YLE Radio 1

Itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Perinteellisesti en katsele.
Minulle Itsenäisyyspäivä merkitsee muuta,
kuin katsella liipattuja "linssiluteita".
TTA.

Meni maku pois koko jutusta kun järjestivät karkeloita myös 90-luvun pahimman laman aikaan. Svinhufvud ei esim. järjestänyt niitä 30-luvulla, joten turha puhua mistään "rikkumattomasta traditiosta", "eliitti" (epämääräinen termi myönnän) vain halusi 90-luvulla pönöttää julkeasti välittämättä toisista.

edit: Kun noita bileitä katselee, niin huomaa että siellä on joukossa vasemmistolaisia, femakoita jne aika paljon. Eli näyttää se pönötys sujuvan heiltäkin. Vai välittyykö heistä joku mystinen solidaarisuuden ja empaattisuuden aura jota ei ihan kuka tahansa jölli näekään ja heidän juhlimisensa on siten jotenkin automaagisesti arvokkaampaa ja ei-tekopyhää.

edit2: Sailaskin näyttää siellä bilettävän. Säästöperiaatteen mukaisesti olisi johdonmukaista että Linnan juhlistakin säästettäisiin. Ai niin mutta tämähän onkin populismia, anteeekkkksi....

-En katso.
-Siellähän on "melkein puolet kansanedustajista" rötös "herroja" tai muuten vai pöllöilly aikoinaan tai äskettäin.
-Nokian ja muut herrat pois ja työttömät kaikki sinne kerrankin nauttimaan hyvästä ruuasta ja viinoista ja musiikista. HEH.

Niin, siinä kulki vain maan hohtava tomu heidän editseen.

Kolme vuotta sitten sain osakseni elämäni suurimman kunnanosoituksen, kutsun Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän Juhlavastaanotolle. Asialla ei kannata hirvittävästi snobbailla, koska sellaiseen ei ole mitään syytä.

Kokemuksena Linnan Juhlat oli ikimuistoinen. Mikä ei ollut mikään erityinen yllätys. Juhlissa oli oikeinkin mukavaa. Se tosin johtui pääasiassa hyvästä tuurista monessakin asiassa.
Koska olin paikalla hyvissä ajoin, eikä sisäänmenon jälkeen kutsukortilla ja siihen painetulla kellonajalla ole enää merkitystä, päädyin suoraan rappuihin jonottamaan. Kylmyys oli huomattava, sillä Linnaa ei ollut lämmitetty kolmeen viikkoon ja ulko-ovet olivat sattuneesta syystä auki. Päästinkin tuossa vaiheessa jopa ohitseni pari puolialastonta naista, koska oletin herrasmiesten niin tekevän. Ja silti pääsin Tarjan käsittelyyn jo kello 19.16...
Alkuvaiheessa saapuneena ohjauduin parvelle ja pääsin Valtiosalin puolelle. Siellä tapasin erään hyvän ystäväni, joka kuuluu kanslian henkilökuntaan ja joka oli myös itseni tavoin sinkku ja edustaa vastakkaista sukupuolta. Daamiongelmani oli poissa...
Sijaintimme oli suoraan kättelyseremonian yläpuolella, josta perspektiivistä muutamat asut olivat hieman erikoislaatuisen näköisiä. Useimmat kuitenkin ihan tyylikkäitä. Isorintaisisille naisille voisi tosin suositella joissakin tapauksissa vähemmän avokaulaisia asuja, koska nythän ei ollut kyse varsinaisesta kinky-tapahtumasta...

Saatoimme vilahtaa tanssilattialla kahden ensimmäisen valssin aikana, olimme samassa päädyssä presidenttiparien kanssa, näin siksi, että seuralaiseni oli luvannut kolmivuotiaalle siskontyttärelleen näkyä tv:ssä enkä sattuneesta syystä voinut kieltäytyä kutsusta. Loppuillan vietimme sitten Antti Sarpilan ja kumppanien jazzjameissa yläkerrassa, toki aina välillä vähän herkkuja santsaten. Puolenyön tietämillä koin asialliseksi poistua. Kukaan ei ollut pahemmin humalassa, tai jos oli, osasi näytellä suhteellisen selvää.

Booli oli hyvää, virallisen kertoman mukaan 11-prosenttista. Sen hallitseva maku on jokin sitruunanoloinen, mutta on siinä muutakin. Juttelin äskettäin eläkkeelle jääneen entisen päähovimestarin kanssa, mutta kuten olettaa sopi, ei reseptiä herunut. Ellen Svinhufvudin kakku on nykymakuun vähän ylimakeaa, mutta kahvin kanssa kuivana palana se on mitä parhainta. Suolaisista appeista minulle maistui parhaiten kirjolohi-mätikakku.

