YLE Radio 1

Poimintoja Olli Rautiaisen esseestä:
http://www.amfion.fi/jutut/esseet/miksi ... an-osa-ii/

"Taiteilijan nerous perustuu kykyyn vapauttaa itsensä väliaikaisesti periaatteen kahleista ja kokea asioita syyn ja seurauksen, oletuksen ja päätelmän, motiivin ja toiminnan sekä tilan ja ajan (periaatteen neljä kategoriaa) ulkopuolelta."

"Musiikin erityisyys ei perustu representaation kohteeseen vaan siihen, että se ei representoi ollenkaan."

"Musiikista saatu esteettinen elämys ei välttämättä ole muita parempi mutta ainakin erilainen nautinto."

Taustana yksi lempikirjoistani.
http://www.amazon.co.uk/Introduction-Ph ... 0198250487

Samaisesta tekstistä:

"Kivy ei väitä, etteikö vierastakin musiikkia voisi kokea rikkaasti, mutta sanoutuu irti paljon puolustellusta demokraattisuuden prinsiipistä, jonka mukaan musiikinteorian tai historian tuntemus ei vaikuttaisi elämyksen laatuun."


Tästähän puuttui perästä enään toteamus: "on se viidakonkin musiikki musiikkia muttei yhtä hyvää kuin meidän valkoisten vaikka saa sitä(kin) toki kuunnella mutta emme suosittele koska olemme (valkoihoisia) kaikentietäviä eurooppalaisia joille elitistinen snobismi on kaikki kaikessa".


Kenties tulkitsin katkelman väärin, mutta ei sinällään etteikö se olisi haiskahtanut juuri tuolta.

jokun sivistyskansan hieno ja mahtava historia monarkioineen on suuri syy siihen miksi joku brtitti musiikki kelpaa radioon suomalaisten metsäläisten ja maalaisten saavutuksia kernaammin. sibelius oli 1. sinfoniassaan slaavilais-arkaaisten tyylivaikutteiden ja 2. enemmän brahmsin kuin tsaikovskin vaikutuksen alainen.krohn kauniimpaa.

Ender Etheric kirjoitti:Tästähän puuttui perästä enään toteamus: "on se viidakonkin musiikki musiikkia ..."

Etnojätkänä olen justiinsa tätä mieltä!

VeHy kirjoitti:

Ender Etheric kirjoitti:Tästähän puuttui perästä enään toteamus: "on se viidakonkin musiikki musiikkia ..."

Etnojätkänä olen justiinsa tätä mieltä!

mutta se mikä sijoittuu välimaastoon pienten kansakuntien henkisenä kulttuuriperintönä joutuu romukomppaan kun kysyntä ei vastaa tarjontaa ja julkisen palvelun sektori juoksee markkinavoimia pakoon toteuttaen musiikkipolitiikkansa niiden ehdoilla markkinoiden pussiin pelaten stalinin ja hitlerin saappaan alla. kullttuurihistoriallinen konteksti määrittelee ohjelmistorakenteen aatelissäätyyn korottamisine.

lgrohn kirjoitti:Poimintoja Olli Rautiaisen esseestä:

"Taiteilijan nerous perustuu kykyyn vapauttaa itsensä väliaikaisesti periaatteen kahleista ja kokea asioita syyn ja seurauksen, oletuksen ja päätelmän, motiivin ja toiminnan sekä tilan ja ajan (periaatteen neljä kategoriaa) ulkopuolelta."

"Musiikin erityisyys ei perustu representaation kohteeseen vaan siihen, että se ei representoi ollenkaan."

"Musiikista saatu esteettinen elämys ei välttämättä ole muita parempi mutta ainakin erilainen nautinto."

Koska sinun estetiikkasi, lgrohn, säveltämisen suhteen kuuluu (itsesi muotoilemana kait?) näin:

"Kamerakännykkä muuttaa näpätyn kuvan hetkessä musiikiksi. Pian Android-marketissa" -

niin mitäpä jos työntäisit nämä lainaamasi rusinat takaisin siihen pikku pullaasi ja syöttäisit sen pikku pullan sitten vaikka saariston viluisille pikku kiehkuraishylkeille?

Joo. Lähes miljoona nettilatausta, joista yli 100000 Kiinasta, kertonee jotain tuosta tietokoneen säveltämästä ja soittamasta musiikista, joka pian tulossa myös kännyköihin ...

lgrohn kirjoitti:...kertonee jotain...

Eipä kertone yhtään mitään.

lgrohn kirjoitti:joka pian tulossa myös kännyköihin ...

Ei ainakaan minun kännyköihin.

kapitalistisessa markkinataloudessa musiikkia kuunnellaan ennenmuuta siksi että levy-yhtiöt ja konserttienjärjestäjät tienaisivat taloudellista voittoa, siis paljon rahaa ja siksi yleisökin on juuri tämän vuoksi koetettu totuttaa mahdollisimman kapeaan ja samana toistuvaan ohjelmistoon jonka pariin sen on helppoa palata muistinsa turvin aina yhä uudelleen ettei kaikki erilainen, uusi tai uudelleen ohjelmistoon otettu ja outo karkottaisi sitä pois konserteista .

näin ollen paras tapa turvata tämä kysyntä on tarjota mahdollisimnman pienen säveltäjäjoukon teoksia yleisölle jotka sille on suggeroitu genreensä merkittävimmiksi ilman syvällistä syytä. vaikkei näin todellisuudessa tietenkään koskaan juuri olekaan jotakin 1700 luvun hovikulttuurin aikakauden poikkeuksia lukuunottamatta. markkinat vetävät yleensä tästä narusta. mitä trutumpi pulu sitä parempi ja tuottoisampi sillä kaikkihan pulun tuntevat. lintuharrastakjat bongaavat harvinaisia fågeleita.

martinu muuten on lähes kamalinta musiikkia jota voi ajatella sibeliuksen jälkeen sinfonioissa. marttinen oli sentään mrestari tämän koheltajan rinnalla jolle arkipäiväiose banaalit juolahdukset ja muodonyksityiskohtien arvostelukyvytön menettely häiritsevät laatua.

jos näen jonkun liian tutun säveltäjän jonka musiikki ei kiinnosta enää pätkääkään vakavasti ottaen jossakin hyllyssä myytävänä en vilkaisekaan toista kertaa vaan etsin aina jotakin suomalaisuia harvinaisuuksia jotka lähtevät mukaan.se mikä imponoi ja fasinoi 10 vuotta sitten ei tyyfytä enää harmonisen kompleksisuuden, ja melodisen pitkälinjaisen laulavuuden vaatimuksiani.

esim. joku 3 g-sävelen iskua ja es-urkupiste on tylsin musiikillinen fraasi ja rytmikuvio jota voi ajatella koko osan läpikäyväksi motiiviksi. niin huonoa sinfonian aloitusta ei yksikään minun levyhyllystäni löytyvä suomalainen säveltäjä ole keksinyt. sibelius pystyy yhtä surkeaan. melartin tuukkanen krohn ovat mestareita tuollaisen amatöörin rinnalla tatatataa. ja sata muuta. polyfoninen ja monumentaalinen

sinfonikko fougstedt uinuu ruususen unta. orkesterimusiikissa kuuluu niihi kuvallisiin tammen musiikkitietosasnakirjasäveltjäartikkelin saaneisiin yhdessä esim. pesosen ja rannan kanssa joiden lajasmuotoista musiikkia ei soiteta juuri yhtään delius pärjää hyvin ilman kuviakin.ylessä soi tosin vain pikkuteokset pienelle orkesterille.

Lisää Poimintoja Rautiaisen esseestä:

"Mutta vaikka kaikki musiikki koostuu samoista materiaaleista, kaikki musiikki ei ole yhtä nautinnollista. Miellyttävän ja yhdentekevän musiikin erottava tekijä on siis välttämättä materiaalin sommittelussa, muodossa."

Mitä mahtaa olla se "kaikki musiikki" joka koostuu "samoista" materiaaleista?

Ender Etheric kirjoitti:Lisää Poimintoja Rautiaisen esseestä:

"Mutta vaikka kaikki musiikki koostuu samoista materiaaleista, kaikki musiikki ei ole yhtä nautinnollista. Miellyttävän ja yhdentekevän musiikin erottava tekijä on siis välttämättä materiaalin sommittelussa, muodossa."

Mitä mahtaa olla se "kaikki musiikki" joka koostuu "samoista" materiaaleista?

Mutta vaikka kaikki ruoka valmistetaan samoista materiaaleista, kaikki ruoka ei ole yhtä nautinnolista. Miellyttävän ja yhdentekevän ruoan erottava tekijä on siis välttämättä materiaalin sommitelussa, muodossa.

Ender Etheric kirjoitti:Mutta vaikka kaikki ruoka valmistetaan samoista materiaaleista, kaikki ruoka ei ole yhtä nautinnolista. Miellyttävän ja yhdentekevän ruoan erottava tekijä on siis välttämättä materiaalin sommitelussa, muodossa.

Minkähän tason kokkeja Sibelius ja Madetoja mahtoivat olla?

VeHy kirjoitti:Minkähän tason kokkeja Sibelius ja Madetoja mahtoivat olla?

Koostuuko kaikki musiikki samoista materiaaleista?

Vastaa sinä, Lauri Gröhn, näihin Olli Rautiaisen esseen herättämiin kysymyksiin, kun kerran keskustelun aloitit ja kyseistä tekstiä lainailit.

Siis:

http://www.amfion.fi/jutut/esseet/miksi ... an-osa-ii/

Melkoisen ristiriitainen, asenteellinen sekä asioita vääristelevä kirjoitus kaiken kaikkiaan.

Huomauttaisin, että osoitettaessa julkisesti sananen nimimerkki "lgrohnille" on soveliasta käyttää ko. nimimerkkiä, vaikka tietäisimmekin kirjoittajan henkilöllisyyden. Meidän kaikkien nimimerkkikirjoittajien henkilöllisyydet ovat selvitettävissä - se ei ole suurikaan työ. Syystä tai toisesta itsekukin meistä kuitenkin tahtoo tällä forumilla esiintyä nimimerkillä. Päätöstä on jokaisen syytä kunnioittaa. Muuten päädymme jatkuvalle roskalehdistöstä tutulle paljastusten linjalle. Päädymme henkilöihin. Unohtuu tärkein, asia.

Olen vain vilkaissut, silmäillyt, Rautiaisen esseetä - voisihan tuon joskus lukea tarkemminkin. Muistelen vaikutelmakseni, että esseensä on laajennettu kirjaesittely, jossa väistämättä kietoutuvat esitellyssä teoksessa esitetyt ajatukset kirjoittajan ajatuksiin (koska toisen kirjoittaman tekstin esittely perustuu ko. tekstin tulkinnalle, jota ohjaa puolestaan myös henk.koht. tulkintahorisontti). Hänhän propagoi P. Kivyn teosta Introduction to a Philosophy of Music (2002). Sellaisenaan teksti on ei-painotuotteessa julkaistuksi internet-ajan tekstiksi aivan kelvollinen.

Ender Etheric kirjoitti:Melkoisen ristiriitainen, asenteellinen sekä asioita vääristelevä kirjoitus kaiken kaikkiaan.

Se on keskusteluforumin esseet-osastossa. Essee on perinteisesti ollut vapaamuotoinen, persoonallinen kirjoitelma jostakin aiheesta: se ei ole tutkielma eikä kaunokirjallisuutta, vaikka esseistiikassa arvostetaankin sekä asiasisällön pyörittelyä että Hyvää Tyyliä.

Esim. tapa korostaa henkilönimiä on päivälehdistöstä napattu tyyli, eikä kuulu asiakirjoittamiseen, jossa korostetaan teosnimeä (ks. yllä). Teosnimien olisi etenkin yhdessä ja samassa tekstissä oltava johdonmukaisesti kirjoitetut, mieluiten julkaistua nimeä käyttäen ja suomennos sulkeissa; jos viitattu teos on suomennos, niin silloin voi käyttää suomennosnimeä ja antaa alkuperäisen nimen sulkeissa - lukijan on esseetäkin lukiessaan oltava koko ajan selvillä siitä, missä mennään, mihin tekstiin viitataan. Näiden muotoseikkojen takia tyydyin vain silmäämään ko. esseetä: tyyli ei innostanut enempään.

Ensisilmäyksellä siis tulkitsin Rautiaisen esseen laajennetuksi kirjaesittelyksi. Siksi en odota Rautiaisen esittävän tieteellisen objektiivista, saati lopullista, totuutta ilmanpainevaihteluiden aistimellisuudesta. Odotan hänen ilmaisevan aiheesta jotain henk.koht. punnittua. Tekijän asenteellisuudella on lupa tulla ilmaistuksi.

Suurempi ongelma on mahdollinen vääristely. Missä kohdin Rautiainen vääristää asioita?