YLE Radio 1

Kahden armoitetun komedianäyttelijän lähtö saman viikonlopun aikana jättää teatterikenttäämme paljon sellaista tyhjää tilaa, jonka ottaminen ei ihan käden käänteessä keneltä tahansa onnistu. Sekä Marita Nordbergillä että Jyrki Kovaleffillä kun oli ilmiömäinen kyky olla näyttämöllä koominen ilman mitään sen kummempia ponnisteluja. Ongelmaa tietysti korosti yksipuolinen näkemys ohjaajien taholta; en muista kumpaakaan koskaan missään vakavassa roolissa edes nähneeni.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1748090
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1748628

lasser kirjoitti:Keskustelu 9.2.08 - 10.2.09 ennakoi Marita Nordbergin kuolemaa,
joka siis saatiin tiedoksi viime perjantaina (30.10.09):
http://yle.fi/kulttuuri/2009/11/marita_ ... 29479.html
Jätän tiedoksi tänne, että em. virhearvioni tulee oikealle päivälle
(Yle pahoittelee tapahtuman puuttumista).

HS:n paperi- ja maksullisessa verkkoversiossa oli muuten varsin ansiokas juttu siitä, miten kirjoitetaan nekrologi tuntemattomasta henkilöstä korostaen hänen elämänsä niitä puolia, joista vainaja itse varmaan haluaisi tulla muistetuksi. Esimerkkihenkilönä oli juuri Marita Nordberg, jonka värikkääseen elämään mahtui paljon muutakin, kuin koomisia rooleja näyttämöillä ja valkokankailla.

Minulla on sellainen muistikuva, että Jyrki Kovaleff olisi näytellyt Vanhalaa Jouko Turkan ohjaamassa Tuntematon sotilas -dramatisoinnissa Helsingin kaupunginteatterissa. Näin sen itse, mutta en muista, oliko ko. näyttelijä roolissaan. Jostain tulee mieleen lehtikirjoitus, jonka mukaan Jyrki Kovaleff olisi sairastunut kesken näytöksen ja Turkka olisi hoitanut roolin loppuun. Voi olla, että muistan jotain olematontakin.

Tässä moxun lainauksessa jäi taas se oleellisin linkkini pois;
Marita Nordbergin kuolemasta:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/N% ... 5250447659
Jyrki Kovaleffin tulin tuntemaan 1970-luvun Sämpy tv-sarjasta,
ja ollessamme luokkaretkellä Helsingissä käytiin Maikkarin tiloissa,
jolloin ruokalassa muistaakseni me lapset innostuimme huutelemaan
Sämpyä (oli ruokalassa tai sitten se vastanäyttelijänsä - en enää varma kumpi).

Sämpyhän oli Seppo Laine, monen sivuroolin mies isossa roolissaan. Taitaa edelleen kuulua Kansallisteatterin näyttelijäkuntaan. Kovaleff hänen vastanäyttelijänsä.

Mikäli muistan on moxu 1970-lukulaisia, joten sen vuosikymmenen alun
tv-sarjasta ei liene kuitenkaan hänen omakohtainen suora muistuma.
Se em. Sämpy -asiani meni jotenkin niin, että ruokalassa tiedusteltiin
missä Sämpy on - syökö Sämpy sämpylää (?), joten siten mahdollisesti
osui kommentit Kovaleffille (kuten totesin ei varmuutta asiasta ollut).

Myönnetään, etten ole Sämpy-sarjaa silloin nähnyt, kun se uusi oli, mutta se uusittiin joskus -80-luvun alkupuolella, joten hämäriä muistikuvia minulla sarjasta on. Olen siis pitänyt siitä. Tosin Laineen ja Kovaleffin työnjaon tarkistin toisaalta.
Sämpy saattaa kuulua niihin sarjoihin, joiden uusiminen ei enää kannattaisi. Aikakaudet syövät monesti huumorin terävyyttä ja ilmaisukin muuttuu niin paljon, että se, mikä oli aikanaan huippuhauskaa, olisikin nyt tylsää. Silloin on viisaampi pitää se muisto, mikä on.
Se, että Turhapurot ovat kestäneet vuosikymmenten huumoripainotusten muutokset, kertonee niiden ajattomuudesta. Ja sen myötä Marita Nordbergin ja Jyrki Kovaleffinkin hyväntahtoiset kasvot tulevat tulevillekin sukupolville tutuiksi.

Lankoni, tuo armoitettu tarinaniskijä ja savo-karjalainen velmu poistui joukostamme parisen viikkoa sitten.
Tulimme lankomiehen kanssa aina hyvin toimeen, erimielisyyksiä ei päässyt suuremmin syntymään ja kuinka olisikaan; näin gentlemannien kesken. Hemu puhui hiljaisella äänellä, ässät senkun suhisivat, ja minä myöntelin, että just' silleen. Mitäs; puolikuurona kun en juuri mitään kuullut. Välit siis olivat hyvät; hyvät ovat vieläkin vaikka en maahanpanijaisissasi käynytkään. Miksi se siitä olisi muuttunut. Pappi olisi palkkansa eteen muutaman minuutin puhunut; paremmin tai huonommin. Siinä menetti kutseitti hyvän paperimiehen, jos ei niin ahkeran niin sitä taitavamman.