--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Jesper | 16.05.2003 - 16:52 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Musiikilla ja elokuvalla on ainakin yksi yhteinen nimittäjä: molemmat voivat olla "kertovia" taiteita, vaikkeivät käytäkään luonnollista kieltä. Elokuvallinen ja musiikillinen viestintä on siinä määrin aistillista, että niiden onnistunut yhdistäminen voi tuottaa vastaanottajilleen hyvinkin voimakkaita emotionaalisia kokemuksia.
Pian äänielokuvan käyttöönoton jälkeen elokuvan soundtrack eli ääniraita alkoi sisältää muutakin ääntä kuin puhetta ja efektejä. Musiikista tuli olennainen osa elokuvaa ja sen kerrontakeinoja. Moni elokuva on tehnyt katsojiinsa lähtemättömän vaikutuksen juuri siksi, että kuva ja musiikki ovat kietoutuneet erottamattomaksi, ihmistä syvästi koskettavaksi kokonaisuudeksi.
Parhaimmillaan jokin paikka tai maisema on saanut "äänen", kun elokuvantekijä on taitavasti yhdistänyt kuvan ja musiikin. Stanley Kubrickin elokuva "Avaruusseikkailu: 2001" on antanut äänen ja rytmin avaruudessa tapahtuvalle alusten kohtaamiselle Johann Straussin valssilla "Tonava kaunoinen" ja György Ligetin teoksella "Atmosfäärejä" puolestaan suuren mittakaavan kosmiselle liikkeelle. Luchino Viscontin elokuva "Kuolema Venetsiassa" liittää monen katsojan mielestä ikimuistoisella tavalla Venetsian ja Gustav Mahlerin 5. sinfonian Adagion.
Mikä elokuva on tehnyt sinuun voimakkaan vaikutuksen, erityisesti juuri musiikin läsnäolon ansiosta? Haluatko arvioida, miksi kokemus oli niin voimakas? Eli "mistä filmistä et luopuisi?"
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 16.05.2003 - 18:30 | 1 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Suositun nimimerkin suojista, siltä varalta että muistuu muutakin ja ettei kävisi kuten "Ruton" virkamieskirjailijalle.
Elokuvaksi Coppolan "käsiin levinnyt" Apocalypse Now ja musiikki Wagnerin Valkyrioista helikopterien pimentäessä trooppisen kehitysmaan taivaan. Vastenmielistä mutta vaikuttavaa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska | 16.05.2003 - 20:16 | 2 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Vladimir Lenin sanoi,että Elokuvat on suurin taidemuoto.Vekkulin ajatus piili siinä,että elokuvalla pystytään luomaan vaikutuksia suuriin ihmisjoukkoihin.Propagandan aseena elokuva on vuosikymmenet vaikuttava.Varmaan sopi Leninin suunnitelmiin vallan mainiosti.Ensimmäinen elokuva joka teki minuun vaikutuksen oli Pinocchio,jonka näin välirauhan aikaihin ja olin viisivuotias.Jäin koukkuun leffoihin ja olen ollut sitä vuosikymmennet.Seuraava häkellyttävä kokemus jonka muistan,kun alaikäisenä pääsin katsomaan Gildan.Elokuvateatteri oli Pylvässali,muistatteko?Rita.H oli upea.Näin elokuvan telkkarissa pari vuotta sitten,ja vieläkin katsottava.Ikää lisää tullessa,huomasin pitäväni italialaisista kuvista.de Sica,Visconti,Fellini,Olmi,Bertolucci ja Tavianin veljekset.Niissä on todellista elämää ja elokuvia joista en luopuisi.Amerikkalaiset kuvat ovat teknillisesti tehtyjä,mutta jotain puuttuu,että olisin kinnostunut.Poikkeuksia on,ja tänä iltana tulee yksi yllätys:Magnolia.Valitettavasti tv:n kuvaruutu pilaa täyspainoisen elämyksen.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 18.05.2003 - 14:25 | 3 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Tänne on ilmestynyt kaksi ryhmää hieman samasta aiheesta. Vastasin jo toiseen. Mutta tähänkin. Kyllä edelliset esimerkit ovat hyviä minunkin mielestäni. Lisäisin Kubrickin Hohto-elokuvasta Ligetin käytön, aivan huumaava alku koko leffalle. Coppolan Ilmestyskirjassa myös Rolling Stonesin Satisfaction on aika kiehtova jännite filmin kerrontaan. Venäläisistä voisi mainita Vertovin Mies ja kamera jonka äänimaailma oli mielenkiintoinen. Samoin Eisensteinin esim. Aleksanteri Nevski kera Prokofjevin musiikin.
Ensimmäinen tosi elämys elokuvista oli William Wylerin Jezebelin katsominen mamman (isoäidin) telkkarista joskus vähän yli 10-vuotiaana. Musiikkia en muista mutta tehoa oli jos ei muussa niin B. Davisin silmissä ja kuvauksen valoissa ja varjoissa. Ja voiko unohtaa Gildan lauluja. Minulla on elokuva videolla ja sitä aina välillä katselen. Käyn elokuvissa muutenkin. Mutta mistä en pidä niin näistä suurista kolosseista Hesassa. En välitä popcornin syöjistä vieressäni. Voin pahoin jo siitä hajusta. Enkä välitä siitä suuresta äänimassasta, joka valuu korvat täyttäen kautta elokuvasalin. Saisi tulla ääni vain edestä. Minulle sopisi niin.
Magnolia tosi hyvä, fantasia-aineksia käyttävä kudos, jossa säätilaan mukaan myös katsojan päässä alkaa humista. Nyt kotona katsottuna lisäsin mukaan myös oman ääneni ja kommentoin eri vanhemmille heidän ärsyttävyydestään. Aiheenahan suuresti lasten kaltoinkohtelu ja voiko/pystyykö antaa/antamaan ja mitä anteeksi.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 18.05.2003 - 19:34 | 4 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ehdin jo miettiä, onko se Marjakin valinnut nettivieroitushoidon kun mielenkiintoista avausta uhkasi näivetystauti.
Lapsuusmuistoja-osastolta poimin Kinopalatsin Tampereelta, "Skandaalihäät" (High Society) jätti sattuneista syistä pysyviä jälkiä. Grace Kelly, Frank Sinatra ja Bing Crosby purjehtivat San Franciscon lahden laineilla, ehkä Golden Gatekin vilahtaa kuvissa ja veneen peräpeilissä nimi "True Love II". Aikuisena nähtynä filmi oli mahdollisimman tyhjänpäiväinen, puhdas Hollywood-kaavalla tehty tähtiesittely. Tunnusmelodiasta (I give to you) kehittyi ikivihreä, jonka kuullessaan muistaa aina samat kuvat. Lapsi siinä katsoi aikuisten juttuja ymmärtämättä mistä oikein oli kyse.
Aasinsilta seuraavaan filmiin syntyikin helposti, se on Sauran "Korppi sylissä". Iskevä melodia irtosi elämään hittilistoilla, on varmaan soitettu joskus jopa Lauantain toivotuisssa.
Ja vielä yksi, täysin vakava esimerkki joka tukee ajatusta vaikeina aikoina syntyvistä hyvistä elokuvista: "Kielletyt leikit" sisältää melodian, joka on inspiroinut monia esittäjiä. Suomalainen koskettava tulkinta Carolalta.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Eeva | 19.05.2003 - 11:34 | 5 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kaurismäen elokuvissa on säännöllisesti hyvin valittu musiikki olemassa olevista teoksista. Kaurismäen kautta opin tietämään, että Georg Ots on hyvä laulaja ja laulaa muutakin kuin Saarenmaan valssia.
Kieslowskilla on/oli oma säveltäjänsä Zbigniew Preisner, joka tunnetaan myös nimellä Van den Budenmeyer. Mm. Veronican kaksoiselämässä on konsertto E-molli, hieno teos. Samoin Sinisessä on se konsertto, jonka pohjana on joku raamatun korinttolaiskirje: jos minulla ei olisi rakkautta, minulla ei olisi mitään... kannattaa tutustua.
Tarkovskin Uhrista muistan katkelman Matteus-passiosta: Erbarme dich mein Gott, J.S.Bach ja von Trierin Breaking the Waves J.S.Bachin Siciliana yksittäisinä kappaleina.
Sitten on tietysti varsinaiset musiikkielokuvat kuten Amadeus, Kaikki elämän aamut. Musiikilla on merkitystä elokuvissakin.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 19.05.2003 - 12:08 | 6 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Musiikilla on tosi paljon merkitystä. Jännityselokuvissa etenkin hiljaisuuden ohella se käy luihin ja ytimiin. Von Trier on siitä hankala, että hänen elokuviensa jälkeen on käytävä sängynaluset ym. läpi. Jotenkin niin vainoharhainen tunne minulla on ainakin että toiste en pysty Breaking the Waves -elokuvaa katsomaan. Lopun Andersenin kellotkaan taivaalla eivät auta hätään. Jännittävä ohjaaja kyllä.
Lapsena inhosin Gene Kellyä. En tajunnut mitä hänessä jotain olisi. Nykyään pidän paljon Singing in the Rain -leffasta mm. ja sen sävelistä. Tunnusmusiikkihan on vanha. Hyvän parodian siitä teki aikanaan Matti Kuusla jossain Spede-jutussa muistaakseni.
Zinnemannin Sheriffissä on hyvä tunnussävel ja musiikki, joka rytmittyy kellonlyöntien tahtiin. Täytyy mainita vielä, että Kaurismäki on myös minun mieleni mukainen musiikinvalitsija.
En minä vielä ole nettivieroituksessa, kesällä sitten.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kaitsu | 19.05.2003 - 13:06 | 7 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Pelaan yllättävän kortin kertomalla että en luovu japanilaisesta animaatio elokuvasta Wings of Honneamise joka kertoo vieraan maailman (planeetan) pyrkimyksistä suorittaa ensimmäinen miehitetty avaruuslento. Maailma on hyvin Maan kaltainen mutta tiettyjä eroja on luotu. Aika muistuttaa meidän 30-50 lukua teollisuuden ja heräävän viestintä teknologian harmonialla. Tämän maailman keskellä astronautin alku yrittää kestää yksinäisyyttään, ottaa vastuuta olemalla ensimmäinen ihminen avaruudessa ja selvittää onnistuisiko älyllisen kulttuurin "turhimman" projektin pilotti ihmissuhteessa hartaan uskonnollisen naisen kanssa jonka mielestä teknologinen evoluutio on synneistä suurin. Uskonnon ja politiikan ja ihmisen evoluution väliset ristiriidat käyvät sotaansa myös elokuvan ääniraidalla josta on vastannut Ryuichi Sakamoto jonka sävellyksiä löytyy mm. elokuvasta Tabu ja Viimeinen Keisari. Musiikki kokonaan elektroonista mutta teokset ovat välillä sotilaallisia marsseja ja fanfaareja, välillä lähestulkoon virsiä ja välillä sinfonisia elektro kappaleita. Elokuvan soundtrack levytys onkin jotain mitä olen jo vuosia yrittänyt metsästää. Elokuvan lopussa oleva fiktiivinen kollaasi kyseisen maailman keksinnöistä ja sodista on kohtaus joka liikuttaa minua kerta toisensa jälkeen.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Ikis | 19.05.2003 - 13:42 | 8 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Onpa täällä hienoja kuvauksia ja kokemuksia!
Yhden lisäisin: Jane Campionin Piano kymmenen vuoden takaa.
von Trierin Breaking the Waves oli minulle vähän samanlainen kokemus kuin Marjallekin, ei tehnyt mieli sammuttaa valoja yöksi. Kakkoskierros telkkarissa jäi suosista väliin. Bach oli tyrmäävä siinä kontekstissa.
Toivottavasti ette sano että voi mitä moskaa, mutta Colleen McCulloughin Okalinnut on riipaissut aina ihan mahdottomasti niin kirjana kuin leffanakin, ja sen skottilais-australialainen musiikki oli taiten mietittyä. Taidettiin siitä vääntää tv-sarjakin. Kai sitä nuorempana uskalsi olla avoimesti romanttinen.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Eeva | 19.05.2003 - 15:53 | 9 | |
--------------------------------------------------------------------------------
No mutta olihan Breaking the Waves kerrassaan vaikuttava elokuva, kauhea kärsimysnäytelmä, tällaisiakin hulluja voi olla olemassa. Elämä on monesti hirveämpää kuin osaa kuvitellakaan, varsinkin toisten elämä. Melkein aloin uskoa rukouksen voimaan, jos jollakin sellaisia voimia riittää.
Muuten Hitchcockin elokuvissa on hyvä musiikki, Bernard Herrmann. Muistelkaapa vaikka Vertigon alkusoittoa tai Psykon muitakin kohtauksia kuin suihku-.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 19.05.2003 - 20:39 | 10 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Von Trier on mielestäni jonkinasteinen sadisti tai leikkii sellaista. Hän asettaa päähenkilönsä melkein aina seinää vasten ja kavalasti se muka lähin ja hyvä jyystää maan päähenkilön jalkojen alta. Vaikuttava hän on silti.
Hitchcockin Psykossa musiikki todella pelaa. Autolla-ajo -kohtaus on latausta täynnä juuri musiikin ja tietenkin kuvauksen ansiosta. Ajaako poliisi jo minua vai miksi poliisiauto seuraa. Musiikki uumoilee vaaraa ja saa katsojan samaistumaan autoilevaan naiseen. Vaikuttavampi kohtaus mielestäni kuin suihku. Jos Psyko olisi väreissä, niin luultavasti teho putoaisi.
Kaurismäkiä arvostan monella muotoa. He esim. sekoittavat äänimaailmassaan eri kieliä. Harvoin näkee niin hyvää alkua kuin Mika Kaurismäen Rossossa, jossa käsikirjoittajana Mika K:n lisäksi on Dante ja Infernolla aloitetaankin koko tarina. He myös ovat tajunneet käyttää laulajia jo näiden eläissä. Leningradin lehmipojat taitaa olla heidän keksintöään vallan.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 19.05.2003 - 21:45 | 11 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kun liika musikaalisuus ei haittaa, on seuraavakin mielleyhtymä mahdollinen.
Arkistojen koluajat ovat ilmeisesti nähneet Langin "M-Kaupunki etsii murhaajaa". Griegin Vuorenkuninkaan luolassa täydentää hienosti tummia kuvia ja tunnelmaa, sitä ehditään käyttääkin enemmän kuin pari tahtia.
Musiikille askel jylhistä luolista Afrikan paahtavan auringon alle ei mielestäni ole hirveän pitkä, kun siirrytään seuraamaan norsuvauvan herttaista töytäilyä elokuvassa Hatari. Baby Elephant Walk on sittemmin tahdittanut monenlaisissa yhteyksissä, eikö ollut myös legendaarisessa "montröö"-voittajassa Lumilinnassa. En ole ilkeällä tuulella, Hatari elokuvana saakoon sille kuuluvan arvon.
"Maailman paras" tulossa viikon päästä 1:ltä, esimakua antoi eilinen Ambersonit. Herättikö ajatuksia, tunteita?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 20.05.2003 - 21:18 | 12 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Mahtavat Ambersonit herättävät aina tunteita minussa. Pidän siitä enemmän kuin maailman parhaasta vaikka se onkin todella hyvä. Citizen Kane on jotenkin niin viileä. Ehkä löydän sen vielä oikein kunnolla.
Tähän maaiman aikaan sopii muistella myös hyvää sotaa sodan keskellä eli Casablancan kaksintaistelua saksalaisten laulaessa Rickin kahvilassa "Lieb Vaterland ..." ja koko muun salin "Allons enfants de la Patrie ...". Se on aika sykähdyttävä kohtaus. Ja kaiken keskellä toimii hyvin rakkausviestinä "As Time Goes By", vanha laulu mutta tähän hyvin uudelleen sopiva. Vanhojahan ovat nuo toisetkin.
Kylläpä muistat hyvin "M - kaupunki etsii murhaajaa" musiikin. En ole sitä pitkään aikaan nähnyt mutta Grieg tuntui heti kuitenkin soivan päässä kun luin kirjoituksesi.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 20.05.2003 - 23:13 | 13 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Taidan sanoa Ambersoneista kuten sinä Kanesta. Supisuomalaisena vaivaa eräänlainen teeskentelyn tuntu noissa Uuden Englannin käytöskuvioissa.
Sama ongelma Katherine Hepburn-sarjasta näkemäni "Pitkän päivän matka yöhön" kanssa, vaikka sekin on kovin maineikas kotimaassaan.
Casablancan nostan itsekin kärkeen lajissaan. Musiikin lisäksi myös päätähdet yltävät huippusuoritukseen, kaikki loksahtaa paikoilleen.
Samasta aiheesta mutta vähin muistikuvin, Sumujen silta. Hieno hidas valssi, silta, sumua, katulyhty ja tietenkin...
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: anonyymi | 20.05.2003 - 23:43 | 14 | |
--------------------------------------------------------------------------------
AS THE TIMES GO BY - OK. Hyv` yötä valssi samaten.(Edellisen Nimettömän mieltymyksiin siltä osin yhtyen.)
Vaan muistaako kukaan mitä musiikkkia Tarkovskin elokuvissa on, esim. Nostalgissa?Onko niissä mitään...?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Vastarannan kiiski ® | 21.05.2003 - 13:39 | 15 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Tarkovskin Solariksessa on J.S.Bachin urkukoraali "Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ". Siitä on tullut minulle yksi "levyistä, joista en luovu".
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 21.05.2003 - 16:06 | 16 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Itse en muista Tarkovskin musiikista mitään. Mutta se on siellä. Edellinen tieto olikin hyvä saada. Kun vaan ajattelenkin jotain hänen elokuvaansa, niin tietty musiikkitunne virittyy päälle. Ovat niin mykistäviä että voisivat toisaalta olla mykkiä.
Mykkäleffoissa muuten onkin hyvää musiikkia. Olen kerran nähnyt aivan mykkänä, ilman musiikkia, Langin Metropoliksen. Mutta esim. Chaplinin Kaupungin valoissa on vaikea pysyä paikallaan, kun musiikki alkaa. Varsinkin kohtaus ravintolassa, jossa tanssipari esittää, onko se apachea vai mitä. No, joka tapauksessa, silloin tarvitaan katsojalta hermoja.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Eeva | 21.05.2003 - 17:06 | 17 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Mikähän tuossa Citizen Kanessa on niin merkittävää ansaitakseen maailman parhaan elokuvan maineen? Onko se visuaalisuus, kertomus, kaiken yhdistelmä. Ainakaan tuossa juonessa ei psykologisesti ole minusta mitään ihmeteltävää; lapsi revitään kotoaan jo pienenä ja hänestä aletaan tehdä suurta johtajaa, menestyvää miestä. Jos se sitten isona muistelee kaiholla vanhaa kelkkaansa, ei kai siinä ole mitään kummallista. Hyvä elokuvahan se on, mutta parasko?
Minusta maailman parhaita ovat mm. Clementin Kielletyt leikit, Bergmanin Fanny ja Alexander, Hustonin Muistot, Axelin Ranskalainen illallinen, Norsteinin Satujen satu.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Anonyymi | 21.05.2003 - 19:40 | 18 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Muistaako kukaan mitä musiikkia käytettiin Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan lopun pitkässä osiossa? Entä Tiikerikissan pitkässä tanssikohtauksessa? Kohtaukset jäivät hyvinä mieleen, musiikki ei.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska | 21.05.2003 - 20:33 | 19 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Tiikerikissan musiikin oli säveltänyt Nino Rota. Luulen,että voit saada levyn kyseisestä elukuvasta kirjastosta.Viimeinen.. oli elokuva jota inhosin, vaikka olikin italialaisen ohjaama.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 21.05.2003 - 22:59 | 20 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Olen varmistanut amatööriyteni elokuvan suhteen jättämällä lainaamatta saati omaksi hankkimatta alan kirjallisuutta, edes Petterin Elokuvan historiaa.
Katson Kanea aina siitä näkökulmasta, että miksi juuri se. Oma vastaus Rosebudin arvoitukseen on, mutta en kehtaa kertoa ekana.
Ambersoneissa kiusaa tiukka pitäytyminen romaaniin, alkaa hengästyttää vauhti jolla pitkä tarina on vietävä läpi. Nyt nähtynä oli jännä huomata historian toistuvuus. Filmi tehtiin aikana, jolloin auto oli jo lyönyt läpi, sen tulevaisuus näytti vielä rajattomalta. Kuvassa automobiilin epäilijälle naurahdetaan hyväntahtoisesti, nuoruudestaan huolimatta hän on menneeseen jämähtänyt kalkkis ja saa palkkansa. Vastaavia lupauksia ennen autoa olivat olleet höyrykone ja rautatie, jälkeen IT.
Autoistumisen seurauksista tiedetään jo paljon, tuskin kaikkea.
Solarista olen ensi näkemisestä pitänyt psykologisesti erittäin mielenkiintoisena. Lisämaustetta antaa tuotanto-olosuhteet, Tarkovski uransa alussa ja Neuvostoliitto voimiensa huipulla. Sensuurin rajoissa piti osata toimia. Tarkovskilla kuvien vangitseva intensiteetti on aivan omaa luokkaansa, en ole varma muista äänistä kuin kiskojen kolinasta ja veden tippumisesta Stalkerissa, vai oliko niitäkään?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 22.05.2003 - 06:09 | 21 | |
--------------------------------------------------------------------------------
On ollut valkea yö monella, Montgomeryn Runotytön lukeneet tietävät mitä se merkitsee. Täällä vilisee yöllä kirjoitettuja viestejä.
Jos Nimetön ei kehtaa Citizen Kanen Rosebudista sanoa, niin minä kakistan ulos tarinan, jonka olen joskus jostain lukenut. Jotenkin näin: Kanen hahmo viittaa tiettyyn kuuluun lehtimoguliin ja Rosebud hänen rakastettunsa intiimiyteen. En sen selvemmin sano. Mutta ehkä minäkin jos olisin ollut asianomainen, olisin saanut mittani täyteen Wellesin viittauksesta. Aika mielenkiintoista silti.
Eeva se näyttää pitävän elokuvista, joissa on juhlia. Minä myös. Fannyn ja Alexanderin joulussa mennään piirileikkiä ja tunnelma on korkealla. Siitä tulee mieleen Edvin Laineen Niskavuoren Aarne, jossa polkan tai jenkan jälkeen lähdetään pyörimään piiriä. Ja voi mikä tunnelma! Latautunut erotiikalla. Suvinen ilta järven rannalla, yön valojen pehmentävä hempeys. Voiko parempaa toivoa.
Kaitsu tuolla viittaili animaatioiden ääniin. Tässähän tuli hiljan TV1:stä dokumentti Hitleristä ja Mikki Hiirestä. Hitler ihaili paljon Disneyn tuotantoa. Onhan D:llä musiikkia tulviva Fantasia mm. mutta sitä kai H. ei kaipaillut (valmistumisvuosi?). Saksan animaatioissa äänimaailmaa tehtiin mm. trautoniumilla (laitoin sanan ylös) ja joissain kohdin äänenä olivat pommikoneet. Pidän itse japanilaisen Hayao Miyazakin animaatioista. Tosin olen nähnyt vaan fantastisen Punaisen porsaan/sian ja Henkien kätkemän, jonka musiikista en muista mitään. Kuvat olivat täyttä tavaraa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Jorma Lindqvist ® | 22.05.2003 - 07:14 | 22 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Taitaa olla aika ostaa ensimmäinen soundtrack- äänilevy:
Eilen katsomani Matrix reloaded:in musiikki piti sisällään sellaista kuoroilotulitusta, että "oksat pois"
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Eeva | 22.05.2003 - 12:11 | 23 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Fannysta ja Alexanderista jäi parhaiten mieleen se kauhea pappi, kalvinistinen askeetikko, joka vaati samaa kaikilta läheisiltään, ei koristautumista, ei leluja lapsille, rangaistuksia. Hieno näyttelijätyö. Onneksi papille käy huonosti ja elokuvassa on onnellinen loppu.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 22.05.2003 - 12:55 | 24 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Näistä levyistä en/Ville Sundqvist kantoi kortensa ketjuun.
Elokuvasuositus: Tavianien Tähtikirkas yö, siinä soi mm. Verdin Recquiem. Ohjelmassa näyttenä Sanctus-osa. Onneksi näitä maailman parhaita on monta.
Myös Dylaniin viitattiin, sain joskus omalle nauhalle hänen Englannin keikastaan leikatun pienen helmen ja ....kele, nauhoitin alun päälle jotain. Meni se hauska fläppitekstitys ja muutakin, suuri harmi.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 22.05.2003 - 14:34 | 25 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Siis laulajaa et runoilijaa tarkoitat. Kyllä se on mainio se Dylanin Lontoo-keikka, jossa häntä lavan takana tai hotellissa haastatellaan. Sitäkö tarkoitat. Sehän on klassikko. Mutta luultavasti tarkoitat jotain muuta.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 22.05.2003 - 21:58 | 26 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Samaa tarkoitin, Bobia. Laulaja vai runoilija, kyllä kai ainakin osa oli omia tekstejä. Lopussa hän pyytää anarkistille savuketta ja alkaa itse poltella.
Kun katson brittien juttuja natseista, nostan automaattisesti huuhaa-alert tasoa pykälällä,jos itsestään päädemonista, kahdella. Uskon herran pitäneen elokuvasta, Ewa Braunkin niitä kuvaili, värifilmiä riitti. Tekstit omin käsin, värikynällä.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Pakanamaan kansalainen | 22.05.2003 - 22:50 | 27 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kummisedästä en luovu, ja onneksi sain sen vihdoin nauhalle. Tosin vain ensimmäinen osa miellyttää. Varkaiden paratiisi sekä Piukat paikat ovat oman genrensä herkkuja. Parin vuoden takainen keskitysleiritarina Ihana elämä sykähdytti kovasti. Kubrickin töistä Hohto on vaikuttanut kovasti - tosin siitä voisin luopuakin, niin kamalan olo elokuva saa aikaan. Musiikkikin toimii elokuvassa loistavasti. Kanea en ole kertaakaan jaksanut katsoa loppuun, en tiedä mikä siinä on vikana, kun ei sykäytä. Naisen tuoksu on aikamoisen herkullinen. Parrasvalot toki on tarrautumisen arvoinen. Muutoinkin useimmat Chaplinit toimivat kerta toisensa jälkeen.
Kotimainen lista on vaikeampi. Tuntematon ja Rukajärvi ovat kärjessä. Kivenpyörittäjän kylä. Vanhemmasta tuotannosta ei oikein löydy mitään, mistä ei voisi luopua.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Jesper | 23.05.2003 - 10:21 | 28 | |
--------------------------------------------------------------------------------
"Tarkovskilla kuvien vangitseva intensiteetti on aivan omaa luokkaansa, en ole varma muista äänistä kuin kiskojen kolinasta ja veden tippumisesta Stalkerissa, vai oliko niitäkään?" kirjoitti Nimetön |20|.
En minäkään muista Stalkerista musiikkia. Vaan juuri tuon kiskojen kolinan ja veden tippumisen. Vyöhykkeellä, filmin keskikohdissa tapahtui myös se, että kuva sai hetkeksi täyden värin. Vihreä oli vihreää. Muuten oli kuin filmi olisi kuvattu vanhassa, hylätyssä teollisuuskompleksissa, jossa savu ja lika olivat vuosikymmenten myötä värjänneet kaiken epämääräisen harmaanruskeaksi.
Stalkerin näin ensimmäisen kerran vastavalmistuneen hotelli Presidentin rakennuksessa avatussa Kosmoksessa. Valkokangas oli upouusi ja toisti värit kunnolla. Filmin kopio oli häiriötön, ei ollut juossut projektorin läpi kuin vasta muutaman kerran. Unohtumatonta. Sen kesäsunnuntain jälkeen maailma on näyttänyt erilaiselta.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 23.05.2003 - 10:46 | 29 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Stanislav Rostotskyn Belyj Bim - Tshornoe uho eli Bim Mustakorva oli unohtumaton siinä mielessä, että mikään muu leffa ei ikinä ole saanut itkemään niin vuolaasti - me kaikentietävät kaksikymppiset opiskelijat tulimme häpeillen ulos tamperelaisesta elokuvateatterista, vuosi taisi olla 1975. Elokuva tuli joku vuosi sitten televisiosta, enkä voinut edes ajatella katsovani sitä uudelleen.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Sinikka Oskarsson ® | 23.05.2003 - 12:10 | 30 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Fellinin La Strada - Tie.
http://akas.imdb.com/Title?0047528
Surumielistä musiikkia, ah, niin mieleenjäävää.
OHIhkoa ehkä, mutta haluan mainita venäläisen TV-sarjan 2. maailmansodasta: "Kevään seitsemäntoista hetkeä", siinä "Laulu kaukaisesta synnyinmaasta", ja muitakin hyviä.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 23.05.2003 - 13:28 | 31 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Saariston lapset ja Pepit, lapsuus 60- luvulla palaa!
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 23.05.2003 - 15:25 | 32 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Vai ei kotimaisista vanhoista löydy. Katsokaa nyt hyvät hyssykät vanha Siltalan pehtoori 1930-luvulta, jos onnistutte sen näkemään. Kyllä Uuno Laakson, hyljätyn kosijan, Rigoletto-tulkinta on aika mainio vastine pehtoorin jylhälle lauluesitykselle.
Stalker on upea. Mietin millaisena Jesper maailmansa nykyään näkee. Väreiltään. Ovat ne muutkin äänet kuin musiikki aivan oleellisia.
Mitä Nino Rotaan tulee niin tunnustaudun hänen ihailijakseen mm. kera Kummisetien I ja II. Ensimmäinen osa on musiikkimaailmaltaan melankolinen vaikka siinä on kahdet häätkin. On saatu hyvin kansanlaulut ja kansanmusiikki sointumaan yhteen Mozartin Figaron häiden ja latinoiskelmän kanssa.
Kummisedissä on vielä eräs kiinnostava äänimaailma, puhutut kielet. Kahden kielen tai useamman käyttäminen luo jännitteitä, ymmärrettävyysongelmia, alisteisuussuhteita. Näin käy esim. sotaelokuvissa, jossa ovat miehittäjä ja partisaanit esim. vastakkain. Tulisipa taas Rossellinin Rooma - avoin kaupunki. Sitä sielu tarvitsisi puhdistuakseen. Renzo Rossellinin musiikki ja saksalaiset kadulla laulamassa marssin tahtiin isänmaastaan.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Pakanamaan kansalainen | 23.05.2003 - 15:40 | 33 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Vanha kotimainen tuotanto on varmaan vedenjakaja, joko siitä pitää tai ei. Joukossa on helmiä, mutta kyllä ne enimmäkseen aika tuskaista katsottavaa ovat. Minä voisin niistä luopua, jos jostain pitäisi.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska | 23.05.2003 - 22:16 | 34 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ennen oli sanonta,että on kolmenlaisia elokuvia.Hyviä ja huonoja kuvia ja suomalaisia kuvia.Onhan Suomi-filmikin mennyt eteepäin ja joskus olen kokennut jopa pientä nautintoa.Yksi tälläinen elokuva oli mielestäni Jari Halosen näkemys Aleksis Kiven elämästä.Jäi elokuva monelta näkemättä,mutta kai se joskus esitetään telkkarissa,missä elokuvat ei tule oikeuksiin.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: petla | 23.05.2003 - 23:07 | 35 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Nuoruusvuosilta on jäänyt positiivisena katsomiskokemuksena mieleen
Dryerin Gertrud. Jos sekä ohjaajan että elokuvan nimi menivät pieleen l. eivät ole eksisteeraamassa, nuoruudestani on liian kauan ja satunnaismuistikapasiteettini toimii liian huonosti.
Elokuva oli kuitenkin tanskalainen ja perustui pitkälti dialogille.
Mitään musiikkimuistoa siitä ei ole jäänyt. Katsokaa lähdeteoksistanne tai netistä tarkemmat tiedot.
Luultavimmin filmi olisi nykymaailmaan - ja omaankin nykymakuuni -
liian "vanhanaikainen".
Toinen mieleen jäänyt on Antonionin..niin, mikä sen nimi nyt taas olikaan. Se kadonneen nuoren naisen/jonkin symbolisen muun loputon
etsintä, missä etsijöinä olivat M. Vitti ja tämä ikielävä Marcello M."Seikkailu". Musiikista senkään osin on turha minulta kysellä.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 24.05.2003 - 02:13 | 36 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Antonionin Seikkailu on todella mieliin jäävä. Ja vaikken musiikkia saa päähäni minäkään, niin ei se haittaa. Koska päivärytmini on monesti epänormaali kuten nytkin, niin joudun naapureita säästääkseni ja olen huomannut myös omaksi ilokseni katsomaan elokuvia myös äänettä. Von Sternbergin ja Marlene Dietrichin yhteistyöt sopivat mainiosti tähän yhteyteen.
Nyt katsoin ennen tänne tuloa Hitchcockin "Minä tunnustan". Kun ääntä ei ole mutta tarinan läpikotaisin tuntee, voi keskittyä pelkkiin kuviin ja niiden koreografiaan. Tuossa elokuvassa kuvat kulkevat kuin soljuva virta. Leikkaus on niin hieno, vaikkei filmiä Hitchin kärkipään leffojen joukossa mainitakaan. Sehän perustuu jo sinänsä mykkyyteen, katolisen papin pyhään rippisalaisuuteen. Poliisit, väki kadulla, jury ja yleisö muodostavat hienon kuoron. Henkilöt kuin tanssivat ja eikö koreografia liity musiikkiin. Kuvat muodostavat jonkinlaisen sävellyksen.
Mutta onhan tietenkin niin, että alitajuisesti "kuulen" Dimitri Tiomkinin musiikin, joka jollain tavalla liikuttaa minua syvästi. Myös muu ääniaineisto: ranskan ja englannin kielet, koska ollaan Quebecissa, ja lisänä vielä saksalaisittain murrettu englanti.
Pappi on hieman toisenlainen kuin Eevan aiemmin erittelemä Fannyn ja Alexanderin kalvinisti.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 24.05.2003 - 19:10 | 37 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kallion Reiskalle kommentoisin hänen näkemystään suomalaisten elokuvien masentavuudesta. Näin ainakin käsitin olevan mielipiteensä vanhempien elokuvien suhteen. Tuottajia oli muitakin kuin Suomi-Filmi. Eikö nyt edes Blombergin "Valkoinen peura" tunnu missään! Huomasin että se tulee kesällä telkasta. Musiikki, Einar Englundin, kuuluu saumattomasti työhön. On näkemystä jakaa ulkomaille asti.
Ja onhan niitä muitakin vaikka miten paljon. Itse pidän esim. Valentin Vaalan Lea Joutseno -elokuvista. Tulee kesällä "Varaventtiilikin". En tiedä, miksi Peter von Bagh Tapio Nurkkaa pitää jotenkin joltain hyllyltä reväistynä. Minun mielestäni hän on sopiva, juuri sopiva, näihin elokuviin. Ja kuka voi vastustaa Lea Joutsenon laulua apteekkarin luona. Minä en ainakaan. Säveltäjä kuka liekin, Bergströmkö? Täytyy katsoa uudestaan.
Näin kyllä Halosen Aleksis Kiven ja harvinaista kyllä, jonkinlainen pala oli kurkussa. Sen sijaan Rukajärvi jäi minulle vieraammaksi. Onhan Saarelan "Lunastus" sentään paljon parempi. Pieni mutta juuri siksikin yleisön luo tuleva.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Liv U | 26.05.2003 - 19:49 | 38 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Onko Ingmar Bergmanin n. vuosien 1954 - 1970 -elokuvissa musiikkia?
Enpä kiinnittänyt silloin katsellessa huomiota. Jos oli, mitä? Vaikkapa elokuvissaan Neidonlähde, Seitsemäs sinetti,
Kuin kuvastimessa yms. Niiden elokuvien anti jäi ikuisesti sieluun soimaan, mahdollinen musiikki ei.
Jatkokysymys: Ellei musiikkia ollut, oliko mahdollisesti muita ääniefektejä, mieliinjääneitä, "hyviä"?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 26.05.2003 - 21:41 | 39 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Joo, oli varmasti. Filmin nimeä en muista mutta naistähti mahdollisesti Bibi Anderson. Parisuhdeongelma oli vaikea pienessä vanhankaupungin kerrostalon huoneessa, avoimesta ikkunasta kuului halkosirkkelin rytmikäs, ilkeä sirahtelu, jopa kaiku aivan kohdallaan.
Mikä käännekohta 1970?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 26.05.2003 - 21:47 | 40 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Liv U:lle voin kertoa katsottuani Donnerin hyvää kirjaa hyllystäni, Paholaisen kasvot (varmaan kirjastossa, ehkä vielä antikvariaateista saa), että kyseisten leffojen musiikki on Erik Nordgrenin tuotantoa.
Mitä ääntä minä Bergmanilla arvostan, niin hiljaisuutta. Kun vaan ajattelenkin hänen mustavalkoisia elokuviaan (ennen Fannya ja Alexanderia ja muutamaa muuta) niin hiljaisuus ensinnä minulle tulee mieleen.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Tystnaden | 26.05.2003 - 22:00 | 41 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Hiljaisuus on ääniefekteistä tehokkain. Kun taiten käyttää.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 26.05.2003 - 23:00 | 42 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Muistuuko mieliinne, ketkä ohjaajat hiljaisuus-efektiä taiten ovat käyttäneet?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 26.05.2003 - 23:01 | 43 | |
--------------------------------------------------------------------------------
eNTÄ KUKA TAI KETKÄ OVAT TAIDOKKAASTI KÄYTTÄNEET LUONNONÄÄNIÄ?
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 27.05.2003 - 03:26 | 44 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Osallistuin jo aiemmin. Unohtui: Mistä tahansa elokuvasta tai musiikkiesityksestä (levystä) ilomielin luovun nk. elävän elämän
hyväksi! Sen, mitä jotkut tavalliseksi arjeksi taikka juhlapäiväksi
nimittävät. Aito on parempaa kuin keinotekoinen, keksitty.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen | 27.05.2003 - 12:23 | 45 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Arkeen voi kuulua myös elokuva. Elävän elämän elämistähän sekin on että käy elokuvissa. Tiedän olevani sairas jollen ole aikoihin käynyt elokuvissa. Se on alue, joka saa minuun eloa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 27.05.2003 - 21:46 | 46 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Elokuva suo mahdollisuuden lisäulottuvuuteen elämässä.
No.38, Neidonlähteessä soi munniharppu, suggestiivisesti koska jäi mieleen.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Ikis ® | 28.05.2003 - 09:45 | 47 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Nimetön 44 (miksi prskl ette voi ottaa nimimerkkiä, älykääpiömäistä toimintaa!): millä logiikalla ajatellen hyvät elokuvat ja musiikki eivät ole "elävää elämää"? Nehän ovat osa hyvää arkea, eivät mitään kaapin päällä pölyyntyviä reliikkejä.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Vastarannan kiiski ® | 28.05.2003 - 10:28 | 48 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Tuo viesti 44 on aika kiinnostava visio: elää omaa elämäänsä niin täydesti ja monipuolisesti, että kaikki elokuvista, kirjoista, konserteista ym. saatavissa olevat elämykset, tiedot ja ajatukset ovat tarpeettomia. Pelkään kuitenkin, että tällainen ei kenellekään ihmiselle onnistu käytännössä ja tavoite jää saavuttamatta.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Marja | 28.05.2003 - 13:59 | 49 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Jopa Linkolan olen nähnyt menevän elokuvateatteriin ja sitä paitsi hän lukee tuhottomasti kirjallisuutta kuten haastatteluista on näkynyt. Vaikka onkin jonkinasteinen erakko.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 29.05.2003 - 01:30 | 50 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Nimetön 44 ei maininnut kirjoja...
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 29.05.2003 - 01:59 | 51 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Pelkkää ELÄMYS(yhteiskunta)teollisuuttako meidän länsimaisten "hyvinvointiyhteiskuntien" asukkaiden elämän pitäisi olla? Ainakin ns. vapaa-ajan..? (O´nko meille muutoin jätetty viihdyke- tai muusta kulutuksesta vapaata aikaa...?)
Eipä siinä mitään, jos vaikka elokuvaohjelmistosta helmen löytää, ja sen katsomassa käy .(Helmiä tosin harvemmin nykyisin enää ohjelmistossa on.) Vaan jos koko eläminen kuin huomaamatta menee - muun kuluttamisen lisäksi - pelkäksi viihdeteollisuuden ja muun ajanvieteteollisuuden tarjoamien "elämysten"/kulttuurituotteiden
ostamiseen.... Huomaako sitä silloin enää ollenkaan, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa "tapahtuu todella"...
Vai onko tuo kaikki edelllä paasaamani nykyoppien, nykymenon mukaisesti "So what?"...
"Eikö millään ole mitäään väliä"? (E. v. Retee)
Kai sitten olen turhan tosikko tälle hupailupalstalle.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen ® | 29.05.2003 - 15:32 | 52 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Miten voit kuvitella, että sitä vain viihdettä ja ajan korviketta ihminen haluaa jos elokuvissa käy. Eikö ympärilleen voi silti katsoa ja ihmisiä tuntea ja vastuuta kantaa. Eivät nämä asiat nyt niin yksipiippuisia ole.
Hyvä filmi sen sijaan voi jopa auttaa näkemään asioita. Huonoja on paljon. Mutta olen huomannut, huonoistakin oppii toisella tavalla vaan.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen ® | 29.05.2003 - 15:43 | 53 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Unohdin aivan mainita elokuvan. Kesällä tulee televisiosta mielestäni Orson Wellesin paras elokuva eli Pahan kosketus. Musiikki on Henry Mancinin. Ääniefekteistä voi mainita mm. itsesoittavan pianon (?), kaatuvat huonekalut. Varsin tehokas ja klassikko jo sinänsä on kuulustelukohtaus, joka on ääniä, erikielisiä ja teholtaan eritasoisia, täynnä.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska ® | 29.05.2003 - 18:58 | 54 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä asia on niin, että Pahan kosketus on Wellesin paras kuva.Kuvassa tuodaan hyvin esille poliisipäällikön (Welles)rikollisuus ja omien todisteiden jätöt rikospaikoille jouduttaakseen ratkaisuja.Eikös YK pelkää vähän samaa kun USA yksin häärää Irakissa.Musiikki on tiheätunnelmallista ja iskevää.Luulin Quincy Jonesin olevan asialla,mutta hän oli vielä jazz-muusikko L.Hamptonin orkesterissa.On vielä yksi Wellesin elokuva,josta en luopuisi.Nimittäin pienimuotoinen Karin Blixenin novellin pohjalta tehty Kuolematon tarina.Olen kuullut että Ranskan televisio on kyseisen tv-filmin tuottanut.Itse olen nähnyt sen yli 30 vuotta sitten Museokadulla piharakennuksessa olevassa elokuvateatterissa.Nimeä en muista,mutta teatteri näytti paljon "hyviä kuvia"Kuolematon tarina on Wellesin kaunein elokuva.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 29.05.2003 - 22:58 | 55 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Presidentti Ahtisaarella ja minulla on yksi yhteinen asia: sama lempielokuva eli tanskalaisen ohjaajan Ranskalainen illallinen. Musiikista en muista.
Nimimerkki Marja Salonen on tällä foorumilla ainakin kerran painokkakkaasti ilmoittanut väsyneensä koko foorumiin ja siirtyvänsä täältä ainakin kesäksi kokonaan pois. Ilmeisesti hänen
'rekisteröitynyt varaminänsä se sitten täällä yhä päivystelee.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Marja Salonen ® | 30.05.2003 - 14:05 | 56 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ei ole varaminä tämä lainkaan vain aivan sama henkilö. Mutta juuri tänään täällä kiertelen, koska jään n. kolmeksi kuukaudeksi pois kuvioista internetin ulkopuolelle. Toivotan kesää Sinulle myös!
Mutta Reiskan viestiin voin sanoa, että Wellesin "Kuolematon tarina" meni Cinemassa. Istuin siellä minäkin jonain iltana. Elokuvassa oli hehkua. Musiikkia en muista mutta näyttelijöiden äänethän jo sinänsä olivat melko puhuttelevat (Welles, Moreau).
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska ® | 30.05.2003 - 14:33 | 57 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos Marjalle,että muistit elokuvateatterin nimen.Alkaa jo demetia iskemään, mutta hyvä kun noita käveleviä tietokirjoja on. Ota Marja kannettava tietokone,sillä ainakin minä jään kaipaamaan kannanottojasi,tässä ilmeisesti aika miehisessä mielipidekeskustelussa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 30.05.2003 - 15:48 | 58 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Reiskaan yhtyen, hyvää kesää! Taitaa useampi mielenkiintoinen aihe tulla elinkaarensa päähän ellet suostu läppärin räplääjäksi.
Mutta jäähän meille nuo kuuluttajat joista jutskata, toisen ääni narisee, toisen on liian makea.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Eeva | 02.06.2003 - 15:15 | 59 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä museokadun Cinema oli olemassa vielä 80-luvulla. Siellä on nähty mm. Aistien valtakunta, kiinnostava elokuva lajissaan. Moni mies lienee joskus toivonut, että nainen haluaisi aina vain, muttei siitäkään hyvä seuraa. Yksikään mies ei muuten pyörtynyt elokuvan loppukohtauksessa. Jossakin toisessa elokuvassa, jossa näytettiin sairaalamiljöötä ja verta kai liikaa, kuului yleisön puolelta kopsaus ja sitten jotakuta kannettiin ulos.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: bigsis | 03.06.2003 - 19:22 | 60 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Saari. Etelä-korealainen leffa ,jonka ohjaajaa en muista. Sairasta ja väkivaltaista. Ongenkoukkuja henkitorvessa ja emättimessä.
Tabu. Japanilainen leffa homoseksuaalisuudesta samurai-yhteisöstä. Beat Takeshi eli Takeshi Kitano näyttelee fantastisesti.
Kolmas mies. Orson Welles. Klassikkojen äiti.
Kummisetä. Francis Ford Coppola. Klassikkojen isoäiti.
Virgin suicides. Edellisen tytär, Sofia. Klassikko jo syntyessään.
Täällä Pohjantähden alla. Kankea kolmituntinen filmatisointi suomalaisen kirjallisuuden loistavasta merkkiteoksesta. Tunnen kummallista viehtymystä ko. elokuvaa kohtaan.
Lars von Trier. Breaking the waves. Huh.
Lars von Trier. Dancer in the dark. Huhhuh.
En muista ohjaajaa. Hilary and Jackie. Huhhuhhuh.
Mies vailla menneisyyttä. Aki Kaurismäki. Innostuksestani kertonee, että olen elokuvahelmen nähnyt vuoden aikana seitsemästi.
The Sound of Music. Unohdin ohjaajaan. Lapsuuden klassikko. Omistan CD- ja LP-levyn, videon - kohta DVDn - olen nähnyt kahdesti näyttämöllä ja liki kymmenen kertaa videolta.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska ® | 04.06.2003 - 20:30 | 61 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Vähän muutan otsikkoa.Tästä elokuvateatterista en haluaisi luopua.Näin tässä taas käy,että elokuvateatteri joka on näyttänyt vaihtoehtokuvia poistuu keskuudestamme.Andorra,jossa olen nähnyt monta tosi nautittavaa kuvaa,on vetelemmässä viimeisiään.Menkää nyt vielä joukolla katsomaan enteellisesti:Viimeinen kierros,joka oli niin toisenlainen kuin Amerikkalaiset joninjoutavat!
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: TT.Anttila. | 05.06.2003 - 05:14 | 62 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Maailman huonoin,paras elokuva,"Kansalainen Kane".
Tämä elokuva on äänestetty monta kertaa maailman parhaaksi filmiksi.
Yritin jälleen tätä TV:stä katsoa.
23 vuotias Orson Welles ohjaajana ja näyttelijänä pelleilee.
Vastenmielistä ja inhottavaa katseltavaa.
Vallan ja rahanperässä juoksemista,ja kaikessa on tekotaiteellista hölynpölyä.
Kun olin katsellut tunnin,siirryin seuraamaan Monacon Formula-1 kilpailuja.
Tämä meni suorana lähetyksenä 75 maahan ja 80 maata esitti siitä myöhemmin katkelmia.
Arvosteluni on:Formula kilpailut 5 tähteä.
Elokuvalle,"Kansalainen Kane" yksi tähti.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 05.06.2003 - 15:16 | 63 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Mm. Puolassa, Japanissa, Neuvostoliitossa, Ruotsissa tehtiin aikoinaan paljon mielenkiintoisia ja elokuvan historiaan jääneitä elokuvia. Niiitä katsoisi mielellään uudestaan ja uudestaan.
Eikä pidä unohtaa dokumentteja. Myös suomalaiset elokuvantekijät ovat kunnostautuneet dokkareissa ihan kiitettävästi.
Suru, että missasin Sokurov-dokumentit, juuri televisiosta tulleet.
Kertokaa katselukokemuksistanne te onnelliset, jotka edelliset saitte nähdä.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 05.06.2003 - 15:18 | 64 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Edelliseen lisään vielä:
Mikään ei voita elokuvateatteria elokuvan katsomispaikkana.
Ei elokuvakokemus telkkarista käsin ole kuin kalpea aavistus siitä,
mitä elokuva "oikeasti nähtynä" on.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 07.06.2003 - 21:25 | 65 | |
--------------------------------------------------------------------------------
On laitettu täällä matalaksi suosikkiani Citizen Kanea. Siinähän on tosi kapitalisti esillä ja vielä mahdollisimman monipuolisesti kuvattuna. Ja mitä musiikkiin tulee niin kyllä Susan Alexander -jaksojen musiikille saa hakea vastinetta kauan. Tämä nerokas muka-Salammbo-ooppera ja ihmisen nöyryytys on kuin tosi elämästä tietenkin. Onhan tosi Salammbo-oopperakin olemassa. En tiedä onko hyvä. Ei ole näillä leveysasteilla esitetty lainkaan. Kyllä taas kerran nautin.
Tämä Susan Alexander eli Dorothy Comingore oli Mustan listan aikaan kuulusteltavana kommunismista eli tosi vaara-asiasta mutta hän osasi näppäränä likkana vastailla. Kun kysyttiin mitä hän on tehnyt, hän sanoi esiintyneensä mm. elokuvassa Citizen Kane ja pitävänsä sitä kunnianaan. Mutta siitäkö tuo lautakunta mitään huoli. Nolla lautakunta kun oli. Asiasta kertoi vuosia sitten Filmihullu-lehti.
Vaikka voihan tietty sanoa, että koko elokuva alkaa kuin pornoleffa ikään. Ja vielä millä sanoilla! Mutta asia muuttuu kun juttuun päästään. Tekniikan osalta on kyllä väitetty, että tekniikan keksi Renoir Pelin hengessä. Tiedä sitten. Mutta Citizenistä pidän. Ei ole turha juttu lainkaan. Kyllä kärkeen kelpaa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Rheanna | 09.06.2003 - 01:07 | 66 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Sauran "Carmen". Näin ensimmäisen kerran yötöissä
lepotauon aikana: avasin ohimennen TV:n ja istahdin vuoteen
kovan metallipäädyn päälle katsomaan mitä sieltä tulee -
pysyin siinä samassa asennossa koko elokuvan ajan, en
siirtynyt edes pehmeämpään paikkaan istumaan. Vaikutus on
yhtä voimakas aina vain, vaikka olen nähnyt elokuvan jo
monesti.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 09.06.2003 - 12:24 | 67 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Voiko Godardin nerokasta kuva-ajattelua ja musiikin käyttöä ohittaa? Ei voi. Oivallisesti musiikkiä käyttää myös Woody Allen, Fassbinder aikoinaan ja meidän Aki Kaurismäkemme. Godard on niin ehdoton. Hän käyttää Bachia ainakin yhtä suvereenisti kuin Pasolini. Jos vaikka sattuisitte muistamaan Pasonilin Matteuksen evankeliumin ja pikku Jeesuksen leikkimässä Joosefin kanssa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska ® | 09.06.2003 - 12:47 | 68 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Samaa mieltä sossun kanssa.Mutta vielä on pari italialaista ohjaajaa. Ei turhaan ole Italian suosituin musiikkimuoto Ooppera,kun vain katselee Fellinin ja Leonen elokuvat.Visuaalisia elämyksiä Herrojen melkein kaikki elokuvat ja ei varmaan turhia heidän vakinaiset musiikintekijät!Rotan ja Montenecron musiikki antaa lisäpotkua Ja Leonen spagettilänkkäreiden musiikki on jäännyt elämään ja Tiikerikissojen tanssikohtaus on hienointa oopperan alaista filmausta.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Brian Pallomeri ® | 09.06.2003 - 18:43 | 69 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kertokaa, joka tietää, että kenen elokuva oli ranskalainen "Elämä ylösalaisin". Näin sen joskus 70-luvulla. Samanniminen australialainenkin elokuva on olemassa, ja se tuli viime keväänä jollain Suomen teeveekanavista. Hetken jo luulin saavani nähdä hyvän elokuvan, mutta se olikin vaan kaima.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 09.06.2003 - 19:07 | 70 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Reiskan kanssa samaa mieltä paitsi että Tiikerikissassa katsotaan Viscontin taitoja. Hän se tosi oivallinen ohjaaja onkin. Eikä paljon jälkeen jos lainkaan jää Rossellini. Kyllä on pitelemistä että tuolilla pysyy kun Rooma - avoin kaupunkia katsoo. Tai Saksaa vuonna nolla. Vähän niin on että jälkimmäistä en juuri enää halua katsoakaan. Liian synkkää vaikka synkästä asiasta onkin kyse.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 09.06.2003 - 21:19 | 71 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Vähän ihmetyttää, ettei perjantai-illan "Pahan kosketus" ole saanut täällä enää huomiota. Siinähän musiikilla on merkittävä osa siirrytäessä tunnelmasta ja paikasta toiseen.
