka eivät Williamin näytelmistä perusta.
Kirjassa on käyty kursorisesti läpi Shakespearen koko tunnettu tuotanto, näytelmien lisäksi myös runoja ja heitetty siitä kehiin nippelitietoa, analyysejä ja anekdootteja. Hakuteoksestakin opus käy vallan mainiosti, vaikka silosäettä ei siitä hahmotakaan, ainakaan suomeksi...