YLE Radio 1

Puliukko, tämähän siinä on, kun kanavia tuli lisää, että samoja ohjelmia ei tule katseltua. Olen nähnyt ykkösellä mainoksia mainitsemastasi ohjelmasta. Tällaista ei saisi sanoa täällä julki, mutta minä ainakin koen jonkinlaista kaaosta. Teemalla on hyviä elokuviajuttuja, kolme leffaa joltain sellaiselta kuin Jarmusch ja TV2:ltakin on tullut Cukorin vanhoja näytepaloja. Miten näitä ennättää, kun pitäisi seurata nykypäivän maailmaakin. En ole katsonut tuota sarjaa. Sen sijaan jo yhden Zivagon ajastin vaan en ole vielä katsonut. Laululintukin sitä kehui, joten täytyy nyt katsoa edes yksi jakso ainakin.

laulu.lintu kirjoitti:Marja, vielä ehdit Zivagon pariin. Suosittelen! Se on aivan toista kuin amerikkalainen elokuvaversio tai (olikose) englantilainen tv-sarja. Se on venäläisen sielukas, miljöiltään ja interiööreiltään kiintoisa ja aito (mitä sekin sitten mahtaisi tässä tapauksessa tarkoittaa, kun fiktion fiktiosta on kyse). Henkilöhahmot ovat saaneet laisensa näyttelijän, vaikka Juri onkin näissä ensimmäisissä osissa vähän liian vanhanoloinen nuoreksi lääketieteen opiskelijaksi.

Oliko Eeva Luotonen vai mikä, vieraana Outi Nyytäjän ohella ehkä Pekka Pesonen ja aiheena Pasternak, niin Zivagoa kehuttiin ja moitittiin, runoja kait etupäässä kehuttiin (?). Sanottiin, että se Leanin elokuva on sitten aivan eri asia. Siihen elokuvaan oltiin silti koko ajan kuin viistotaipaleella menossa. Minulla ei ole kirjaa pohjana. Jotenkin vain luin siihen aikaan Turgenevia ja jäit tämä väliin, vaikka se kotona olikin. Nyt on minulla painolasti vielä filmistä olemassa. Jos venäläinen sarja sen suorii, niin hyvä on. Ihmettelin, miten siellä vallankumouksen melskeessä mies ja nainen lumen keskellä elävät ruokaa syöden ja elellen muutenkin kuin prinsessa ja prinssi. Oli siinä tekele.

Ohjelma tulee Teemalta. Oliko niin että lauantaina ja sitten uusinta sunnuntaiaamuna. Kai siellä ainakin lunta on ja tännekin tulossa.

Unohdin mainita, että Karjalan kunnaat jäivät minultakin oheen. Vahinko sillä siinä oli jotain kovin rauhoittavaa. Lasse Hällströmin Astrid Lindgren -filmatisointi Melukylän lapsista loi kuitenkin niin ihastuttavan kesäisen katseen maisemaan että ajattelin lopettaa kunnaitten katsomisen siihen. Mutta reiskan kanssa olen samaa mieltä. Ei aina tarvitse olla suuria jännitteitä.

Pölönen on pelannut varman päälle. Katsojaluvut ovat komeat, näyttelijät nimekkäitä, mutta draama vain laahaa. Ihanan Laura Birnin liittäminen pohjoiskarjalaiseen rapsodiaan onnistuisi varmaan paremmin ilman repliikkejä -ja ainakin ilman epämääräistä suhdetta Peter Franzenin kanssa.
Ruotsissa on tosiaan osattu tehdä kunniaa Astrid Lindgrenin kirjoille niitä filmattaessa. Sittemmin amerikkalaisenkin draaman ohjaajana tunnetuksi tulleen Hallströmin lisäksi myös Göran Graffman ja ennenmuita Olle Hellbom ovat kunnostautuneet Astrid-visualisoitsijoina. Aiheestahan on keskusteltu täällä aiemminkin: http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu ... php?t=3206

Marja Salonen kirjoitti:Puliukko, tämähän siinä on, kun kanavia tuli lisää, että samoja ohjelmia ei tule katseltua. Olen nähnyt ykkösellä mainoksia mainitsemastasi ohjelmasta.

Vielä ehit mukaan tähän Harvoin tarjollaan. Kutkuittava oli viimesin jakso ja oikein tässä maanantakia jo odottelee. Alkujaksot oli vetelehtimistä mutta nyt on alkana tapahtua ja vähän samanmoista on kuin Uudisraivaajassa taikka Tahdon asiassa tämä meno nyt.

Maate se on mentävä odottelemaan seuraavata jaksoa.

Katsoin yhden jakson sarjaa, jota Puliukko tuossa kehut. Kyllä se liian pitkällä jo oli, että siihen olisi mukavasti päässyt vielä kiinni. Kumma juttu muuten, yritin myös seurata Zhivagoa ja siitä näin sentään jo toisen osan, mutta oli kuin olisin ollut hukassa. Liuta (minulle tuntemattomia) henkilöitä tietenkin kuten venäläisissä klassikoissa yleensä. Oli sellainen tunne, että eihän tästä mitään tule, kun en ole kirjaa lukenut. Mitään vaikeuksia en kuitenkaan ollut, kun katsoin David Leanin filmatisointia samasta kirjasta, mutta se johtui ehkä siitä, että suuret yleistykset ja kulmien oikaisut olivat oleellinen seikka filmiä. Vain pieni hipaisu siitä että tässä nyt ollaan Venäjällä suuren mullistuksen hetkenä. Kirjasta puhuttiin meillä kotona paljonkin heti sen suomentamisen jälkeen. Minulla vaan oli muita teoksia mielessä.

Päätin jättää nuo ja aloittaa Buddenbrookien seuraamisen. Sarja on tullut aiemminkin, mutta minulta se on jäänyt väliin. Oliko niin ettei meillä ollut televisiota silloin lainkaan. Kirjan olen lukenut ja sehän on vahva. Sarjan ensimmäinen osakin vaikutti kestävältä, joten saa nähdä miten tässä käy.

Karjalan kunnaille en pääse televisiosta, kun ei ole! Kirjoja on ja radio. Viimeksi luin taas uudestaan Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat. Luovutettussa Karjalassa lapsena eläneistä voin lukea meidän Martti Joenpolvelta, Eeva Kilveltä, jne. Edith Södergran.

Sodan ajasta muistan jotakin (1940 syntynyt). Kuorma-autot kurvasivat koulun pihalle, minä ilmapiiristä ahdistuneena huusin opettajan puolen verannalla 'Ei saa tulla evakoita meille'. Äiti tietty hyvä organisaattori. Luokan lattialla perheet lapsineen majoittuivat ja nukkuivat kuten parhaiten. Meillä perheessä oli Inkerin mummu, muistan vieläkin miltä hän näytti, missä nukkui ison tupakeittiön kahden ikkunan välisessä nurkassa - ja ne tarinat, hän osasi hyvin suomea. Kiinnyimme häneen kaikki, kaihomieli oli kun hän sai palautuskäskyn.

Sarja kuin sarja, sehän on laskettu jatkuvan pitkään. Kirjaa voit lukea omassa tahdissa, mutta tv on pakkotahtinen. Lukekaa taustoja, jos tuntuu että sarja laahaa, tai sulkekaa tv.

Kyllä oli taas vinkeä tämä Harvoin tarjolla. Kieltämätä meinaa pudota kärryiltä kun on sarjassa kymmenkunta perhettä ja jokasessa jonkinlainen kränä menossa yhtäaikasesti. Hienosti on käsikirjottaja Hartikainen saana tämän sarjan lentoon, alku oli hidasta mutta nyt tuntuu että rystyset valkosina sitä seuraa joka maanantai tätä sarjaa. Oivaltavata ja terävätä kirjotusta on tämä sarja verrattuna Pölösen Karjalan siirappiin.

Ukon kanssa taas yhtä mieltä. Väkeä sarjassa on niin paljon, että on vaikea muistaa, että kuka kulloinkin ruudussa on kenenkin kanssa rekisteröidyssä tappelusuhteessa. Ja kuka muuten vaan.

Ainoa normaali tyyppi taitaa olla se poliisi, joka kysyi, että "mikä teitä siellä Lyytinmäessä oikein riivaa?". Tai jos ei ollut ihan sanalleen oikein, niin ainakin sitä tarkoitti.

Ja mitenkä on tälle pienelle pojalle selitetty sen rooli että ei ole oikea elämä näin kurjaa kun jaksosta toiseen poika-parka saa näytellä keskellä vanhempien tappeluita ja kuvausjärjestäjä pudottelee kyyneleitä sen poskille eikä hetken vertaa ole iloa tällä pojalla elämässä. Ties mitä yö-kasteluita voi aiheuttaa tuommoset roolit ja aikuset vaan käskee että itke lisää.

Hienosti näyttelee myös se pikkuinen söpö tyttö, kahdeksan vee, keskitysleirivartija-lääkäri-isän tytärtä. Miten hän osaakin eläytyä ja muistaa vielä vuorosanatkin täsmällisesti. Ja sen mainitsemasi enkelikiharaisen pojan roolihahmosta, varmaan hän sitten aikuisena muistaa lapsuutensa onnellisimpina hetkinä ne, kun isä oli jossain muualla, äiti sammuneena kellarissa ja talossa rauha. Mitä nyt naapurista kuuluu vaimeaa riitelyn kitinää.

Kävin Ylen sivuilla kurkkaamassa ohjelman kotisivuja ja siellä kysymyspalstalla joku valitti, että oli heti alkuun ollut niin realistinen seksikohtaus, että oli lasten takia tarvinnut panna telkkari kiinni. Jos lapset ovat kovin pieniä, niin ihan oikein, mutta ovatkos he sen jälkeen saaneet rauhassa katsoa tätä riitelyä, ryyppäämistä ja rellestelyä?

Kovasti oli melankoolinen tämä viimesin jakso. A-bortin teki nuori tyttö ja kränää oli taas vähän jokasella. Jollakin keinon välijakso oli tämä yhdeksäs ja laimea, vaan saattaa olla että ens viikolla taas tapahtuu melkosesti. Urpolan avioero se vaikuttaa mahdolliselta.

Seuraan nyt sitten Buddenbrookeja. Kummallinen sarja, aika hyvä, ja kummallinen kirja. Muistan, että lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jäi sellainen kysymys kuin että kuka heistä olikaan se onnettomin ihminen. Aika erikoista. Ei tällä tavalla yleenä jostain kirjasta ajattele. Onnellisin, onnettomin ihminen? Niin se vain on minulla, että tämä jäi kirjasta päällimmäiseksi. Tietenkin myös se, että kirja oli hyvä, mutta se onkin eri asia. Mitä jäänee sarjasta.

Meikäläinen ei ole tuota sarjaa vielä seuranna.

Harvoin tarjollassa sitä jännitys ei kymmenennessä jaksossa sanottavasti tiivistyny vaan enemmänkin sohellus vain lisäänty ja uusia henkilösotkuja synty entisten päälle. Mielenkiinnolla on odotettava vielä kahta maanantaita että miten saa Hartikainen punottua yhteen kaikki langat.

Varmaan juoppo äiti alkaa juomaan ja lääkärille tulee vielä jonkin kansa vipinätä. Urpolako se oli. Huonommin jää tämän sarjan nimet mieleen kuin Tahdonasian, sen verta vinhasti vaihtuu tapahtumat.

Harvoin tarjolla, osa yksitoista. Nyt oli hyvä jakso ja jännäksi vetää. Kyllä on käsikirjottajalla joku ovela tyyli vetästä erilaisia asioita yhteen ja synnyttää kutkuitusta.

Nuori tyttö on kadoksissa mutta miehellänsä jo uusi sieltä pubin puolelta löydetty. Alkoholisti-naiselle ei maistu enää viina mutta naapurit karkaa pihakekkereistä kun ei ole kosteat tarjoilut. Jännään kohtaan jäi tämä toiseksi viiminen jakso. Jos ukko oikein käsitti niin aikovat lanata Lyytinmäin talot kokonansa maan tasalle. Ei taida Urpolan atressit enää sitä estää ?