Olen ollut monenlaisissa teatteritiloissa ja havainnut sen että vuosien ja tilanteiden myötä "suosituimmuusaste" on vaihdellut.
Tuolla toisessa ketjussa moxu kirjoitit näin:
moxu kirjoitti:Näin äkkiä se aika menee. Q-Teatteri täyttää 15 vuotta. Vastahan tuo Astra-leffiksen valloittanut ja sittemmin Töölön kauppahallin tiloihin laajentunut vaihtoehtoteatteri perustettiin...
Muistaisin, että kun kävin katsomassa tuossa teatterissa
Hamletin ja istuin lähellä näyttämöä alusta loppuun, niin tuota kauppahallin lisätilaa ei vielä ollut mukana.
Koin silloin, että elokuvateattereiden muodostaminen puheteattereiksi ei ole ongelmatonta. Ehkä istuin liian lähellä - kärsin pölystä, joka nousi esiintyjien juostessa lavalla - mutta en usko, että tilanne olisi ollut parempi ylempänäkään. Siellä jo katto tulee vastaan. Elokuvateattereissahan ei kaltevuutta tarvita niin kovin suuressa määrin, joten salit ovat yleensä suht matalia.
Olen kuitenkin käynyt monessa elokuvateatterista puheteatteriksi muutetussa tilassa.
Komin Joukolassa - sivumennen olen alkanut kärsiä hämäräsokeudesta - sisäänmeno katsomoon on auttamattoman huonosti valaistu. Ehkä pidin
Komin tiloista enemmän täällä Kallion/Vallilan suunnalla (entisessä elokuvateatterissa)
Nämä nyt ovat moitteita, jotka tulevat mieleen ehkä vain siksi, etten katsojana enää istu aivan missä vain. Olen seisonut
Bunkkeriteatterin esityksessä ja istunut sateen ripsuessa niskaan
Suomenlinnassa, mutta se ei ole enää mahdollista.
Suurissa katsomoissa istun yleensä permannolla rivin päässä melko lähellä näyttämöä. Nautin parvekkeista vaikken itse siellä istuisikaan. Toisaalta korkealta katsominen tuottaa aivan omanlaisensa nautinnon. Muistan kun (oliko joskus Helsingin juhlaviikkojen alkuaikoina) joku kuulu saksalainen teatteriryhmä Berliinistä vieraili Suomessa ja näin esityksen jyrkästi yläviistoon (ilmeisesti
Helsingin kaupunginteatterissa) (oli joku Gorkin juttu) niin aivan uudet asiat kohtasivat katsojaa. Huomasin, miten tarkoin ohjaaja oli tutkinut esim. taidehistoriaa ja asettanut ryhmänsä sen mukaisiin ryhmityksiin, asentoihin.
Suosikkinäyttämöitäni ovat olleet (en nyt sentään ole kautta Suomen teatterissa käynyt)
Turun teatteri selkeytensä, kuuluvuutensa ja näkyvyytensä vuoksi;
Ryhmäteatteri (= entinen elokuvateatteri) varsinkin siihen aikaan kun siellä näyttämösuuntia muunneltiin ja nykyisellään jo siksi että se sijaitsee aivan lähietäisyydellä. Se on jollain tapaa näyttelijöineen ja tilanakin tuttu;
Teatteri Jurkka, joka on aina niin muuntelukykyinen. Siitä on jäänyt mieleen aivan uskomattomia tilamuistoja. Esim.
Mustalaisruhtinattaren muistaisin nähneeni aivan kuin suuressa salissa ja kuitenkin esiintymispinta-ala on niin pienoinen. Mistä moinen muistuma, en tiedä.
Jotta en aivan fossiililta vaikuttaisi, niin mainitsen erään
Kom-teatterin esityksen, jota en nähnyt Helsingissä, vaan muualla teatterin vierailuesityksenä. (Näytelmä käsitteli Chilen kumousta 1973.) Heille tuntuu käyvän tila kuin tila ja aina mallaa. Kovin mukavaa oli myös olla
Prahassa nukketeatterissa, vaikka lattia oli suurin piirtein tasainen, mutta katsojat muutamaa aikuista lukuunottamatta olivat tietenkin pieniä lapsia.