Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus
moxu kirjoitti:Tulee mieleen jonkun vanhan polven komeljanttarin -muistaakseni Uuno Laakson- aikanaan kansainväliselle kutsuvierasjoukolle tulkitsema suomalainen dada:
Yksi kaksi kolme neljä
viisi kuusi seitsemän
kahdeksan
yhdeksän
KYMMENEN!
hah? kirjoitti:Huomiotani herätti heitto, että mitalliset ja loppusoinnulliset runot ovat poteroonsa juuttunutta liirumlaarumia, jota ei enää nykypäivinä viitsi lukeakaan. Jos näin on, pyydän saada jäädä poterooni. Älkää koputelko kypärään.
auggu kirjoitti:Mutta vieläkään en ole saanut vastausta eli sen tamperelaisen snobiryhmän nimilistaa, joka on nostanut humpuukirunoilijan näinkin korkealle.
k-meleon kirjoitti:Kop-kop
Jos viittaat sanomisiini, niin lainaa oikein. Älä vääristele sanojani. Totesin, etten "viitsi lukea 2000-luvun tuotoksia, joissa tekijä ei pääse ulos lyyrisestä poterosta".
- -
Tätä ennen olin jo kerennyt tunnustaa arvostukseni ja rakkauteni Hellaakosken, Leinon ja Mannisen runoutta kohtaan. Niin että tältä osin: tervetuloa samaan poteroon!
hah? kirjoitti:Runon mitallisuuden voi tietysti lukija kokea (kirjoittajan) ajatuksenjuoksua sitovana ja sitä liiaksi määrittävänä, mutta ehkä silloin onkin kyse vain kirjoittajan puutteellisesta teknisestä tasosta. En itse usko, etteikö mitallinen runo taipuisi aivan yhtä lailla ihmettelemään direktiivejä kuin aikoinaan huutamaan kyldyyriä.
auggu kirjoitti:Aronpuro (Lehmän henkäys v. 2008): Lapaluulapaluulapuluulapaluulapaluulapaluu jne.
Että sellaista runoa.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa