YLE Radio 1

Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia.

Mitäs pahaa siinä sitten on? Missä on ongelma?

Ongelma? Saada nuo tuollaisen viihdemusiikan harjoittajat ja kuulijat myöntää tuo heille varmaan ikävä totuus.

Yksi näitä kuolleita säveltäjiä taitaa olla Karheinz Stockhausen, jota muistettiin viime vuonna erilaisin ohjelmin ja konsertein. Minä en siitä äänisekamelskasta mitään tolkkua saanut, se oli kuin kokoelma piirrettyjen elokuvien äänitehosteita. Ei ollut melodiaa, ei rytmiikka, ei harmoniaa, rakenteesta ei tietoakaan. Joskus nuoruudessa tuli hankittua pari levyä kun halusi näytellä snobia, mutta pölyttymään jäivät hyllyyn.

Entä esimerkiksi virolainen Pärt, josta pidän, mutta tunnen valitettavan huonosti. Muuttuuko hänkin viihdemuusikoksi kuollessaan?

Minä poika kuuntelen melkein kaikkea musiikkia mitä maailmassa tuotetaan, enkä katso milloin säveltäjä on sattunut kupsahtamaan. Eräitä musiikin lajeja toki yritän välttää kun niistä ei saa muuta kuin levottoman olon. Mutta kyllä musiikin pitää olla jollain tavalla olla musiikiksi luokiteltavaa ja tunnistettavaa.

Sävelsikö Stockhausen mielestäsi "klassista musiikkiia". Pärt säveltää viihdemusiikkia jo eläessään. Pääosa uskonnollisesta musiikista tosin ei ole viihteellistä, vaan puhtaasti tylsää.

Eikös molemmat yleensä lueta klassisen musiikin säveltäjiin ja Stockhausen vielä kuolleisiin semmoisiin.
Heittelet voimakkaita yleisluontoiisa mielipiteitä ilman minkäänlaisia tarkennuksia, edes reunaviitteinä. Sen verran olen saanut selville, että olet tyytymätön, mutta mihin, mihin? Paitsi Sibiksen rehtoriin.

Tai oikeastaan voisít aloittaa kertomalla mitä on klassinen/klassillinen musiikki? Tai musiikki ylipäätään?

Miten olisi tuo nykymusiikki:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nykymusiikki

lgrohn kirjoitti:Pärt säveltää viihdemusiikkia jo eläessään.

Tämä on jo niin raskas heitto, että ihmettelen tosissani. Samalla tavallahan voi tuomita kenet tahansa "viihdesäveltäjäksi" ja saman tein lytätä. Ethän kerta kaikkiaan voi istua nykymusiikkikonsertissa sillä heti jos alat viihtyä, niin teos on viihteellinen ja säveltäjä viihdesäveltäjä. Yäk, viihdettä!

Heittelet syytöksiä yleisellä tasolla ja ainoa henkilö johon puutut, taitaa olla Sibelius-akatemian rehtori, hänkin tosin ilman nimeä. Olisikin mukava kuulla jotain nimiä niistä, jotka hyväksyt. Voisitko mainita nimeltä vaikka kolme säveltäjää ja jokin heidän teoksensa, joka olisi levytetty ja saatavissa yleisestä kirjastosta?

Tällaiseen kannattaa taas heittää tämä hypoteettinen jatkokysymys: Mitä Mozart säveltäisi nyt? Olisiko hänen roolinsa lähempänä Paul mcCartneytä vai Kaija Saariahoa?
Kysymykseen emme pysty vastaamaan, mutta sen miettiminen saattaa hiukan suhteuttaa musiikin eri aikakausien ilmenemismuotojen välisiä näkemyseroja. Itävallan keisari suosi sitä musiikkia, jota hänelle tarjottiin ja samoin teki kuningatar Elisabeth II:kin lyödessään Beatlet ritareiksi...

Mozart säveltäisi viihdemusiikkia ja käyttäisi notaatio-ohjelmia, jotta hänen olisi helpompi muokata ja uudelleenkäyttää sävellyksiin. Yksi musiikin historian harhaluulo on, että Mozart sävelsi päässään ja sai kerralla valmiiksi.

lgrohn kirjoitti:Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia.

Vasta luovan hengen tahtomisesta ja sen kaikkien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja vapaasti toimivan individualistisen intelligenssin, tietokyvyn eli , energisesti toimivan älyn, tuloksena kykenevät nerot välittämään kokemiensa psyko-fyysisten sielullishenkisten tilojen sisimmän ja syvimmän ytimen taideteokseksi sublimoituneena ja jönkä käsittäminen edellyttää että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti eli tahto on poistungettu tajunnasta saadessaan kuulijan tuntemaan pakostakin sen mitä säveltäjä on kokenut kompositiooita luodessaan nauttiessaan erään ihmisen katastrofin sublimoinnista.

Piristäisi huomattavasti, jos puppugeneraattoriin lisättäisiin silloin tällöin uusia sanoja. Sillä tavoin niistä voisi olla jopa modernin oopperan libretoksi.

lgrohn kirjoitti:Piristäisi huomattavasti, jos puppugeneraattoriin lisättäisiin silloin tällöin uusia sanoja. Sillä tavoin niistä voisi olla jopa modernin oopperan libretoksi.

Älyn vapautumista tahdon palveluksesta hengen heräämisenä on vaikea selittää ellei itse ole sitä kokenut. Mutta jalojen taiteiden jäännöksetön käsittäminen vaatii että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia älyn puhtauden ja objektiivisuuden ollessa mitä suurin eikä tieto ole subjektiivisten tunteiden antipatioiden, sympatioiden ja nautintoindeksin väärentämää kun tahto itse on pois pelistä katsoessamme maailmaa kuin vieraaseen puhtaasti objektiivisella harrastuksella ilman intressejä erityisolioiden suhteen kun normaalisillella tietokyvyllämme tiedoitsemme olioissa subjektiivisella harrastuksella toimintamme vaikuttimia eikä niistä muodostu puhtaasti obkektiivista kuvaa aivoissamme kun havaintokykymme on laimentunut ellei aivoilla ole kylliksi energiaa oman joustavuutensa ja voimansa varassa käsittää sitä puhtaasti objektiiviseti tietokyvyn ylimäärän nojalla jolloin objektista muodostuu pihdas ja selkeä kuva joka on tahdon tarkoitusperille vieras häiritsevä ja korkeammissa asteissa vashingollinen ollen taipumusta nerouteen eli että ikään kuin tahtomme minuutemme ja persoonamme ulkopuolelta tuleva genius älyn ylimäärä alkaa vaikuttaa ottaessaan valtoihinsa seuratessaan omia päämääriään tahdon johtamatta toimintaa halujemme mukaan vaan olemme puhtaasti tiedoitsevia puhtaasti havaitsevia jota tavallaan vastaa pyhimyksen tahton kieltäymys vaikka se edellyttää sekin sinällään tuota tahtomista jota seuraa aina tiedon väätrennös älyn ollessa vain työkalu tahdon palveluksessa kykenemättä mihinkään toimintaan ellei tahto kannusta sitä tiedoiten olioissa vain suhteita tahtoon näkemättä niiden puhtaasti objektiivista olemusta, olemusta sinänsä joka on sen substanssi jonka objektiivinen käsittämisen vaatimuksena on älym kirkkaus ja kuvastimen puhtaus jolle sydämen liikkeet heijastuvat pois tajunnasta tungettua tahtoa itseään kiihdyttämättä vaan tahtomatta halujamme stimuloimatta älyn energisyydellä ja ratkaisevalla mutta pakottamatta syntyvällä ylivallalla tahtomisesta tahtomme sitä kannustamatta saatamme käsittää niiden objektiivisen olemuksen.

Jos museomusiikiksi halutaan mieltää sellainen musiikki, joka tuossa muodossa toteutuakseen vaatii museon kätköistä löytyvän soittimen, täytti Turun Tuomiokirkon yömusiikki joulupäivän iltana tuon määreen erittäin hyvin. Dulcian soi nimensä mukaan suloisesti ja Ride la terra-yhtyeen musisointi oli viehättävällä tavalla etäinen vallitsevasta eksistenssistä -antaen kunnian sille vuosisataiselle jatkumolle, joka Turun Tuomiokirkon tiloihin epäilemättä kuuluukin.
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/11 ... 42194.html
http://ridelaterra.wordpress.com/about/

Mielenkiintoista sinänsä, että tuon soittimen löytyminen jäi minultakin aikanaan huomaamatta, mutta netistähän löytyy kaikki olennainen tieto...

lgrohn kirjoitti:Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia.

Viittaatko klassisella `klassismin` aikakauteen, vai ylipätään kaikkeen musiikkiin joka on tehty ennen jotakin tiettyä vuosilukua?