YLE Radio 1

Perjantaina 20.1.2012 järjestetään ensimmäistä kertaa vuosittaiseksi perinteeksi muotoutuneva musiikkia tutkivien turkulaisten yhteinen seminaari. Ensimmäisen seminaarin teemana on Metodologia. Mitä, missä, milloin, jaennen kaikkea miten.

9.00
John Richardson
Tervehdyssanat;Musiikin kritisismin teoriaa monitieteellisenä viitekehyksenä
9.15
Juha Torvinen
Mitä on ekomusikologia?
9.30
Susanna Välimäki
Ekokriittinen musiikkianalyysi
9.45
Hannu Salmi
Paganini, ruumiillisuus ja varhainen musiikkitähteys
10.00
Kimmo Lehtonen
Jimi Hendrixin elämä ja musiikki psykoanalyysin valossa
10.15
Tiina Käpylä
Monitieteinen nuorisotutkimus
10.30
Anneli Pere
Psykofyysisten aspektien painotuksen laulunopiskelussa
10.45
Johanna Tiensuu
Pianonsoiton diskursiivis-materiaalisia kytkentöjä rakentamassa
11.30
Johannes Brusila
On the construction of minorities through music: Finland-Swedishness as a
case study
11.45
Kimi Ramstedt
Performing and creating narratives. The role of local DJ practices in the
dissemination of global popular music
12.00
Jelena Gligorijevic
Fieldwork and Music Festivals: How to Make the Most out of It?
12.30
Yrjö Heinonen
Critical Discourse Analysis of Music
12.45
Mari Pajala
Televised song contests and East-West relations in Europe
13.00
Aila Paavola
What is social and what is not at a musical event? Methodological
considerations at the border of cultural and social
13.15
Camilla Hambro
Gender and canonisity in Scandinavian music history. The hermeneutics of
Feminism and canon-transformations of men’s and women’s music at the dawn
of “Women’s Century”
14.15
Kimi Kärki
Live! Stadium rock and the problem of representation
14.30
Sini Mononen
Reading the signs of stalking
14.45
Stina Ojala & Russ Palmer
Music and haptices
15.00
Anna-Elena Pääkkölä
Queer analysis and music
15.30 – 16.30
PANEL DISCUSSION / Susanna Välimäki
Musiikintutkimus Turussa nyt ja tulevaisuudessa

Onko ohjelmassa jotain vikaa? Puuttuuko jotain? Onko jotain liikaa?

Oli ja meni jo...

VeHy kirjoitti:Onko ohjelmassa jotain vikaa? Puuttuuko jotain? Onko jotain liikaa?

Minusta näyttää, että moni puhuja ei puhu itse musiikin tutkimisesta, vaan asioista musiikin liepeillä. Tämä kaiketi siksi, etteivät ole musikologeja vaan jotain muuta. Mutta kuten on sanottu, postmodernina aikana kaikki käy ja vastuu on vastaanottajalla.

Niinpä. Mutta

15.30 – 16.30
PANEL DISCUSSION / Susanna Välimäki
Musiikintutkimus Turussa nyt ja tulevaisuudessa

Kyllä nuo luulevat tutkivansa musiikkia. Varsinainen ongelma syntyy, että jos nuo puhujien pääasiallinen opiskelu on keskittynyt musiikkiin ja "tutkivat" esimerkiksi sosiologisessa viitekehyksessä jossa harrastelijoita...

schumann on melkosta rihkamatavaraa jolla ei ollut juuri sinfonisen muodon tajua eikä melodinen oivalluskyky mikäli sitä liedeissä on ei tarttunut orkesteripalettiin imelyydessään joka lainailee jopa schubertin ländlereiltä , sekundaa joka on liian paljon velkaa beethovenille, bachille, schubertille ties kelle,

siben sinfonisuudeni suurin ja ratkaisevin vika on siinä ettei se synnytä voimakkaita ja väkeviä intohimoja koko inhimilinen tunteiden ja affektien asteikolla liikkuen steriilissä ja kliinisessä kylmää lähdevettä ja maisemapanoraamoja heijastellessaan joka olisi taiteen ja musiikin perusedellytys sisäänpäinkääntyneeseen mietiskelevään konseptiinsa tukahtuen jonka kionservatiivinen sävelsanasto ja musiikillinen kielioppi ovat määränneet , konstrukltiivisen keinotekoisessa konseptissaan mosaiikkimaisessa sinfonisuudessaan jonka temaattinen materiaali, siis melodiikka on heikkoa ja pientä lyhyiden aiheiden yhtä toistuvia katkelmia pohjoismaalaisen kansanmusiikkiin viittaavassa soinnutuksessaan , orkestraalinen ajattelu kamarimusiikillista ja soinnillinen epähienostunutta ja brutaalia, lapsellista ja naiviia jossa ei juuri myöhäisromanttisella orkesterikielellä herkutella.miksi me siis kuulöemme vain sibeliuksen tunkkaista ja pidättyväistä pedanttiasta sentimentosaivartelua konserteissa ja radiossa?

ehkä siksi ettei musiikaalisuus ole kaikkien hyve vaan nämä joyka laativat umpisurkeita ohjelmistoja viran puolesta palklklkamnsa teen omaksuvat vain hyvässä uskossa kaiken muilta kuulemansa kykenemättä objektiivisesti arvioimaan materiaalia kuin pappi pyhien kirjoitusten kaanonia joka on kuin yklhäältä annettu vaikka siellä ketään ei olisikaan.

siben estetiikka peruuttaa klassistinen kaipuu pontimenaan menneiden aikakausien rakkaisiin muistoihin jättäen vähän persoonalliasta ja syviä tunteita heijastelevaa sanottavaa kun useimmat muut ammentavat aikansa germaanisesta ajankohtaisesta modernista traditiosta,ja ovat siis aikakausiuskollisia tyyliltään kronistisia.sibe on kuivaa korppua ei mitään täytekakkua. viileän hytisyttävää jas kankean teennäistä sinfonisuutta, duuri-mollitonaalisessa kalevalaistyylisessä konseptiossaan.

kummallista että joku saksalainen amatöörisointintaja schumann kelpaa repertoaariin muttei koskaan joku suomalainen samantasoinen historiallinen sinfonikko paremmista puhumatta joiden sävelkieli on jo paljon modernimpaa ja kompleksisempaa ei niin häpeilemätöntä beethovenin imurointia heikoin tuloksin rönsyilevässä muodossaan

annan esimerkin siben museaaliseen klassismiin viitaten. melartinin 3. sinfonian 2. osan voi mieltää musikiinhistoriiallisen kronologisen aikajärjestyksen käänteiseksi realisaatioksi edetessään schöbnbergiläisestä klangfarbenmelodie, sävelvärimelodian puhallinsointijatkumosta mahleriaaniseen mahtipontiseen surumarssiin.mutta ei sentään palestrinaan tai wieniläisklassismiin.

sellisti olisi luultavasti kiinnostunut kokeilemaan lauri ikosen lallukan mestarin töölöstä, sellokonserttoa johon säveltäjä sai soolostemman muotoiluun neuvoa antavaa teoksen esittäneeltä solistiltakin. teos linee 40-luvun lämmintä kansallista myöhäisromantiikkaa tyyliltään jossa kooda ei toimi muotoa pyöristävä vaan on kuin huutomerkki pienenä kritiikinpoikasena. myös pylkkäsen ja tuukkasen sellokonsertot olisivat mannaa sydämelle. schumann tilipusslle rahvaan epöämusikaalisia harrastulsia silnälläpitäen.

olen nero ihailkaa palvokaa, ja salakuunnelkaa. valitkaa pressaksi olenhan sen arvoinen. nimmari kaupanpäällisiksi.