YLE Radio 1

Kuunnelmaprojektin käynnistäjä Pekka Kyrö kertoo Pohjantähden sivuilla kuunnelmasarjan synnystä:
http://www.yleradio1.fi/taallapohjantah ... 0540.shtml
Näin suuri tuotantokokonaisuus on Radioteatterille pitkä vääntö. Kyseessä on 21 kuunnelmaa, eikä vain yksi kuunnelma. Alkusanat lausuttiin 2005 ja dramatisoijat aloittivat työnsä silloin. Tuotannossa oli kiinni yli sata näyttelijää ja meitä muita asianosaisia viitisenkymmentä. Niin monta ihmistä työllistävä projekti kyllä vedetään loppuun saakka. Kuunnelmasarja sijoitettiin Yle Radio 1:n ohjelmistoon noin vuosi ennen sen alkamista. Elokuvahankkeesta kuulin vasta, kun kuunnelmatyö oli jo hyvässä vauhdissa. Roolitusvaiheessa oli muutama hauska puhelinkeskustelu, kun jotkut näyttelijät kertoivat olevansa mukana molemmissa tuotannoissa, Esko Roine ja Heikki Nousiainen jopa samoissa rooleissa. Vasta elokuvaa katsoessani huomasin, että myös Niko Saarela on Oskuna molemmissa.
Toivottavasti kuunnelma tarjoaa kuuntelijalle yhdenlaisen tulkinnan Linnan romaanista ja elokuva toisen. Eivätkös kuunnelma ja elokuva ole kuitenkin eri ilmaisumuotoja? En myöskään usko, että kumpikaan näistä jää kertakäyttötuotteeksi.
Eero Aro, sarjan tuottaja

PS. Aiheesta lisää Lukupiirissä ensi lauantaina 12.12.2009 klo 19.03 - 22.00.

VeHy kirjoitti: Jumalauta, että mä rakastan tätä sosialismia!

Vehy, "Jumalauta, että mää rakastan tota sosialismia." Jumalauta, Jumal' auta. On asioita, joissa on tiettyä symboliikkaa.
Jälkiviisaus on viisauden imelin laji, sanoi joku vähän aikaa sitten.

Kyllä kysymyksiä saa tehdä. Vastaukset vaikeimpia.

Suomesta ei olsi tullut NL:n osaa, eikä Akseli Koskelaa olisi teloitettu. Suomi olisi toki sosialisoitunut, ja sitä kautta
joutunut itänaapuriin piiriin. Tämän skenaarion myötä sodat,- talvisotineen ja Saksalaisten karkottamisseen oltaisi vältetty.

Akseli Koskelasta olisi tullut merkittävä henkilö sosialistisessa, mutta ("itsenäisessä") Suomessa. Sellainen merkittävä, kuin "vapaussodassa" plutoonanpäällikölle olisi lahjana myönnetty.

Töyry ja pappilan poika olisivat saaneet kovat tuomiot, etten sanoisi Kivivuoren Oton sanoin: Raskaat tuomiot. Sodan jälkeinen (laittomuuden tila) ei olisi ollut yhtä raakaa, kuin se valkoisten toimesta oli. Punaiset eivät olisi sekaistuneet vastustajiensa silmittömään murhaamiseen. joka nyt on totuus.

Pappilan kirkkoherra vaimoineen olisi säilyttänyt punaisten armon alla henkensä, mikäli eivät olisi ehtineet pakenemaan Ruotsiin. Samoin suurin osa (isännistä.) Myöskään "kusiaispesään" heittoja pahoinpitelyn jälkeen ei olisi hurmahenkisen opettajan tavoin tehty.

Väinö Linnan ei olisi tarvinnut kirjoittaa teosta: Täällä Pohjantähden alla.

Ei muuta entteriä...

Lasserilla oli tuolla taaempana viittauksia minuun mm. meneillään olevan kuunnelmakokonaisuuden ja Koivusalon elokuvan kielikuvien kielikuvista. (Heh, olisiko kukaan keksinyt yhtä hienoa kielikuvaa, heh.)
Samoin, hän otaksui että minulla olisi rekkakuskitaustani takia sanottavaa, kun Pentinkulmalle hankittiin "60-heppainen" kuorma-auto.
No, sen tiedän, että tuo 60- heppaa oli todella kova hevosvoimamäärä tuohon aikaan, eli auto ns. viimestä päälle.

Kiitolinjan perustamisesta tulee muuten 80- vuotta ensi vuonna ja siihen on tulossa asiaan kuuluvia juhlallisuuksia.
http://www.schenker.fi/19883/fi/main_node_20104.html

Pentinkulman k-auto saattoi olla alkavan kuljetusyhtiön eräs osakkaista. Sitä emme tietenkään tiedä, mutta sen tiedämme, että nykyisen Urjalan alueella on tuohon ketjuun kuuluvia autoilijoita. Toki myös muihin ketjuihin kuuluvia.

"Aikamiespoika Pekon" Elokuva on käytävä katsomassa ensin.

VeHy kirjoitti muutama päivä sitten, että "tarinasta puuttuu kertoja". Kertojan puutetta päiviteltiin oikein olan takaa Ylen omissakin radio-ohjelmissa elo-syyskuussa, kun Täällä Pohjantähden alla -kuunnelma alkoi. Mietin silloin, että mihin Pohjantähti-kuunnelmaa oikein verrattiin, kun en ole huomannut useimmissa nykykuunnelmissa kertojaa muutenkaan käytettävän. Käsikirjoitus kirjoitetaan yleensä niin, että tarinaa kantavat sen henkilöt, eikä kaikkitietävä metakertoja. Myös tehosteäänet, akustiikat ja musiikki ovat kuunnelmien olennaisia kerrontakeinoja.
Mietin, missä Täällä Pohjantähden alla -versioissa kertoja on ollut, ja sellaisen löysin vain Edvin Laineen elokuvasta. Laineen elokuva leikkaa nopeasti ajassa ja kertoja kertoo, mitä sillä välin ja muualla maailmassa tapahtui. Laineen elokuva taitaa olla muodostunut niin vahvaksi instituutioksi, että se edustaa monien mielikuvaa Pohjantähdestä. Teatterinäyttämöllä kertojaa ei tietääkseni Pohjantähdessä ole käytetty. En sellaista Linnan kirjaa lukiessanikaan kuule.
Pohjantähdessä on toki paljon henkilöitä, ja saattaa olla vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka puhuu. Arvelimme kuitenkin, että sarjaa jatkuvasti seuraavat kuuntelijat oppivat vähitellen henkilöiden äänet. Enemmän itseäni huolestutti äänen vaihtuminen henkilön vanhentuessa, kun rooliin astuu toinen näyttelijä. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko tämä asia ketään haitannut?
Ja muuten, ei Timo Koivusalon ohjaamassa mainiossa elokuvassakaan sitä kertojaa ole.
Eero Aro

Eero Aro kirjoitti:VeHy kirjoitti muutama päivä sitten, että "tarinasta puuttuu kertoja".
....
Pohjantähdessä on toki paljon henkilöitä, ja saattaa olla vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka puhuu. Arvelimme kuitenkin, että sarjaa jatkuvasti seuraavat kuuntelijat oppivat vähitellen henkilöiden äänet.

Näinhän tosiaan kirjoitin, mutta se oli tarkoitettu enemmän toteamukseksi kuin moitteeksi. Pohjana on se, että tunnen kirjan huonosti kun sen lukemisesta on niin pitkä aika eikä oikein ole ollut aikaa lukea sitä nyt uudestaan. Mielikuvani taitavat juontaa juurensa Laineen elokuvaversiosta, sitähän on esitetty televisiossa eikä edellisestä kerrasta taida olla pitkää aikaa. Tätä radiokuunnelmasarjaa olen kuunnellut lähinnä satunnaisesti eli silloin, kun se on sattunut tulemaan radion ollessa auki. Lisähämminkiä on aiheuttanut se, että eri osia on esitetty eri kanavilla siten, että numerointi menee ristiin. Olisinkohan kuullut osan 17 ennen osaa 14, saatan kyllä erehtyä? Luulisin kuitenkin kuulleeni kaikki osat paria alkupään jaksoa lukuunottamatta. Kaunis kiitos kuunnelmasta joka tapauksessa.

Ja sitten täysin off-topicina toivoisin, että Yle uusisi Väinö Vainion ohjaaman upean kuulokuvasarjan Pultava Peter Englundin kirjasta. Sen edellinen esitys taisi olla jo toistakymmentä vuotta sitten. Näitä uusintoja voisi lähettää Radio Puheessa heti puolen yön jälkeen, silloin niitä olisi hyvä kuunnella sängyssä selällän pimeässä. Vanhojen Kulttuuriuutisten uusintoja on kovinkaan paljoa kaipaa.

Eikö mistään löytys semmosta mahtia,
joka semmoset suurmiehet sotkis niin saveen, ettei
hiustakaan jäis näkyviin.

Tarjoan tätä Akselin toteamusta liikekannallepano-määräyksen saapuessa, myös
v.2010 poliittisille johtajille- ja muille Natointoilijoille.

VeHy kirjoitti:
>Lisähämminkiä on aiheuttanut se, että eri osia on esitetty eri kanavilla siten, että numerointi menee ristiin. Olisinkohan >kuullut osan 17 ennen osaa 14?

Kyllä tuo on mahdollista. Kukin jakso lähetetään Yle Radio 1:ssä sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina, ja Radio Suomessa seuraavana sunnuntaina. Radio Puhe esittää jaksoja parin viikon viiveellä. Jokainen jakso on Yle Areenassa ja Yle Radio 1:n nettisivulla kuunneltavissa 30 vuorokauden ajan. Samanaikaisesti on siis saatavilla neljä, tai joidenkin päivien ajan viisikin jaksoa. Useammilla lähetyksillä pyritään siihen, että sarjan seuraajat eivät olisi yhden ainoan lähetyksen varassa.

Laitan Pultava-toiveen korvan taakse. Radiokanavilla on maksumiehinä tosin aina sanansa sanottavana ohjelmien sijoittelussa.

Eero Aro

Tunnustan tehneeni kotiläksyni huonosti. Taitaa olla aika hakea Pohjantähti mummulan kirjahyllystä ja rauhoittua lukemaan. Aikaa pitäisi kyllä oleman ennen kuin kevätaurinko kuivaa remonttityömaan ja maalaushommelit jatkuvat.

Ensiksi kiitos Eero Aro kun vaivaudut kommentoimaan täällä käytyä keskustelua ja antamaan mukavasti taustatietoja.

Kritiikki pohti että miten olisi käynyt jos punainen puoli olisi voittanut. Nuorempana tuli haikailtua saman asian perään ja uskottua että parempaa olisi siitä seurannut. Nykyisin en ole asiasta niin varma. Varmaankin monilta valkoisen voiton ikävyyksiltä olisi vältytty, mutta en jaksa uskoa etteikö vastaavasti olisi seurannut monia moraalittomia punaisia ikävyyksiä. Niin paljon kun sosialismia pidänkin oikeana ideaalina yhteiskuntana, en kuitenkaan jaksa uskoa että silloisessa punaisessa johdossa olisi välttämättä ollut riittävästi oikeaa moraalista ja henkistä johtajuutta johtaa itsenäisesti Suomea kohti parempaa tulevaisuutta. Perustan väitteeni siihen kuinka punaisen joukon johtamiseenkaan ei sitä kypsyyttä ja tietämystä riittänyt. Ja mikä olisi ollut suuren naapurin vaikutus. Ei välttämättä paras mahdollinen. Ja sodilta tuskin olisi vältytty vaikka Saksan kanssa liitossa ei olisi oltukaan vaan kaiketi Neuvostoliiton. Ja mikä olisi suojannut Suomea siltä samalta sisäiseltä ikävältä joka Neuvostoliitossa monin tavoin ilmeni. Esimerkiksi Stalinin toimeenpanemien epäluuloisten ja vainoharhaisten toimenpiteiden kaltaisilta menettelyiltä. Emme voi tietää siis tästä vaihtoehdosta mitään varmaa. Ihanteita ei silti pidä pois heittää, mutta näin suuret mullistukset vaativat aina ylivoimaisen suurta johtajuutta ja moraalia, joita harvoin on maailman mullistuksissa löytynyt.

Pensseli kirjoitti:Ihanteita ei silti pidä pois heittää, mutta näin suuret mullistukset vaativat aina ylivoimaisen suurta johtajuutta ja moraalia, joita harvoin on maailman mullistuksissa löytynyt.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Kun lähdin Kansallisarkistoon katsomaan isoisästäni tietoja kapinan ajalta, en tiennyt, mitä siellä sivuilla kohtaisin. Luulopuheita olin kuullut vaarista lapsesta saakka. Materiaali oli kyllä raskasta lukea, eipä silti. Tuttu nimi eri listoilla, sairaana koko ajan. Osallistuminen takavarikkoon säilyi 17-vuotiaalle syytteistä ainoana loppuun saakka.

Naapurin tapahtumat ovat olleet sen verran raskaat, että niistä ei löydä kehumista aatteelle. Epäonnistunut kokeilu tietenkin mutta miten helppoa onkaan epäonnistua.

Vuoden 1918 tapahtumia en osaa pitää niin vaarallisina uhreista huolimatta kuin 30-lukua. Siinä oli jo yksi kohellus koettu ja silti jatkettiin. Tähän kun löytäisi jonkun hyvän siteerauksen mutta ei tule mieleen mitään vaikka päässä pyörii kuin aluillaan jotakin.

Tervehdys!

Olisiko jollakin tallennetta osista 14 ja 15 tallessa, kun tuli missattua kuuntelu pahemman kerran ja nyt harmittaa, siihen saakka kun loistavaa kuunnelmaa tuli seurattua? Vaihdossa löytyy tarvittaessa vanhempia jaksoja. Kiitokset jo etukäteen!

Kuuntelin eilen kaksi viimeistä, sota-aikaa kuvaavaa, jaksoa nieleskellen ja miettien Koskelan perheen kovaa kohtaloa. Erittäin hyvää laatua jälleen. Myös Valtun hautajaiset kertoivat kuinka myös kirkkoherran perhe oli sidoksissa verellään tapahtumiin, kirkkoherran itse siitä varmaankaan mitään tietämättä. Muutenkin kirkkoherran hauraus ja heikkous on hyvin jälleen ollut esillä. Vaikka toisaalta everstipojan ymmärrys oli Koskelan väen puolella enemmän kuin isän, keskustelussa poikien armeijassa etenemisestä. Ehkä eversti myös sisällään katui Koskelan veljesten teloitustaan ja siksi ikään kuin palautti Akselin kunnian.

Niinpä niin. Minä ajattelin ja koko sarjan ajan olen ajatellut näitä nuoria naisia. Heidät on kuin lumottu. Kaarina tässä. Elämä edessä ja elämä on elettävä kuten Vilho lomallaan toteaa. Tähän mennessä on lukijalle ja kuuntelijalle tullut jo jonkinlainen kuva Kiviojan perheestä. Eihän heitä edes siten kutsuta. Aika on kääntymässä, kylän yhteisöllisyys pian löystymässä, väki katoamassa työn myötä kaupunkeihin. Nuorten naisten kautta kerrotaan paljon.

Olet oikeassa MS. Minusta radioteatteri ja sen dramaturgit ansaitsevat kumarruksen naisten hyvästä kuvauksesta. Naisissa asuu viisaus muuallakin kuin pohjanmaalla

"Noin, kyllä kai sen plikan olis jo aika tansseihin päästä.
Kyllä kai nuoren plikan pitää päästä.
Ei elämää voi elämättäkään jättää vaikka mikä olis."

Hieno kohtaus ja hyvin tehty.
Kaarinan ensimmäiset treffit eivät ole parasta kuunnelmaa.
Ei ehkä parasta Linnaakaan.
"Tolla Koskelan plikalla on pirun nätit silmät"
No, isäAkselilla oli omat muistonsa ensikertaisista naisissa käymisistä. (Aune) Ehkä omatuntokin soimasi.
Kokemuksesta osasi olla varuillaan tyttärensä puolesta. Päästi kuitenkin autoajelulle.

"Mikäs juliste tuossa kioskin seinässä on?
Liikekannallepano."
Ei ihme, että olisi halunnut tytöltä toisenkin suudelman. Vietti se vaan veti- ja mahdollisuus, että se olisi viimeinen mahdollisuus.

"On tuo Juhani kuitenkin niin nuori, etteivät vie viimeistäkin."

Yhteys tuntemattomaan: "Hätäilemällä ei tule kuin kusipäitä mukuloita."

Pappilan eversti todellakin asoitti kunnioitusta Koskelaan päin,
mutta edes verhoiluksi anteeksipyynnöksi sitä ei voi tulkita.
Rundmanin akanpoika on näytellyt kertakaikkiaan pappia paremmin
kuin oikea pappi virassaan osaisi.

Kohtalokas laukaus,- ja lattialle tippuvan veren äänet,,,,,,, Tip, tip, tip- yhä kiihtyvässä tahdissa.