YLE Radio 1

Tulinpa miettineeksi keitä ns. suuren luokan maailmantähtiä olen kuullut paikan päällä eli ns. livenä. En tyhjennä heti koko eturessua, mutta tässä muutama alkajaisiksi.

Huilun soittoa kun joskus yritin itsekin opetella, niin listalla ovat tietenkin James Galway, Severino Gazelloni, Jean-Pierre Rampal ja saksalainen nokkahuilisti, joka esiintyi Temppeliaukion kirkossa, nimi autuaasti tällä hetkellä unholassa.

Viulisteista tulee ensinnä mieleen Isaac Stern, joka kanssa istuimme Naantalissa laivalaiturin penkillä ja söimme jäätelöä. Puhumatta, toisillemme hymyillen. Illalla hän soitti kirkossa.

Ida Haendeliä olen kuullut Kerimäen kirkossa kun hän soitti Sibeliuksen viulukonserton. Väliajalla kävin hakemassa hänen nimikrjoituksensa ohjelmalehtiseen. Paavo Berglund oli kapuna.

Pianisteista nousee mieleen Emil Gilels, joka sotti ihan viimeisiä konserttejaan silloin kun kuulin häntä Turun Konserttitalossa. Samassa talossa olen kuullut myös Svjatoslav Richteriä.

Turussa lauloi myös barotoni Håkan Hagegård eli Bergmanin Papageno. Sali oli silloin valitettavasti melkein tyhjä.

Muista genreistä ehdoton ykkönen on kyllä Chuck Berry, mies jonka syyksi voi panna paljon rock'n rollin syntyhistoriasta.

Eipä ole tullut harrastettua paljoa live-konsertteja, mutta voihan maailmantähtitasolta mainita viime kesän Puistobluesin pääesiintyjän John Mayallin. Oli vanhalla miehellä edelleenkin vauhti päällänsä. Vain pelkästään Johnin vuoksi sinne menimmekin.

Ja jospa mainitsisi v. 1975 Ruisrockista: John McLaughlin/Mahavishnu Orchestra sekä Rory Gallagher.

Kotimaan tähdistä voisi mainita, että pari vuotta sitten tuli nähtyä ja kuultua livenä Matti Oiling muutama kuukausi ennen kuolemaansa.

Chuck Berry oli myös Ruisrockissa, oliskohan ollut 1976. Hän esiintyi silloin keskellä aurinkoista iltapäivää Kansanpuiston rantahiekan lavalla eikä vaikuttanut kovin innostuneelta. Heitti settinsä rutiinilla vieraan taustbändin kanssa ja sen jälkeen kiitos ja näkemiin. Edellisellä viikolla hän oli esiintynyt Lontoossa ulkoilmakonsertissa ja homma oli mennyt sen verran villiksi, että laulu loppui vasta kun lavata katkaistiin sähkövirta.

Paikalla olin myös vuonna 1971, kun Canned Heat esiintyi Saaronniemessä. Jotenkin muistelen, että heillä piti Bob Heatin tilalla olla solistina John Lee Hooker, mutta kun tämä oli sairastunut niin Bob tuli kuitenkin paikalle. Eikä turhaan. Esiintyjien välinen roudaustauko venyi jostain syystä aika pitkäksi ja kansa alkoi hermostua, mm. ison roskalavan sisältö poltettiin. Mutta kun orkesteri aloitti, niin se oli sitten tosi menoa!

Lista Ruisrockin esiintyjistä kautta vuosien löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ruisrockin_esiintyjist%C3%A4

VeHy kirjoitti:...ja saksalainen nokkahuilisti, joka esiintyi Temppeliaukion kirkossa, nimi autuaasti tällä hetkellä unholassa,

Jotenkin tuli mieleen että olisi saattanut olla Hans-Martin Linde, mutta ihan varma en ole. Oli kuka oli, niin hän esiintyi nuoren naisen kanssa, joka soitti cembaloa ja taisi olla huilistin tytär.

Tärkeimmät ja ikimuistoisimmat live-kokemukset olivat 1970-luvulla Frank Zappa ja Weather Report. Olen toki kuullut joitain muitakin maailmatähtiä, jopa eräitä vasta myöhemmin maailmanmaineeseen nousseita klassik-laulajia, mutta mikään ei ole sittemmin kovin hetkauttanut. 1980-luvulla live-musiikki ei enää kovin jaksanut kiinnostaakaan. Saati myöhemmin.

Ruisrockissa tai muilla ulkoilmafestareilla en ole koskaan käynyt, kun en tykkää mutakuopissa ryömimisestä (enkä ihmismassoista). Ja kun en asu Berlinin enkä Wienin filharmonian vaikutuspiirissä, niin maailmantähdet eivät ylipäänsä ole olleet jokavuotista nautintaa. Harmi oikeastaan.

k-meleon kirjoitti:Ja kun en asu Berlinin enkä Wienin filharmonian vaikutuspiirissä, niin maailmantähdet eivät ylipäänsä ole olleet jokavuotista nautintaa. Harmi oikeastaan.

Ei tarvitse asua Berliinissä, Wienissä, Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa että pääsee nauttimaan tällaisten tähtien loisteesta. Kyllä niihin törmää paitsi Helsingissä, niin myös Turussa, Naantalissa, Kuhmossa, Mustasaaressa ja ties missä....

Sanotaan nyt näin, että 10 vuoden sisällä kaikki, jotka on esintyneet Olympia stadionilla (Helsinki) + Hartwall areenalla (Helsinki) ja muutamia Porin Jazzeilla ja totta kai mustikkamaalla Hurriganes

Yksi merkittävimmistä on Viktoria Mullova, joka Sibelius-viulukilpailun voitettuaan vieraili Turussa joulukuussa 1980. Musiikkiluokkalaiset pääsivät Sibeliuksen viulukonserton kenraaliharjoitusta kuuntelemaan, itse konsertti oli tietysti loppuunmyyty jo kauan ennen kuin oli tiedossa, kuka voittaa.
Saman biisin esitystä seurasin myös männäsuvella Järvenpäässä, kun Pekka Kuusisto taituroi sen koreografialla höystettynä versiona.
Kuuluisia kapellimestareita, joiden johtamistyöskentelyä olen päässyt samassa tilassa näkemään, en ala luetella, mutta Suomessahan tämän sektorin maailmantähdet ovatkin rankasti jos eivät yli- niin ainakin edustettuina.
Maailmantähdiksi, joiden keikalla olen ollut, laskettakoon kiistatta myös Miriam Makeba, Tina Turner, Bob Dylan, The Real Group, Värttinä, Rajaton... Ja oikeastaan myös Chess-musikaalin konserttiversiossa musisoineet Benny Andersson ja Björn Ulvaeus mahtunevat tähän joukkoon, vaikka ABBA onkin jäänyt kokematta.

Viron suuren mestarin Arvo Pärtin olen tavannut hotellin käytävillä hänen täyttäessään 75 vuotta. Olin silloin Rakveressä käymässä ja asuin hotellissa, jossa on hänelle nimetty upea sviittihuoneisto. Pärt vietti syntymäpäiviään entisessä kotikaupungissaan ja asui tuossa huoneistossa. Satuimme asumaan siten, että ovemme olivat käytävällä vastakkain. Osuimme yhteen muutamaan kertaan ja käytävällä toivotin hänelle onnea ja kättelimme kohteliaasti.

Syntymäpäivien yhteydessä Pärtille pystytettiin kaupungin keskustorille muistopatsas, jossa hänet kuvataan nuorena poikana polkupyörän kanssa. Torin kulmalla oli silloin joskus ollut kovaääninen, 'mögafoni'. jonka kautta soitettiin klassista musiikkia ja sitä kuuntelemaan nuori Arvo pyörineen polki. Ehdottamasti paras näköispatsas, mitä muistan nähneeni.

Ja kun linkkien määrä on rajoitettu kolmeen, niin piti siirtää edellisen viestin loppuosa omaksi viestikseen.

Tästä voi tutustua yhteen Pärtin sävellykseen -> Spiegel im Spiegel

VeHy kirjoitti:Syntymäpäivien yhteydessä Pärtille pystytettiin kaupungin keskustorille muistopatsas, jossa hänet kuvataan nuorena poikana polkupyörän kanssa. Torin kulmalla oli silloin joskus ollut kovaääninen, 'mögafoni'. jonka kautta soitettiin klassista musiikkia ja sitä kuuntelemaan nuori Arvo pyörineen polki. Ehdottamasti paras näköispatsas, mitä muistan nähneeni.

Ja mitä sieltä kovaäänisestä tuli. No Soome raadiota ja mm. Sibeliusta. Ollaan katsottu varmaan samaa tv-dokkaria Pärtistä.

Maailmanluokan tähdistä kohtasin Maria Kristina Kiehrin joulun alla konsertissa. Huippusopraano esiintyi EBUN suorassa joulukonsertissa Kallion kirkossa Suomen Barokkiorkesterin kanssa. Argentiinalainen Kiehr on eräs maailmanluokan huippuja, joita tosin kyllä löytyy omastakin takaa.

Dirac kirjoitti:Ja mitä sieltä kovaäänisestä tuli. No Soome raadiota ja mm. Sibeliusta. Ollaan katsottu varmaan samaa tv-dokkaria Pärtistä.

Olen kyllä dokkareita nähnyt mutta en osaa sanoa ollaanko samaa satuttu katsomaan. Olin kaupungissa silloin kun tuo polkupyöräilijäpatsa paljastettiin, tosin en juuri sillä hetkellä torilla paikan päällä koska olin bussiryhmän kanssa kietoajelulla. Luin kyllä tapahtumasta tarkemmin lehdestä ja kuulin niistä myös paikallisilta kavereiltani.

Kun Pärt on syntynyt 1935 niin hän on ollut viisivuotias silloin kun Neuvostoliitto miehitti ja lopulta liitti Viron tasavallan itseensä väkivaltaisesti (dosentti Bäckman on tietenkin eri mieltä). Suhtautuminen kaikkeen ulkomaalaiseen ja nimenomaan länsimaiseen, myös kulttuurin ulkopuoliseen oli torjuvaa ja kun Neuvostoliitto kävi lyhyttä välirauhaa lukuunottamatta sotaa Suomea vastaan, niin minun mielestäni on epätodennäköistä, että sieltä tuutista olisi Suomen radiota soitettu. Ei silloin eikä myöhemminkään. Sibeliusta joku sabotööri on voinut johonkin väliin sujauttaa.

VeHy kirjoitti:

Dirac kirjoitti:Ja mitä sieltä kovaäänisestä tuli. No Soome raadiota ja mm. Sibeliusta. Ollaan katsottu varmaan samaa tv-dokkaria Pärtistä.

Olen kyllä dokkareita nähnyt mutta en osaa sanoa ollaanko samaa satuttu katsomaan. Olin kaupungissa silloin kun tuo polkupyöräilijäpatsa paljastettiin, tosin en juuri sillä hetkellä torilla paikan päällä koska olin bussiryhmän kanssa kietoajelulla. Luin kyllä tapahtumasta tarkemmin lehdestä ja kuulin niistä myös paikallisilta kavereiltani.

Kun Pärt on syntynyt 1935 niin hän on ollut viisivuotias silloin kun Neuvostoliitto miehitti ja lopulta liitti Viron tasavallan itseensä väkivaltaisesti (dosentti Bäckman on tietenkin eri mieltä). Suhtautuminen kaikkeen ulkomaalaiseen ja nimenomaan länsimaiseen, myös kulttuurin ulkopuoliseen oli torjuvaa ja kun Neuvostoliitto kävi lyhyttä välirauhaa lukuunottamatta sotaa Suomea vastaan, niin minun mielestäni on epätodennäköistä, että sieltä tuutista olisi Suomen radiota soitettu. Ei silloin eikä myöhemminkään. Sibeliusta joku sabotööri on voinut johonkin väliin sujauttaa.

No siinä joitain vuosia sitten tv:stä näkemässäni dokumentissa Pärt kuvaili tuota tilannetta, kun hän pikkupoikana pyöräili kovaäänistolpan ympäri. Ja taisi siinä dokumentissakin ajaa muutaman kierroksen. Mikäli oikein muistan, mainitsi hän Suomen radion, josta tulivat mielenkiintoisimmat ohjelmat ja joita kovasti kuunneltiin. Jotenkin jäi se mielikuva, että siinä kovaäänisessä soi myös Suomen radio ja Sibeliuksen sinfoniat, mutta voi olla että hän viittasi toiseen tilanteeseen, jossa näitä kuunneltiin salaa.
Joka tapauksessa Pärt on aivan uskomaton tyyppi ja loistava säveltäjä, joka on saanut ainakin minut mukaansa.

VeHy kirjoitti:Ida Haendeliä olen kuullut Kerimäen kirkossa kun hän soitti Sibeliuksen viulukonserton. Väliajalla kävin hakemassa hänen nimikrjoituksensa ohjelmalehtiseen. Paavo Berglund oli kapuna.

Tuossa konsertissa toisena numerona oli joku Sibeliuksen sinfonia, mutta mikä? Mistä löytäisi Oopperajuhlien 80-luvun alun ohjelmistot?