Sirpa Kähkösen upeassa romaanissa Lakanasiivet radiota kuunnellaan kesällä 1941 Kuopiossa tarkkana ja vakavana: "Uutiset ja sotatilannekatsaus, joka ilta, kuin jonkinlainen hartaushetki". (s.85)
Radio toimii sekä virallisen propagandan välineenä että brittikanavilta löytyvän toisen näkökulman välittäjänä:
"Niinhän oli luvattu, eilisiltana radiossakin taas oli sanottu, että Suomi ei voi sortua kumppaninsa rinnalla. Tämä on toista kuin se talvinen sota, johon lähdettiin suuressa hädässä, valmistautumatta." (s.76)
YLEn nykyinen palvova suhde "suureen kumppaniin", jonka rinnalla emme voi sortua, pohjautuu siis vanhaan perinteeseen!
" - Tehhään mikä taijetaan, sanoi Hyvönen kitkerästi. - Vaan onhan ne suuret merivallat erikseen, ja erikseen sitten nämä pienten vesien murheet. Eipä meitä torpeetot uhkaa. Minä kuuntelin eilenkin Pritannian tietotteet ja suurta se oli myllerrys Atlannin vesillä.
Kerstin Mertanen vilkaisi ympärilleen; kuinka Hyvönen rohkeni noin avoimesti puhua siitä, mitä hän itsekin teki, mutta vain salassa, ikkunat huolella suljettuna, korva radioon painettuna. Oliko tosiaan niin kuin väittivät, että laivaväki oli kaikki Britannialle suosiollista?" (s.348)
Kirja kertoo yhdestä ainosta helteisestä päivästä, heinäkuun ensimmäisestä jatkosodan alussa, joten siitä saanee eniten irti järjestämällä ensi viikon keskiviikoksi itselleen lukurauhan ja hotkaisemalla opuksen yhtenä päivänä - ja mieluiten Kuopiossa.
Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet (Otava 2007)