Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus
moxu kirjoitti:Vielä vaan Jouko Turkan ja Jussi Parviaisen maine elää. Jokin aika sittenhän Teak esitti aikanaan hyvinkin radikaaliksi koetun Parviaisen Jumalan rakastajan, jonka alkuperäinen estraadi tosin oli Ryhmäteatteri, ei Teakin silloinen Tikapuuteatteri.
Aika on kyllä syönyt jutusta sitä rajuutta, jolla se uutena oli shokeerannut. Jumala-suhteista on käyty sittemmin paljonkin syvällisempää ja perustellumpaa debattia ja itsetarkoituksellinen nakuilukin vaikuttaa nykyään lähinnä mielikuvituksen puutteelta. Erotiikka on helpompi pitää jännitteenä mukana, kun ihan kaikkea ei näytetä -tai ei ainakaan esitellä kuin tarjottimella puolta esityksen kestosta...
Jumalan rakastaja kertoo Parviaisen alter egoksi aikanaan mieleetystä Juska Paarmasta (nimi on keksitty ennen nykyisen ev.lut.arkkipiispan nousua valtakunnallisen tason julkkikseksi), jolla on ongelmia sekä sosiaalisessa että henkisessä elämässään. Hän treenaa ankarasti kuntosalilla, jota pyörittää uskovainen nainen, jonka vähintään yhtä pahasti Jeesukselle omistautunut veli trokaa hormoneja. Kun omaa täydellisyyttä haetaan, on Michelangelon David-patsas tietenkin oiva samaistumisen kohde. Ja seksiäkin pakettiin luonnollisesti sisältyy, sekä mies-että naisseurassa. Juoni on sekava ja henkilöt monesti epäloogisia. Lopulta mahdolliset filosofiset pähkäilyt menevät yli korkealta ja kovaa ja jäljelle jää vain David-patsaan jäljitelmäksi pyrkivän Juskan korni habitus.
Jotenkin vain jää mieleen ajatus, että tämä näytelmä ei taitaisi enää mennä muiden teatterien ohjelmistovalinnoissa läpi. Kun näitä tematiikkoja käsitteleviä, niin paljon parempiakin tekstejä on olemassa, jopa Parviaisen omassa myöhemmässä tuotannossa...
Mitätämän keskustelulangan varsinaiseen teemaan eli promiskuiteettiin tulee, se ilmenee aina jossain muodossa, sanoivatpa moraalinvartijat mitä tahansa...
moxu kirjoitti: Parviaisen kohdalla moiseen ei liene syytä; lyötyä ei pidä lyödä.
väinövihtoritärkeä kirjoitti:Mietinpä tämän keskustelun seurauksena, että on kovin harmillista kun Turkasta keskustellessa lähinnä keskitytän Turkan persoonaan ja edesottamuksiin paikoitellen jopa negatiiviseen sävyyn ja sen sijaan harvemmin keskustellaan siitä mitä hänen opetuksensa ovat tuoneet suomalaiseen teatteriin.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa