YLE Radio 1

Miksi se tohtorius pitää tuoda esille joka kuulutuksessa ja lehti-ilmoituksessa? Onhan toimittajissa paljon muitakin tohtoreita, mutta ei sitä muiden yhteydessä koko ajan toitoteta Eikö ala olla jo mennyttä aikaa tuollainen oppiarvojen korostettu esilletuonti. Maisteri Frangen tietysti on, mutta se onkin tarkoitettu vitsiksi ja siihen suuntaan tämä nimike "tohtori Haatanenkin" on menossa.

Onko tämä joku Haatasen toive, että tohtori-termi pitää ängätä aina hänen nimensä yhteyteen. Jos näin on, niin lapsellista, kovin lapsellista.

Niiiiiiiiiin, ja kuinkakohan moni Suomalainen on koditon/työtön?? Ja ne EI VARMASTI MIELELLÄÄN LIITÄ NIMENSÄ ETEEN TUOTA
Ja se, EI OLE LAPSELLISTA

En puhu ammateista tai elämäntilanteista, vaan oppiarvoista (kandidaatti, maisteri, lisensiaatti, tohtori; mekaanikko, teknikko, insinööri, diplomi-insinööri jne. jne.

Ei aina tohtoroida. Esim, Virolaisvainaata tituleerattiin usein tohtori Virolaiseksi, mutta elävää legendaa, Paavo Väyrystä ei tituleerata tohtori Väyryseksi.
En tiedä mistä se johtuu, mutta hän saa tyytyä vaatimattomaan Paavo- etuliitteeseen.

Terveisin, maailman kohteliain suomalainen: Öhman Carl filosofian tohtori
Eukon puolelta: Leppäsen Kalle.

Pertsa V. kirjoitti:Miksi se tohtorius pitää tuoda esille joka kuulutuksessa ja lehti-ilmoituksessa? Onhan toimittajissa paljon muitakin tohtoreita, mutta ei sitä muiden yhteydessä koko ajan toitoteta

Haatanen ei liene toimittaja, vaan radio-ohjelman tekijänä häntä leimaa lähinnä syvennetty tietämys alalta, jolta hän on väitellyt (sos.pol.). Ja jos henkilöllä ei ole virkaa tai toimea, joka häntä ammatillisesti leimaisi ja/tai luonnehtisi (hallintopäällikkö, professori, toimitusjohtaja tms.), niin häntä on silloin kohteliasta nimittää oppiarvonsa mukaisesti. "Tri Haatanen."

Haatasen kohdalla tilannetta vahvistaa se, että alansa on sosiaalipolitiikka, eikä valmistunutta maisteria tai tohtoria oikein sovi nimittää sosiaalipoliitikoksikaan. Jutun jujuhan on lähinnä käytännön sos.pol:n tutkimisessa ja tieteellisluontoisten argumenttien esittämisessä sos.poliitillisiin ongelmiin liittyen.

Kun opiskelee filosofiaa tai fysiikkaa, niin valmistuttuaan on filosofi tai fyysikko, samoin "yleisen politiikan" tutkijaa voi nimittää politologiksi (vrt. psykologi, sosiologi) mutta sosiaalipolitiikka on vähän outo juttu... Ainakin tämmöisen jokapaikantosentin mielestä ;)

Jos Haatanen on radio-ohjelman tekijä, hän on toimittaja. Pois turha koketeeraus, Kalle. Etunimi ja sukunimi, tämä riittää sinulle!

Hei,

en minä niin tittelinkipeä ole. Kyse on pikemminkin siitä, että olen toiminut jo muutaman vuoden freelancerina. Lehtijutuissa olen ollut milloin sosiologi, milloin filosofi jne. Toimittajat nappaavat yleensä tilanteeseen sopivimman. Nyt tästä tohtoritittelistä on tullut ikään kuin vähän ironinen tavaramerkki, jota yhteisymärryksessä Ylessäkin viljelemme.

Kalle

Minusta selitys on hyväksyttävä, tri Haatanen. Oli ironiassa kierrettä 5 tai 150 astetta. (Ymmärrän kyllä närän, kun Ylen nuoremmat toimittajat hokevat jopa toisiaan seuraavissa lauseissa 'tri Se-ja-Se'. Ennen sääntö oli, että aluksi ilmaistaan henkilön titteli ja koko nimi, sen jälkeen häneen voi viitata lyhyemmin 'tri Senä'. Kateuskulttuuri saattaa käytännön epäilyttävään valoon, kuten on huomattu. Siitä ei silti seuraa, että sivistyksen vastaisen terrorin edessä pitäisi taipua.)

En valitettavasti voi elää radion äärellä jatkuvasti, mutta olen ohjelmistasi pitänyt silloin kun kuullut.

Saanko kysyä yhtä asiaa? Nimittäin 'kahden tieteen teesiäsi' (on kaksi tiedettä, filosofia ja historia): Mihin pohjaat ajatuksen?

Kysyn tuota, koska itse ajattelen pitkälti samoin. Aatehistoriaan keskittyvänä historianopiskelijana päädyin filosofian luennoille. Matti Juntunen ja Lauri Mehtonen innostivat niin, että harkitsin pääaineen vaihtoa. Professori Wilenius epäili työllistymismahdollisuuksia filosofina. Tyydyin sisällyttämään filosofian laudaturin historian tutkintooni (peruskoulu-uudistuksen jälkeen maisterius oli opettajan virkaa haettaessa de facto normi, vaikka oli katkeraa unohtaa ajatus jatko-opinnoista). MacIntyren After Virtue oli juuri ilmestynyt ja Hayden White käynyt Jyväskylässä. Kiehtovia ajatuksia oli tarjolla ja valmistumisen jälkeenkin pohdin ajatusta filosofis-historiallisista jatko-opinnoista hermeneutiikkaan liittyen. Arki todisti käytännössä, ettei kaikkeen kerkeä. Onneksi olen ulkomaita myöten voinut ammattitaidon ylläpidon nimissä osallistua historioitsijoiden konferensseihin ja vastaaviin. Käsitykseni filosofian ja historian olennaisesta yhteydestä on vain vahvistunut 1970-luvun ajoista.

Tuo kahden tieteen ajatus virisi syvästä pettymyksestä ja uskon menettämisestä yhteiskuntatieteisiin (ei sentään kaikkeen sellaiseen). En edusta tieteellistä reduktionismia, jossa kaikki tieteet olisivat suoraan redusoitavissa, palautettavissa yksittäiseen tieteeseen, mutta juuri filosofia ja historia tuntuisivat olevan kivijalat, jolle muut ihmis- ja yhteiskuntatieteet perustuvat.

Toimin vuosia tutkimus- ja opetusvirassa sosiaalipolitiikan laitoksella (nyk. yhteiskuntapolitiikan laitos). Ei ole opiskelijoiden syy, että empiiriset tutkimusmenetelmät ja sosiaalihistorian taju ovat niin heikolla pohjalla -- niitä hädin tuskin opetetaan opinto-ohjelmissa. Yhteiskuntapolitiikka on parhaimmilaan myös politologiaa, ja se kumpuaa vahvasti, ehkä erottamattomasti filosofiaan. Toisaalta sosiaalihistoria ja historia ylipäänsä ovat (tai olisivat) välttämättömiä oppiaineen ymmärtämiseksi. Samat puutteet leimaavat valtaosaa yhteiskuntatieteitä ja kulttuurintutkimusta. Aivan eri asia on kuitenkin vaikkapa kielitieteiden itsellisyys; se on itsestään selvää.

Kuulostan varmaankin ylimieliseltä näkemyksessäni, enkä todellakaan voi väittää, että hallitsisin itse loistavasti historiaa ja filosofiaa. Ne ovat kuitenkin ne puutteet, joihin palaan aina, ja juuri niistä tulisi mielestäni ammentaa enemmän. Tämä näkemys johtuu myös henkilökohtaisista seikoista. Aloin vieraantua yhteiskuntapolitiikasta ja sosiologiasta vuosien varrella, ja tilanne riistäytyi henkilökohtaiseksi kriisiksi, kun jouduin opettamaan opiskelijoille tutkimusmenetelmiä, joihin en itse uskonut lainkaan. Sitten olikin jo aika lähteä yliopistolta...

Kalle

haatanen kirjoitti:Kuulostan varmaankin ylimieliseltä näkemyksessäni, enkä todellakaan voi väittää, että hallitsisin itse loistavasti historiaa ja filosofiaa.Kalle

Minä huudan väliin, anteeksi, mutta kun se on meillä mustilla porvareilla tapana.
Minä hallitsen historian ja filosofian mennentullen nykyisin. Samoin uros-rotukoirien- ja kissojen kastroinnin. Ja, eikö siinä miehinen mieskin menisi jos oikein pakkotilanteeseen jouduttaisiin turvautumaan.
Me Googlettajat pystymme nykyisin mihin vaan, vain katto on rajanamme...-Nimittäin jos siinä on heittoistuimelle menevä aukko.

Minäpä ennustan teille kaikille asiasta- ja titteleistä kiinnostuneille viime viikon sään: Pakkanen pysyy eteläsuomessa -12-22 asteen välillä. Etelärannikolla lauhinta, mutta sielläkin pysytään selvästi pakkasen puolella.
Länsisuomessa pakkanen on hieman kovemmissa lukemissa, -15-25 asteen välillä. taivas pysyy selkeänä ja lumisadetta ei saada.
Pirkanmaalla tosin on odotettavissa kevyttä hornettisadetta, mutta lumisateilta vältytään sielläkin.

Terveisin: kritiikki
Rekkakuski ja ammattiyhdistysaktiivi. Tuttavallisemmin: Rekkakuski kritiikki.

Kiitos vastauksesta!

haatanen kirjoitti:Tuo kahden tieteen ajatus virisi syvästä pettymyksestä ja uskon menettämisestä yhteiskuntatieteisiin (ei sentään kaikkeen sellaiseen). En edusta tieteellistä reduktionismia, jossa kaikki tieteet olisivat suoraan redusoitavissa, palautettavissa yksittäiseen tieteeseen, mutta juuri filosofia ja historia tuntuisivat olevan kivijalat, jolle muut ihmis- ja yhteiskuntatieteet perustuvat.

Oma väliaikainen uskonmenetykseni puolestaan koski historiaa tieteenä. 1970-luvun historiantutkimus ei tietenkään ollut mikään pohjanooteeraus, mutta nuoresta opiskelijasta se Suomessa tuntui auttamattoman positivistiselta, pysähtyneeltä ja muutenkin olevan "historiaa". Onneksi historian ja yhteiskuntaopin vanhemman lehtorin viran vaateet olivat sen verran laajat, että jo muotosyistäkin sain lukea kansantaloutta appron ja valtio-oppia cumun verran. Antoi vähän perspektiiviä.

haatanen kirjoitti:Toimin vuosia tutkimus- ja opetusvirassa sosiaalipolitiikan laitoksella (nyk. yhteiskuntapolitiikan laitos). Ei ole opiskelijoiden syy, että empiiriset tutkimusmenetelmät ja sosiaalihistorian taju ovat niin heikolla pohjalla

Ahaa, taas opin uutta! En tiennyt nimenmuutoksesta sos.pol. -> yht.pol. Menetelmäpuolen heikkoutta olen monien kuullut surkuttelevan. Eräs tuttava sanoi kaipaavansa ihmistieteisiin positivismin ajan metodista tiukkuutta, mutta positivismikritiikin syvyyttä (filosofisuutta, otaksun, muutenhan puhe jää poliittiseksi tms. arvosteluksi). En pelkän kahden laudaturtyön tehneenä osaa mitenkään arvioida 2000-luvun tilannetta.

haatanen kirjoitti:Kuulostan varmaankin ylimieliseltä näkemyksessäni

En ole ollut havaitsevinani ylimielisyyttä sen paremmin ohjelmissasi kuin täällä Radio 1:n foorumillakaan. Mielestäni ihmisellä on täysi oikeus sanoa tietävänsä ja käsittävänsä tämän tai tuon asian, jos kerran on laillasi pannut täysipäiväisesti huomattavan osan elämästään kyseiseen asiaan. Vaatimattomuus saattaa kaunistaa, muttei turha vaatimattomuus.

Jäämme kuulolle!

Aikaisemmista kirjoituksista mitään välittämättä haluan julkituoda omana mielipiteenäni, että Haatanen tittelillä tai ilman on minusta tehnyt hyviä ohjelmia. Näin vanhemman kansalaisen korvaan letkeä puhetyyli tuntui ensin alkuun ehkä vähän kaupunkilaisleuhkalta samoin tittelin esilletulo, mutta nykyisin olen päässyt noiden henkilökohtaisten ongelmieni yläpuolelle. Nykyisin siis koen Haatasen jutustelun pelkästään todella antoisaksi, rennoksi mutta kuitenkin viisaaksi. Tämä ei tarkoita että olisin kaikessa hänen kanssaan samaa mieltä, vaan että nautin kun olen jälleen kerran löytänyt yhden ymmärrettävää kieltä puhuvan, mielenkiintoisia aiheita löytävän ja ajatuksia herättävän radioystävän. Olet tervetullut minun kotiini aina maanantaisin Haatanen!
Ja jos olet vinkin tarpeessa, niin sanoisin että eräs mielenkiintoinen henkilö ohjelmasi vieraaksi olisi vaikkapa Ele Alenius ja keskusteluaiheena esimerkiksi: onko sosialismilla käyttöä tulevaisuudessa.

toivoo valetohtori Pensseli

Ele Alenius onkin pyörinyt mielessäni, mutta nyt ehdin jo kiusata Antti Eskolaa. Keskustelu luvassa siis lähitulevaisuudessa.

Heitän vielä muutaman hyvän nimen: Eero Paloheimo, varamiehenä Osmo Soininvaara, Kimmo Pietiläinen, Tuomas Hoppu tai vaikkapa Erkki Toivanen tai sitten Eero Huovinen.
Erittäin mielenkiintoinen oli hesarin Janne Virkkusen juttu samoin ensimmäinen ohjelma Jussi K NIemelän kanssa. Ei sillä kyllä Lillrank´kin herätti tunteita, jos ei nyt sentään kovin myötäsukaisia.

Hyvä Haatanen! Taas olivat mielenkiintoisia nuo Tarmo Kunnas, Helena Saarikoski ja Zizek. Viimeksi mainittu vaatii ehdottomasti kyllä toisenkin kuuntelukerran aiheen vaikeuden vuoksi. Osaat löytää hyviä, kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita jotka eivät kuitenkaan ole niitä joka paikassa käsiteltyjä vaan tuoreita!
Ohjelmajohtajalle: liimaa Haatasen tuoliin, ettei pääse teiltä pois. Hän on kultakimpale.