Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus
Me emme saa rakentaa suhdettamme Neuvostoliittoon edes minkäänlaiselle pakkotilan pohjalle. Ei ole, sanoisinko, arvokasta ajatella näin: Jaa, Neuvostoliitto on mahtava, me olemme pieni kansa, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla hyvissä väleissä. – Kuvitelkaamme ajatuskokeena, että Neuvostoliittoa johtaisi politiikassansa vastaavanlainen ajattelu! Mikä meidät silloin perisi, jos Neuvostoliitto pyrkisi ystävällisiin, luottamuksellisiin korrekteihin suhteisiin vain sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa on pakko niin menetellä, joiden mahtavuus pakottaa sen siihen?
Ei, ottakaamme asia paljon realistisemmin ja terveemmin. Lähtekäämme siitä tosiasiasta, että meidän naapurimme on Neuvostoliitto. [– –] Me tulemme olemaan kautta aikakausien tuon maan naapurina. Ja kysymyksen ydin on siinä, omaksummeko me tämän tosiasian varauksettomasti vai jääkö meidän tajuntamme johonkin sopukkaan eräänlainen pakkotilan ja väliaikaisen tilan tuntu, joka merkitsisi sitä, että jos naapurille tulisi joskus erittäin suuria vaikeuksia, mikä tietysti on maailmanhistorian kannalta mahdollista, niin sitten meillä olisi tilaisuus taas toimia. Jos me annamme asua mielessämme tällaisen sala-ajatuksen, niin siinä on kuoleman siemen Suomelle.
Neuvostoliitto on tosiasia, hyvin realistinen tosiasia, ja joko me elämme sopusoinnussa sen tosiasian kanssa tai ajan mittaan me varmasti tuhoudumme. Ei muuta ollenkaan asiaa sekään mahdollisuus, että Neuvostoliitolle tulisi historiansa varrella tilapäisiä vaikeuksia, jotka antaisivat jollekin epälojaalille naapurille joitakin chansseja. Kaikki se on ohimenevää. Pysyvä, historiallisesti pysyvä tosiasia on jättiläisvaltakunta jättiläismäisine kansoineen, ja se aina ottaa ennemmin tai myöhemmin oikeutensa. Sen takia kaikki konjunktuuriajattelu pois ja tilalle hyvä, rehti ja miehekäs naapurisuhde. Se on tervettä realismia!
Yrjö Kallinen: Hälinää ja hiljaisuutta (Tammi, 1958)
nimiErkki kirjoitti:Tämä Nordenstreng taitaa olla vähän kuin Turkka, moni jaksaa (vieläkin) valittaa menetelmistä, mutta heidän putiikeistaan ovat silti tulleet parhaat toimittajat/näyttelijät.
liisa autio kirjoitti:Punaisesta heinäkuusta: 60-luku vasta oli ihtiään punaista. Meillekin, jotka kasvoimme sydänmailla. Tuosta äskeisestä pulpahti mieleen DDR - silloinen. Kun Tampereella vieraili Brecht-teatteri, ja Helen Weigellilla oli mykkä rooli, Mutter Courage? ei kai? Der gute Mensch von Sezuan? laulut osaamme ulkoa. Historia auttaa takaapäin etteenpäin. (Oikeinkirjoitukseni harkittu tyyliseikka).
Sama homma Suomessa. Katso-lehti lupaa samat 50 donaa nykyvasikoinnista. Oikeastaan tämä on pahempaa kuin Neuvostoliitossa [ei tämä olekaan niin off topicia, Nicken!] tai DDR:ssä. Niissä, samoin kuin Saksan Liittotasavallassa, jahdin kohteena olivat sentään järjestelmän vastustajat. Katso-lehdelle kelpaa uhriksi nyt jo systeemin kannattajakin!Juuge kirjoitti:Niin, markkinatalouskaan ei tullut toimeen ilman ilmiantajia, eikä taida tulla nykyäänkään.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa