Museomusiikki

Musiikista ja Radio 1:n musiikkiohjelmista

Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus

Re: Museomusiikki

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 6.6.12 - 18:01

VeHy kirjoitti:Ylen Ykköseltä tulee parastaikaa Ravelin sonaatti viululle ja pianolle. Vihoviimeistä viulun vingutusta ja pianon kalinaa, ei anna minulle yhtään mitään.


Herravarjele, tuohan on aivan upeaa kammarmusiikkia!

Minulla soi korvissa Astrud Gilberton Look to the Rainbow -levy (sovittaja: Gil Evans). Minua jaksaa kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeenkin naurattaa aivan hillitön "Frevo":

http://www.youtube.com/watch?v=1R4xeO2Ykd0
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48

Re: Museomusiikki

ViestiKirjoittaja humalainen päivämäärä 8.6.12 - 16:54

nykymusiikin estetiikan perusidean mukaan mitä tahansa ääntä voidaan pitää musiikkina, ja kuka tahansa voi onnitella itseään suurena säveltäjänä kun kaikki perinteiset musiikilliset kauneusarvot ja tonaalisen äänenkuljetuksen säännöt on haitetty romukoppaan.

älyllistä teoretisoivaa modernismia ihannoidaan, olipa se kaunista tai tunteisiin syvästi vaikuttavaa tai ei. sostakovits latoi 15 sinfoniaa suomen verkkoon kun olmat eivät tee yhtään maalia. ei kauhean suurtya rakkautta omaa kansallista musiikkiperintöä kohtaan. luovutusvoitoksi sellaista yleensä kutsutaan, frigidiä, karua ja marisevaa neuvostoaikaista uusklassista pessimismiä ihannoidaan suomalaisten aitdosti puhdasta musiikillista kauneutta luovien postromantikkojen ja uusklassikkojen sijaan joihin ei vaivauduta tutustua yhden konsertinkaan verran. ihanaa tämä vapaus ja itsenäisyyden aate joka ei päde taiteeseen kun konservatiivit, markkinavoimat ja populistit valloittavat musiikkiopistot.

mutta se siben reppana jaksaa roikkua mukana ohjelmistossa mitäänsanomattomalla kvasi-impressisionistisesslla bardillaan naantalissa ynnä muulla sentimentaalisella kitchillä jossa tunnevoima sekä äly ovat vähemmän esillä siben avuja ja hyveitä kun eivät koskaan olleet pitkälinjaiset intohimoisten melodioiden luomkinen, rohkea soinnutus tai edes orkestraaliset efektit varsin ekonomisessa soitinnuksessaan ja maneerimaisessa yhä toistuvissa lyhyiden aiheiden fragmentaarisuudessaan. pyh mitä harppuarpeggoiden plingutusta.

tuukkasen kalvean immen tarina klarhun pyynti ym. kouraisee syvältä sisäistyneessä sielunmaisemassaan ja melartinin traumgesicht ym. muut. salonkimaisen amatöörimäistä kamarimusiikkia loviisatriokin pirteän pirtsakassa hilipatijuoksuttelussaan ja koomisissa intervallihypyissään vailla suurta syvältä kouraisevaa johtoajatusta ja tunustuksellista tragiikkaa. . ei suurta melodian juhlaa.

arvo laitisen quartetto sinfonico kuuluu kamarimusiikkikirjallisuutemme törkeästi laiminlyötyihin mestariteoksiin ja helmiin suurine visioineen brrucneriaanis wagneriianisen muotokielen elähdyttämänä. ammattilaisille heikko kyky nähdä pintaa syvemmöälle kun musiikki on nimikeskeistä.
humalainen
 
Viestit: 914
Liittynyt: 17.12.06 - 22:57

Edellinen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron