YLE Radio 1

Ryhmäteatterin Päällystakki-esityksestä: Oli ammattitaitoisesti näytelty ja hyvin käsikirjoitettu. Vauhdikas ja viihdyttävä. Siis, teatteriallergikkokin kesti loppuun asti. MUTTA, jotenkin halpaa, että hyödynnetään kaikkien tuntemia hittikappaleita ja pidetään actionia yllä, ettei vaan kukaan kyllästy. Ei vaatinut katsojalta mitään. Toteuttamistapa tuttua tv:n sketsiviihteestä eli rumat vaatteet ja peruukit. Siitähän tulee hauskaa, vai? Oma tunnelmani oli, että "AINA SAMA JUTTU". Suomalaiset eivät osaa tehdä esteettisesti kiinnostavaa teatteria. Ajattelevat ilmeisesti, että estetiikka on pinnallista. En nyt tarkoita estetiikalla pukudraamoja, sillä köyhistäkin kertova tarina voi olla esteettisesti toteutettu. Tarinan sanoma oli jotain sentapaista kuin, että tavallisellakin ihmisellä on aina merkitys ja vaikutusta. Juu, mutta asia esitettiin liian alleviivatusti, niin ettei jäänyt mitään pohdittavaa tai itse löydettävää. Viihdekappale, siis.
Sattumoisin luin äskettäin yhden Matti Klingen päiväkirjoista, jossa hän kritisoi sitä, että nykyisin niin usein vanhat näytelmät sovitetaan nykyaikaan. Ei vaadita katsojilta historiantajua tai tarjota mahdollisuutta kohentaa sitä. Olen tästä samaa mieltä (vaikka muuten en juuri ole Klingen hengenheimolainen). Nyt voisi olla kiinnostavaa lukea Gogolin alkuteksti, josko sieltä löytyisi sitä syvyyttä, mitä tässä näytelmässä ei ollut.
Lopuksi: oikeastaan Ryhmiksen esitys päätyi vesittämään sanoman, jota se yritti välittää (tehokkuusajattelun kritiikki, tavallisen ihmisen merkityksen korostaminen) turvautuessaan vauhdikkaaseen esitystapaan ja näytelmän muokkaamiseen nykyaikaiseksi. Siis, virittivät itsensä juuri siihen tehokaaseen menoon, jota nykyaika työntekijöiltä vaatii, että kassa kilisee.