Esitysajankohta sattui nappiin, Wellesin tulkitseman päähenkilön menetelmät muistuttavat kovasti maailmanpoliisin käyttämiä. Erona vain, ettei jälkimmäinen näytä vaivautuvan lavastamaan minkäänlaista löytöä viimeksi nitistetyn konnan syyllisyyden todisteeksi.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimekäs ® | 09.06.2003 - 21:43 | 72 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Viesti 69:
Liekö kyseessä filmi La vie à l'envers/Life Upside Down vuodelta 1965. Ohjaaja Alain Jessua, näyttelijöinä mm. Charles Denner, Anna Gaylor, Guy Saint-Jean, Nicole Gueden, Jean Yanne, Yvonne Clech, Robert Bousquet.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 10.06.2003 - 12:27 | 73 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kyllä Wellesin Pahan kosketus aina koskettaa. Siinä jopa melkein kaikkien parjaama aseintoilija Charlton Heston on todella hyvä. Ja musiikkia on laidasta laitaan mutta kaikki kuin ytimessä vaan. Yökerho on yökerho ja rokkikansa on rokkikansaa. Kyllä se mikrofonijuttukin hyvä äänikikka todella on. Ja levyautomaatti.
Mikä siinä on että Hestonia niin ivataan. Vaikka hän olisi hyväkin. Tässä muuten leffa, joka on tehty roskaromaanista ja päädytty sitten tällaiseen. Tarinan mukaan Heston, joka oli maineensa kukkuloilla, sai valita ohjaajan ja Welles sai töitä. Mikä varmaan oli sille roskajutulle hyvä asia.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Vastarannan kiiski ® | 10.06.2003 - 13:49 | 74 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Norjan radion "Alltid klassisk"-kanavalla tulee tiistaisin klo 15 Suomen aikaa "klassisk filmmusikk"-sarja. Tänään siellä näköjään esitetään Arthur Honeggerin musiikkia elokuvaan "Les Misérables" vuodelta 1934.
Kanavaa voi kuunnella Internetissä
http://www.nrk.no/kanal/nrk_alltid_klassisk/
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Ikis ® | 10.06.2003 - 14:10 | 75 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kiiskelle kuriositeettina (otsikosta poiketen) todettakoon: YLE voi olla uudistukseensa tyytyväinen, kaikenlaista uutta korvaushoitoa löytyy maailmalta!
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Kallion Reiska ® | 10.06.2003 - 14:36 | 76 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Kiitti näistä ulkolaisista nettikuuntelukanavista.On hyvä että on aktiivisia kavereita jotka antavat tietoa kuin Manulle illallisen tuomalla osoitesivuja. Pari päivää sitten kirjoittaessani italialaisesta filmistä ja niiden musiikista,oli Rota ja Montanecron musiikki mielessäni päällimmäisenä,siksi filmiohjaajien nimet vähän vinksin vonksin! Mutta onneksi täällä palstoilla käy tietopuolista porukkaa ja virhe korjattiin.TACK
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 10.06.2003 - 17:32 | 77 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Veijo Hietala jutusteli tänään Eeva Luotosen kerhossa elokuvasta. Eeva tuntui vedättelevän Veijoa sinne tänne. Varmaan oma vika ettei erityistä jäänyt mieleen, eräs asia kuitenkin, että miehet ei elokuvassa juuri kuole sairauksiin. Eivät juuri sairasta edes flunssaa.
Pahan kosketuksessa huomio kiintyi M Dietrichiin, hänen kasvoilleen ajan kosketus ei ollut jättänyt jälkiä lainkaan. Dietrichistä tulee aina mieleen Sininen enkeli, Der blaue Engel. Siinä professorismies sairastuu tavalla, joka herättää sääliä ja myötätuntoa. Äänitehosteena huonosti matkittu kukon laulu.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 10.06.2003 - 18:39 | 78 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Niin paljon kuin Luotoseen luotankin niin kyllä hän todella Hietalalle antoi vastauksia. Olen kuullut vasta 1. osan. Toinen vasta nauhalla.
Dietrichistä Pahan kosketuksessa: Eikö hänen kasvoillaan sentään näkynyt elämänkokemus ja sen tuoma illuusioton tila. Dietrich itse arvosti rooliaan. Olen lukenut hänen omaelämäkertansa. Se on aika erikoinen. Suhteesta von Sternbergiin, joka Sinisen enkelinkin ohjasi, hän kertoo loukanneensa rakastettuaan koska oli niin nuori ettei vielä oikein ymmärtänyt. Laskeskelin hänen olleen n. 30-vuotias. Ei millään pahalla kuten sanotaan mutta milloin sitä oikein aikuistutaan.
Tuota professori-näyttelijää (Emil Jannings muistaakseni)ei D. voinut sietää eikä tämä Marlenea. Joten ei synkannut kuvauksissakaan.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 10.06.2003 - 18:43 | 79 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ja mitä se Hietala antoi vedettää itseään! Olisi sanonut omia mielipiteitään.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 11.06.2003 - 00:37 | 80 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Jatkan vaikka ei ole muita välissä. On sen verran tiivis olo. Katselin nauhalta Mullholland Driven. Ei ole se Nick Nolte -leffa vaan David Lynchin elokuva Hollywoodista. Musiikkikin oli käsittääkseni osin Lynchiä itseään. Siinä se muhisi rauhallisen tappavasti unta ja alitajuntaa elämästä kaupungissa, jossa kaikki näyttelevät tai yrittävät näytellä. Missä mikään ei ole varmaa. Kuin rajatilaa kaikki, harmaata vyöhykettä. Aika hieno musiikiesityskin mukana, esitys ilman orkesteria, ääni nauhalta. Todellisempaa kuin tosi. On fobioita täynnä huone.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: VeHy | 11.06.2003 - 10:10 | 81 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ensi sunnuntaina telkkarissa on todellista elokuvan juhlaa, "Afrikan kuningatar" nähdään taas kerran. En muista minkälaista musiikkia siinä mahtaa olla, mutta Hamppari Bogartin samettinen ääni soi kuin kaunein musiikki.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: sossu visiitillä | 11.06.2003 - 12:30 | 82 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ainakin eläinten ääniä on luvassa ja vatsankurinaa. Kyllä totta on että elokuva on mainio. Tempaa mukaansa alta aikayksikön. Joka kerta. Kyllä Hepburnkin on lujassa menossa.
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: VeHy | 11.06.2003 - 15:55 | 83 | |
--------------------------------------------------------------------------------
Ja ginin lorinaa kun Hepburn kaataa koko pullovaraston tyhjäksi jokeen. Mahtava näky ne tyhjät pullot kellumassa rivissä pitkin jokea. Siitä sitten leikataan Bogartin krapulaiseen naamaan, voi sitä haikeaa krapulaista katsetta!
RE: Näistä filmeistä en luovu!
--------------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: Nimetön | 11.06.2003 - 16:10 | 84 | |
--------------------------------------------------------------------------------
No.ssa 77 tarkoitin, ettei näkynyt kuten esim. Jeanne Moreaulla. Enkelistä Eviliin tytölle kertyi sentään tuplasti vuosia lisää.
Tarmo Manni irvai