YLE Radio 1

Kovasti myydään noita taulutelevisioita nykyään. Kävin katsastamassa sellaisia eräässä suurehkossa alan liikkeessä, jossa niitä oli monta eri merkkistä, -kokoista ja -hintaista. Havaintoni: kaikissa LCD-ruuduissa oli hävyttömän huono tumman pään sävyntoisto. Suurin osa tummista sävyistä upposi mustaan aukkoon. Kaupan esittelijäkään ei saanut niitä säädetyksi paremmaksi. Taitaa oll hypetystä koko tekniikka.

Sitten tsekkasin plasmaruutuja. Hyviltä näyttivät, ainakin sävyntoiston suhteen, kunhan vaan on tarpeeksi kennoja neliösentillä. Sen ruututyypin ongelma on "häntimään" jäävät kuvat, mikä näkyy parhaiten lopputeksteissä ja nopeissa liikkeissä itse elokuvassa.

Vanha kunnon kuvaputki on edelleen paras, mitä tulee varsinkin sävyihin ja häiriöttömyyteen.

Onko kellään parempaa tietoa näistä tekniikoista, kuin mitä omakokemaa tuohon kirjoitin?

Sorry, ei ole parempaa tietoa. Piti vain sanoa, että samansuuntaisia ovat omatkin havainnot olleet. Kunnon videotykki taitaa pestä trinitron-tuubin, mutta hintaluokkakin on toinen. Yhden kokeilun jälkeen olen pitäytynyt tuubissa jopa tietokoneenkin yhteydessä.

puuhaaja kirjoitti:Kovasti myydään noita taulutelevisioita nykyään.
(...)
Vanha kunnon kuvaputki on edelleen paras, mitä tulee varsinkin sävyihin ja häiriöttömyyteen.

Onko kellään parempaa tietoa näistä tekniikoista, kuin mitä omakokemaa tuohon kirjoitin?

puuhaaja kirjoitti:Vanha kunnon kuvaputki on edelleen paras, mitä tulee varsinkin sävyihin ja häiriöttömyyteen.

Tämä pitää paikkansa - juuri tehdyn tutkimuksenkin mukaan.

Jos haluaa hyvälaatuisen, kohtuuhintaisen ja pitkään kestävän laajakulmatelevision, kannattaa ostaa kuvaputkitelkkari. Nuo litteät ovat tekniikaltaa niin uusia, ettei voi olettaa niiden kestävän yhtä pitkään kuin nykyiset, koeteltuun tekniikkaan perustuvat, kuvaputki-TV:t.

Katson päivittäin 23 v vanhaa telkkaria. Voisin lyödä vetoa, ettei nykyiset litteät telkkarit kestä noin pitkään.

Mikä ero tarkalleen on LCD:n ja plasman välillä? Oliko LCD se varhaisempi ja huonolaatuisempi tekniikka, jota käytettiin mm. varhaisissa raahattavissa tietsikoissa?

Olen jo aikaa sitten jäänyt teknisen kehityksen rattaista, mutta muistini hämärässä kummittelee tutkimus, jonka aiheena oli polyesterkalvon saattaminen sähköä johtavaksi, jolloin kalvolle voitiin projisoida väriä ja kuvaa. Jokohan tuo tekniikka lienee päässyt sovellutusasteelle?
Sähköä johtavan kalvon tekniikka ei ole plasmaperusteinen.
Alkoi asia kiinnostaa siinä määrin, että täytyypä alkaa perehtyä siihen vähän enemmän.

Tietotaidon muinaisjäänne

Tuollainen kalvohan avaa aivan uusia, huikeita näkymiä. Ajetelkaapa vaan homejuustopaketin kyljessä kypsyysasteen mukaan muuttuvaa tuoteselostetta tai kondomipaketissa puhuvaa käyttöohjetta!

Ystävä Herrassa,

Mainitsemasi sovellutukset ovatkin toistaiseksi ainoat käytössä olevat. Oletko huomannut kuinka vaikeaa on ottaa tuote television kuvaruuduksi. Siinä nimittäin piilee vaara, että sensuuri ei ehdi kuvan edelle, vaan ruudun täyttää Pikku Kakkosen sijaan suurikokoinen 'Peter Nicklas'.
Olisi se tietysti noloa sekin, jos Sikke Sumarin juustopata alkaisi alkaisi jauhaa Kauniita ja Rohkeita kesken muhimisen.

Silakkapihvin puolestapuhuja

Jesper kirjoitti:Mikä ero tarkalleen on LCD:n ja plasman välillä? Oliko LCD se varhaisempi ja huonolaatuisempi tekniikka, jota käytettiin mm. varhaisissa raahattavissa tietsikoissa?

On niillä jokin ero, mutta en osaa selittää tieteellisen tarkasti. Plasmaruudussa on jotain neste(?)putkia, jotka loistavat, kun niihin johtaa sähköä. Nesteen vuoksi semmoista vehjettä ei voi pitää vaaka-asennossakaan. Halvemmissa on vähemmän niitä putkia kuin kalliimmissa, ja se näkyy kuvan terävyydessä.

Jos löydän oikeaa tietoa, laitan linkin tänne. Tai jos joku löytää...

Kiitos infoista. Opin taas vähän lisää. Muistelin, että plasmanäytöt olivat aikoinaan hirveän hitaita ja siten sopimattomia muuhun kuin alkeellisimpaan numeroiden ja kirjainten näyttöön. Näemmä teknologia on näiltä osin kehittynyt.