YLE Radio 1

Kirjoittaja **mälkönen** päivämäärä 19.2.09 - 17:45

T Harakka moitti Hesarissa E Salmisen kirjaa,joka kertoo taannoisesta Turkan ja Parviaisen aikakaudesta teatterikoulussa.No nyt kun on alkanut vähitellen käydä ilmi kahden viimemainitun psyyken tila hitaammillekin niin Harakan on mielestäni turha yrittää puolustella silloista touhua.Kyllä se näyttää olevan niin että hullut johtajat saavat aina oman seurakuntansa. Jäi vain askaruttamaan,että maksoiko Harakka markkaakaan rikkomistaan tavaroista?

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 19.2.09 - 22:45

Turkka oli dominoiva persoona ja sellaiset saavat helposti agitoitua puolelleen henkilöitä, joille juuri tämän henkilön olemassaolo ilmenee mahdollisuutena muutokseen.
Salmisen kirjaa en ole vielä lukenut, mutta olen jo tilannut sen kirjastosta.

Kirjoittaja **Marja Salonen** päivämäärä 20.2.09 - 15:14

Harakka suhtautui minun mielestäni Salmisen kirjaan siten, että se on jälkiviisas ja eräänlainen kosto. Hän mainitsi muistaakseni, ettei Turkka opettanut Salmista päivääkään, mikä tietenkin voi merkitä jonkinlaista hylkäämistä, jos kirjan kirjoittaja tuohon aikaan koulussa oli. Harakka mainitsi myös, ettei kirjan kirjoittajan kanssa voinut Teatterikoulun Jumalan teatteri -kriisin aikaan puhua kunnolla, koska tämä olisi mahdollisesti vuotanut kaiken medialle. He siellä koululla yrittivät kuitenkin pitää yhtä. Hän otti esiin aiemmin kirjoitetut kirjat - joissa on melkoista kritiikkiä ja osassa ilmeisesti kostoa tai turhaumaa myös mukana - ja mm. feministisen tutkimuksen, joka suuntautuu silloisten naisoppilaiden koulutukseen, johon Harakka sanoi, että syytä onkin tutkia. Muistaisin asian näin olleen. En kokenut hänen vähätelleen ongelmia, mutta ei hän teilannut Turkkaakaan. Toisaalta hän kyllä otti kantaa Salmisen myöhäiseen kirjoittamiseen mm. ihmetellen lauseita: päästäisikö isä tai äiti lapsensa sellaiseen kouluun. Harakka sanoi, että se olisi Salmisen isän asia. Tämän kirjoitan mutun mukaan. Kirjaa en ole lukenut.

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 28.2.09 - 16:13

Salmisen kirja on näppärää, omaelämänkertaista muistelutekstiä, joka ei selitä, mutta hetkellisesti ehkä hiukan moralisoi. Se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut, so what. Salmista henkilötasolla loukanneet ihmiset saavat synninpäästön -Jouko Turkkaa ja Jussi Parviaista lukuunottamatta, mutta he tuskin sellaista kaipaisivatkaan...
Salmisen oma kujanjuoksu teatterialalle tuskin lienee mikään poikkeuksellinen tarina, mutta näin kerrottuna sinällään "ihan kiva". Uutta sävyä turkkalaiseet teatterikoulumetodiin se tuskin kykenee tuomaan, mikä on sikäli omituista, että eikö juuri jotain sellaista pitäisi löytyä maisteriohjelman kirjalliseksi lopputyöksi tulkittavasta tekstistä? Niin tai näin, raflaavahkosti Lasten ristiretkeksi nimetty opus valottaa jotain sellaista, mikä useimmilta oli päässyt jo unholan pimentoon jäämään.
Timo Harakan HS:ssa kirjoittama arvostelu opuksesta on monessa mielessä oikeaan osuva analyysi siitä, ettei teos tuo varsinaiseen Teakin jälkipelikeskusteluun mitään uutta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen syy jättää kirjaa lukematta, jos on aihepiiristä kiinnostunut. Salmisen teksti on sillä tavalla "kivaa". http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ha ... 5243639750

Mutta mitä tulee Turkan dominanssin ja näiden ei-taloon-valitsemiensa (asialla jo seuraaja) oppilaiden silmämääräiseen haukkumiseen ja varsinkin Salmiseen suunnattuun fyysiseen hyökkäykseen, saattaisi edelleen olla paikallaan käydä arvokeskustelua opettajan oikeuksista ja velvollisuuksista. Parviaisen kohdalla moiseen ei liene syytä; lyötyä ei pidä lyödä. Sitäpaitsi Salminen kertoo kirjassaankin Parviaiseen kohdistuneesta jäynästään, joka erinäiset asiat huomioiden oli vähintäänkin oikeutettu.

Salminen palaa kirjansa lopussa myös Teatterikorkean lavalle, Parviaisen Jumalan rakastajan uusimmassa versioinnissa. Katsottuani esityksen analysoin sitä Teatterifoorumilla näin:

moxu kirjoitti:Vielä vaan Jouko Turkan ja Jussi Parviaisen maine elää. Jokin aika sittenhän Teak esitti aikanaan hyvinkin radikaaliksi koetun Parviaisen Jumalan rakastajan, jonka alkuperäinen estraadi tosin oli Ryhmäteatteri, ei Teakin silloinen Tikapuuteatteri.
Aika on kyllä syönyt jutusta sitä rajuutta, jolla se uutena oli shokeerannut. Jumala-suhteista on käyty sittemmin paljonkin syvällisempää ja perustellumpaa debattia ja itsetarkoituksellinen nakuilukin vaikuttaa nykyään lähinnä mielikuvituksen puutteelta. Erotiikka on helpompi pitää jännitteenä mukana, kun ihan kaikkea ei näytetä -tai ei ainakaan esitellä kuin tarjottimella puolta esityksen kestosta...

Jumalan rakastaja kertoo Parviaisen alter egoksi aikanaan mieleetystä Juska Paarmasta (nimi on keksitty ennen nykyisen ev.lut.arkkipiispan nousua valtakunnallisen tason julkkikseksi), jolla on ongelmia sekä sosiaalisessa että henkisessä elämässään. Hän treenaa ankarasti kuntosalilla, jota pyörittää uskovainen nainen, jonka vähintään yhtä pahasti Jeesukselle omistautunut veli trokaa hormoneja. Kun omaa täydellisyyttä haetaan, on Michelangelon David-patsas tietenkin oiva samaistumisen kohde. Ja seksiäkin pakettiin luonnollisesti sisältyy, sekä mies-että naisseurassa. Juoni on sekava ja henkilöt monesti epäloogisia. Lopulta mahdolliset filosofiset pähkäilyt menevät yli korkealta ja kovaa ja jäljelle jää vain David-patsaan jäljitelmäksi pyrkivän Juskan korni habitus.
Jotenkin vain jää mieleen ajatus, että tämä näytelmä ei taitaisi enää mennä muiden teatterien ohjelmistovalinnoissa läpi. Kun näitä tematiikkoja käsitteleviä, niin paljon parempiakin tekstejä on olemassa, jopa Parviaisen omassa myöhemmässä tuotannossa...

Mitätämän keskustelulangan varsinaiseen teemaan eli promiskuiteettiin tulee, se ilmenee aina jossain muodossa, sanoivatpa moraalinvartijat mitä tahansa...

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 28.4.09 - 14:21

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009042 ... 5_uu.shtml

moxu kirjoitti: Parviaisen kohdalla moiseen ei liene syytä; lyötyä ei pidä lyödä.

Siksi ei tätäkään tässä ainakaan allekirjoittaneen toimesta sen enempää kommentoitane. Kauas on tultu ajoista, jolloin Jumalan rakastaja vavisutti suomalaisten teatterikäsityksiä ja JP julisti valloittavansa Broadwaynkin.
Suuruudenhulluuteen sairastunutta ja sen seurauksista kärsivää ex-näytelmäkirjailijaa kohtaan pitää kuitenkin tuntea jonkinasteista sääliäkin.

Kirjoittaja **väinövihtoritärkeä** päivämäärä 16.7.09 - 20:56

Mietinpä tämän keskustelun seurauksena, että on kovin harmillista kun Turkasta keskustellessa lähinnä keskitytän Turkan persoonaan ja edesottamuksiin paikoitellen jopa negatiiviseen sävyyn ja sen sijaan harvemmin keskustellaan siitä mitä hänen opetuksensa ovat tuoneet suomalaiseen teatteriin. Vaikeatahan tuota on arvioida (tosin aiheesta ollaan ilmeisemmin väsäämässä väikkäriä Teakissa), mutta Turkan demonisointi ja se että unohdetaan että oli syitä jonka takia Turkka pääsi noin vaikuttavaan asemaan tuntuu perin harmittavalta. Toisaalta helppohan tässä minun on sanoa kun en ole Turkkaa koskaan kohdannut.

Kirjoittaja **Arvo Konservatiivi** päivämäärä 17.7.09 - 12:47

väinövihtoritärkeä kirjoitti:Mietinpä tämän keskustelun seurauksena, että on kovin harmillista kun Turkasta keskustellessa lähinnä keskitytän Turkan persoonaan ja edesottamuksiin paikoitellen jopa negatiiviseen sävyyn ja sen sijaan harvemmin keskustellaan siitä mitä hänen opetuksensa ovat tuoneet suomalaiseen teatteriin.

Aivan totta. 50 vuoden kuluttua hänen saavutuksensa muistetaan kulttuuri- ja teatterihistoriikeissa ja wikipedioissa. Vain ohimennen mainitaan 'vaikea persoonallisuus' tai jotain vastaavaa.

YLE Radio 1

Teatterikoulu ja lasten ristiretki

Teatterikoulu ja lasten ristiretki

Re: Teatterikoulu ja lasten ristiretki

kaiken keskellä yhtä pitäen mutta myös ongelmat tuntien

Re: Teatterikoulu ja lasten ristiretki

Re: Teatterikoulu ja lasten ristiretki

Re: Teatterikoulu ja lasten ristiretki

Re: Teatterikoulu ja lasten ristiretki

Paikallaolijat