Ja sitten joitakin käytännön juttuja, jos vaikka kutsu joskus omalle kohdallesi napsahtaisi. Ensinnäkin tuo seuralaisasia: Aviopuolisot saavat aina kahden hengen kutsun, muut yhden. Samassa osoitteessa asuvalle kumppanille, sukupuoleen katsomatta, myönnetään avec-kutsu, mutta se on anottava erikseen (sitä ei tietääkseni missään tilanteessa evätä). Eri osoitteessa asuvalle kumppanille voidaan avec-kutsu myöntää erityisen painavista syistä, esim.kihlaus, yhteisen lapsen huoltajuus tms.
Kutsukortit luetaan ovella infrapunalampulla. Paperi on erikoisrakenteinen ja siinä on jokin tietty kuvio, jonka mallia ja sijaintia muutetaan vuosittain. Kortti on sen verran vaikea väärentää, etten usko kovinkaan monen edes yrittävän.
Legenda siitä, että juhlissa on kuuma, pitää osittain paikkansa. Siellä nimittäin on kuuma, jos haluaa olla koko ajan tungoksessa ja kameralamppujen loisteessa. Mikä ei ole pakko.

Muutamaa kuukautta Linnan Juhlieni jälkeen osallistuin samoilla seuduilla toiseen ikimuistoiseen tapahtumaan, Spencer Tunickin massanakukuvauksiin Kauppatorilla. Saatan olla jopa ainoa ihminen, jolla on nämä molemmat ikimuistoiset kokemukset takaraivossaan. Tietyllä tavoin Linnan pukuloisto ja Spencerin joukkonakuilu ovat saman juhlatyypin kaksi ääripäätä...

MaraKatti kirjoitti:UHKA 06.12.2005
LinnanJuhlat saivat kyytiä.
Nauhoitin LinnanJuhlien kasetin päälle PresidenttiEhdokkaiden
keskustelun 12.01.2006.
- Voin sitten miettiä Heidän lausuntojaan sunnuntaihin 19.30 saakka.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toivoo MaraKatti

PS. UHKAA en otsikossa uskaltanu käyttää, kun se toinen
Woorumin käyttäjä ei sitä ymmärrä?

MaraKatti kirjoitti:Jos Presidentti vaihtuu, niin

en mistään pysty todistamaan, onko LinnanJuhlien
porukassa tapahtunu mitään edistystä?

- Harmittelee MaraKatti

VeHy kirjoitti:No eiköhän se porukka pysy suurinpiirtein samana, mutta jos heidät puntarin kautta saliin päästettäisiin, niin sata kiloa tulee peltiä rinnuksiin joka vuosi.
nimim. "Kateellinen"

Pentti Naumanen kirjoitti:Kari Uoti on siirtänyt linnan juhlat raastupaan.

Hän on todistanut useiden tuntien mittaisessa monologissaan, että on ihmisoikeuksien vastaista perätä häneltä takaisin rahoja, jotka hän on laillisesti kätkenyt.
Tohtorismiehen sanoja on vaikea kumota, mutta eiköhän prosessuaalinen totuus sittenkin löydä jonkin porsaanreijän, josta pitkä käsi alkaa kahmia takaisin sitä, mitä toisaalta ei saisi kahmia.
Totuuksilla ei tässä prosessissa ole mitään tekoa, sillä kumpikin osapuoli tahtoo saada itselleen pimeästi hankittua omaisuutta. Näin olen asia ymmärtänyt, vaikka olisin väärässäkin.

Linnan juhlat ovat päässet kansiin:
http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php ... clip=15461

"Presidentin linnan itsenäisyyspäivän juhlista on tullut eräänlainen koko kansakuntaa kokoava riitti - eräänlainen liturgia. Viime vuonnakin sitä seurasi televisiosta kaksi miljoonaa suomalaista. Nyt koko kansan ihmeteltäväksi on ilmestynyt kirjan linnan kemuista. Kultakuume tapasi Linnan juhlat kautta aikojen -kirjan kirjoittajan Elina Hirvikorven."

Lainaus yllä on linkistä, jonka moxu oli liittänyt omaan puheenvuoroonsa.

Kansakuntaa kokoava riitti on jo useana vuonna ollut riistäytymässä mellakaksi. Edesmenneen Veikko Hurstin kutsut ovat toimineen niin ikään eräänlaisena vastariittinä - liturgiana lainauksen mukaan. On hyvä tietää, että sana liturgia tarkoittaa jumalanpalveluksen kirkkokäsikirjassa määrättyä osaa saarnan vastakohtana. Presidentit vaihtuvat jolloin viittaus liputtaa monijumalaisen (polyteistisen) uskonnon läsnäoloon itsenäisyyspäivän iltajuhlassa. Siltä se totta vieköön näyttääkin!
Moxu on kirjoituksellaan ja alustuksellaan ansiokkaasti puraissut paratiisin omenaa ja sylkäissyt palan pois suustaan.
Pian on taas joulukuun kuudes.
Suomi toimii EU:n isäntämaana, joten eiköhän juhlista saada kunnon otsikot ja karhukopla hyvää harjoitusta terrorisminvastaista sotaansa varten. Pitäisiköhän Libanonin joukot kutsua tuoksi päiväksi turvaamaan rauhaa presidentinlinnan liepeillä?! Vieläkö Suomi kerkiäisi liittyä Natoon ennen juhlaa?!

liturgisissa tunnelmissa

Eiliseen saakka oli aikaa esittää kysymyksiä presidentille. Olisin toistanut saman tärkeäksi kokemani aiheen jota tarjosin jo kolmijalkaisen presidenttimme kyselyaikaan.

Tulin äsken Saarenmaalta. Pikkukylän peruskoulussa saimme ruokailla tuloiltana. Aulakäytävä pohjapiirrokseltaan kuin missä tahansa vanhemmassa koulurakennuksessa meillä - vasemmalla soma soikea peili. Tukholmasta ovat jääneet mieleen sopivat peilit julkisissa tiloissa - jopa vessan seinissä on muutama peilikaakeli pienimpiä varten. Presidentinlinnassa en ole käynyt, Tampereen Raatihuoneella ja Tukholman kaupungintalossa kyllä. Eduskuntataloon menen ensi viikolla, Kiasman vessasta on jäänyt mieleen iso ankeus. Emmekö kestä nähdä itseämme - muuta kuin peilata kansan valioita pöökissään TV-ruudusta? Vessoissa on peilit, mutta rakennusstandardi (!) rajoittaa peilin alareunan minimikorkeuden omien korvieni tasolle.

Vertaileepa vaikka vanhimpia ja uusimpia teatteri- ym. juhlahuoneistoja. Vanha oopperatalo ja uusi kolho. Peili oli ennenvanhaan niukkana aikana sisustuselementti (mielimajapaikkani Helsingissä on Erottajan Hospitz silloin kun on tiukka kurssi ettei tuttuihin ilkeä). Mitä nyt Suomessa huoneen peilistä näkee muuta kuin kattoa? Sain 70-80-luvut seurata sisältä Kumin Renkaan tiloja. Standardityöhuoneessa oli ikkunaa vastapäätä ikkunallinen ovi, L-muotoinen työpöytä, ovesta vasemmalle kaksi tilavaa komeroa ja NAISILLA vasemmanpuolisen komeroon ovessa lattiaan asti peili, josta saattoi tarkistaa asunsa olevan mielestään tip-top. Kun naisen asuttamaan työhuoneeseen muutti mies, peili sai jäädä paikalleen... Ehdottelin nätisti avainhenkilöille edes yhtä kunnon peiliä portaistatuloaulaan tai tehtaalaisten kanssa yhteiseen ruokalaosaan. Ei ottanut tulta, joko mykistynyt hiljaisuus (ei totisesti small-talkin vähintäkään väräystä ilmeessä tai ynähdyksessä) tai kerran osaston tytöistä se aina-tip-top lausahti katsovansa aamulla peiliin ennen lähtöä ja sen riittävän. Tammikuussa hakeudun siipan kanssa liittoni kuntolomalle Jojensuun taakse. Satojen henkien majoitus, kylpylät ja kuntosalit ja ryijyt viimesen päälle. Julkisissa tiloissa on yksi ainut peili josta näkee rinnukseensa. Huoneissa on peilit, asettelu suhteessa seiniin ja pakollisiin huonekaluihin niin ettei voi astua kahta askelta taaksepäin. Kuinka se olikaan taannoinen keskustelu presidenttitason hameenhelmojen korkeudesta?

Paitsi sisustukseen ja (kanssaihmiset huomioonottavaan) pukeutumiseen peileillä olisi arvaamaton vaikutusmahdollisuus. Ajatelkaa kansanterveyttä: alkavat möhöt ja lysähtäneet ryhdit. Entä koulujen välitunnit, ne kaikkien meidän mielestä parhaat tunnit. Strategisiin paikkoihin peilejä myös kulmittain, sekä opettajat että mukulat keskenään voisivat sattua näkemään, mitä huomiokeskiön laitamilla tapahtuu. Kirjoittamatta jäi presidentille kysymys (mitä epäkohtia on, ja mitä voitaisiin tehdä). Katsomatta jää juhlat, kun ei ole edes televisiota. Mutta kotona on kaikkea mielestämme sopivasti muttei liikaa - tervetuloa katsomaan nettiystävät viimeistään Porin kesäkuisten laulujuhlien jälkeen. Tulipa sanottua (Tamperelaisesta): "Kotinikin on niin kaunis, että vain katselen ja ihmettelen ja läpsyttelen huoneesta toiseen" (Tampereelle muuttanut Anneli Saaristo Hymyssä 8/2006).
sisustuselementtinä

VastaMyrkky kirjoitti:

Puliukko kirjoitti:Mutta mitä tulee Haloseen niin näyttää olevan iltapäiväjulkasun kannessa nyt arvojohtajatar kun ei päästä euroviisu-Loiria linnan juhliin omissa pukeissaan. Linnassa kuulema pitää pukeutua arvokkaasti. Miten se itse sinne sitten pääsee?

Totta ja entä myös puolialastomat naiset joita siellä on rampannut viime vuosina. Kehtaakin Madame puhua vielä arvokkuudesta
Ilmeisesti arvokkuus on asia jota Haloska edellyttää miehiltä mutta ei Siltä Paremmalta Sukupuolelta...

Madame on kateellinen itseään menestyneemmille ja kuuluisimmille mutta yrittää peitellä sitä ontoilla puheillaan "arvokkuudesta"

Johannes kirjoitti:Muistan hyvin Euran muinaispuvun, joka Tarja Halosella oli yllä Linnan juhlissa jokunen vuosi sitten. Minusta asu puki häntä hyvin. Euralaisuuteen puku liittyy ainoastaan sen löytöpaikan (Euran kunta)perusteella. Mahtiemännät ovat käyttäneet tällaisia pukuja noin tuhat vuotta sitten ja aikaisemminkin. Muinaispuku ei ole kansallispuku, koska kansallispuvut ovat huomattavasti nuorempaa perua.

Näkemyksiä on monenlaisia. Muoti voi olla periaatteessa mitä vain, mutta tyyli taas on niin henkilökohtainen asia, ettei sitä voi yleistää.
Itse kunnioitin juhlia läsnäolollani juuri sinä vuonna, jolloin Tarjalla oli tuo Euran emännän perinnepuku. Ja kyllä se lähietäisyydeltä, miksei kauempaakin katsottuna, oli tyylikäs, vaikkakaan ei varmasti olisi jonkun anorektikkomissykän päällä näyttänyt miltään...

Mitä taas Lordi-yhtyeen maskittomuuteen tulee, suosittelisin heitä ottamaan yhdestä elämänsä muistorikkaimmasta kokemuksesta kaiken mahdollisen ilon irti -incognito. He saavat olla täysin rauhassa, kuten kaikki ne tavalliset kansalaiset, joille kutsu on käynyt ja joiden naamat eivät sano tavalliselle kaduntallaajalle mitään. Tomi Putaansuun kohdalla saattaa olla hiukan toinen tilanne, mutta eipä kukaan häntäkään ole mihinkään poseerauskuvauksiin saati maskittomiin haastatteluihin pakottamassa.

moxu kirjoitti:

VastaMyrkky kirjoitti:

Puliukko kirjoitti:Mutta mitä tulee Haloseen niin näyttää olevan iltapäiväjulkasun kannessa nyt arvojohtajatar kun ei päästä euroviisu-Loiria linnan juhliin omissa pukeissaan. Linnassa kuulema pitää pukeutua arvokkaasti. Miten se itse sinne sitten pääsee?

Totta ja entä myös puolialastomat naiset joita siellä on rampannut viime vuosina. Kehtaakin Madame puhua vielä arvokkuudesta
Ilmeisesti arvokkuus on asia jota Haloska edellyttää miehiltä mutta ei Siltä Paremmalta Sukupuolelta...

Madame on kateellinen itseään menestyneemmille ja kuuluisimmille mutta yrittää peitellä sitä ontoilla puheillaan "arvokkuudesta"

Näkemyksiä on monenlaisia. Muoti voi olla periaatteessa mitä vain, mutta tyyli taas on niin henkilökohtainen asia, ettei sitä voi yleistää.

Eiköhän Lordille ole paljon henkilökohtaisempi & tärkempi asia hänen esiintymisasunsa ja naamarinsa, joita hän on hionut kakarasta asti, kuin jonkun pissiksen läpinäkyvät klenningit ja napapaidat. Mutta Haloskahan on (naisten hyväksi olevan) sukupuolten epätasa-arvon kannattaja.

Entä peilit? Missä voi nähdä itsensä paitsi kotona ja vaatekaupassa. Muuta kuin hahmonsa näyteikkunan ohi kävellessä?

Presidenttitason hameenpituudesta käytiin taannoin keskustelua. Ei kai urostenkaan habituksen suhteen olisi haittaa jos näkisi itsensä toisten silmin. Tämä itseäänruoskiva kansa: jossakin Tampere-talon aulassa on pystypeilipylväitä. Vessoissa lapsi tai lyhytkasvuinen mummo näkee itsensä silmät, puoli nenää. Standardi kas määrää alarajan.

Kyllä halvalla panostuksella elämä kohentuisi. Läskit tulis tietoon, koulukiusaamisia voisi tarkkoa. Juorupeilit siis. Ruotsissa ja Eestissä olen nähnyt peilejä, soikeitakin (cf sisustus). Julkisissa tiloissa.

Linnan juhlien kutsussa on ihan selvä pukeutumisohje: Juhlapuku ja kunniamerkit. Viimemainittuja ei tietenkään pidä ripustaa, ellei aihetta moiseen ilmene, mutta juhlapuvun määre on aika selkeä. Olkoonkin, että ohjetta on vuosien mittaan sovellettu tavalla jos toisella ellei peräti molemmilla.
Miesten osa on tässä kohtaa helpompi. Juhlapuku on yksiselitteisesti frakki, armeijan juhlauniformu tai papin virka-asu. Kansallispuvun käyttäminen sallitaan myös, vaikkei se sellaisenaan ehkä ihan selkeä "Linnan juhla-asu" olisikaan. Ihmettelen vain, kuka viitsii sellaisiin paksuihin kankaisiin kääriytyneenä mennä tilaisuuteen, jossa ainakin tv-kameralamppujen loisteen ajan on aika kuuma..?

Tervemenoa silti matkaan kaikille tämän vuoden kutsutuille! Onneksi Linnan juhlissa käynti ei ole velvollisuus; jatkuvasti toistuvana kutsu varmasti alkaisi tympiä viimeistään kolmantena peräkkäisenä vuonna...

Juhlikaa liipatut linssiluteet Itsenäisyyspäivää.
Pistäkää Kalmantanssiksi. Dance macabre.
TTA.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2006120 ... 2_uu.shtml

On aivan selvää että Itsenäisyyspäivän vastaanotto ei ole enää koko kansan juhla. Kansa on hajalla ja on olemassa yhä valtaisampi joukko jotka sitä vastustavat.

Oikeastaan ei voi puhua enää itsenäisyydestä, koska se on asetettu niin monessa yhteydessä kyseenalaiseksi.

Pitäisi puhua menestyneitten juhlista joita presidentti erityisesti haluaa muistaa.

Nomenklatuuri, joille yhteistä on saavutettu etu, riippumatta siitä mitä kautta menestys on tullut.
Muutama ns. tavallinen on kutsuttu vain esimerkin vuoksi.

Istuva presidentti ei voi edes käytäntöä muuttaa, koska kyseessä institutio. Muutoksen pitäisi tulla kansalaisten taholta, ja siltä vaikuttaa, että se ajan mittaan tuleekin.

Kansalaiset ymmärtävät että koko kansaa ei voi kutsua linnaan.
Kansalaiset ymmärtävät myöskin, että tässä jäähalleja täynnä olevassa maassa ei teknisesti olisi mahdotonta juhlistaa vaikkapa koko kansaa, jos eduskunta niin haluaisi.

Presidentinlinnan juhlallisuuksien ja edesmenneen Veikko Hurstin juhlaideoinnin välissä on tilaa.
Rahasta ei ole kiinni. Halusta se on. Rakkaudesta kansaan. Siinä syy.

Minä olen sohvalla istuva kapinallinen ja annan tukeni suoraan toimintaan ryhtyville.

Putaansuuta ei näkynyt, eikä hän ollut ilmoittanut esteellisyydestä.

Hienoa, kertakaikkiaan. Periaatteesta on pidettävä kiinni, eikä myydä sitä liian halvalla.

Nyt tiedämme että henkinen kestävyytesi ylittää presidentinlinnan hippojen seireenien houkutuksen.

Juuri haastatellaan erästä jämähtänyttä, Riitta Uosukaista. Yök.

Pidä poika linjasi.