Kuolan saasteet myös suomalaisten huolena

Kuolan saasteet Luoteis-Venäjällä ovat huolestuttaneet myös suomalaisia. Naapurimaan teollisuuspäästöjen epäiltiin 80-luvun lopulla vaurioittavan puita Lapissa. Epäily osoittautui perättömäksi, mutta ympäristönsuojelun ongelmapesäke Kuola on vieläkin. Neuvostoajan ympäristötuhoja korjataan hitaasti - joskin teollisuusaavikot vihertävät jo vähän.    

- Lyhyesti voi sanoa, että ympäristöntila on ihan kelvollinen, sanoo Vladimir Khrutskiy, hän on Murmanskin luonnonvarakomitean varajohtaja.

- Ammattimaisena ekologina olen tyytyväinen, että väestön  ympäristötietoisuus on parantunut. Kouluissa on ympäristökasvatusta  ja jopa lastentarhoilla on oma ohjelmansa.  He ovat tulevaisuutemme, joten tämä on tärkeää.  Tuotantolaitosten korjaamiseen on käytetty paljon rahaa, mikä  vaikuttaa myös ympäristöön. Lisäksi kansainvälisellä   yhteistyöllä on myönteinen vaikutus nyt ja tulevaisuudessa 

Viranomaisten toiveikkuudesta huolimatta ympäristönsuojelussa on Venäjällä viime vuosina otettu takapakkia. Ympäristöministeriö lakkautettiin ja tilalle perustettiin luonnonvarakomitea. Opetuksessa ympäristöasiat uhkaavat jäädä sotilasasioiden jalkoihin.

Gaia -järjestö on kehittänyt oman ympäristökasvatusohjelmansa, jossa opiskelijat, opettajat ja vanhemmat opettavat toinen toisilleen vaikkapa tehokasta energian käyttöä.

Energian säästön lisäksi valistajilla riittää töitä jätehuollossa. Lajittelusta tai jätteiden vähentämisestä ei juuri piitata.

Ennen venäläisillä oli kaupasta tullessaan vain verkkokassi ja tavarat oli kääritty ruskeaan paperiin. Nyt tavarat pakataan länsimaalaisittain, mikä tietysti kasvattaa jätteiden määrää, sanoo osastonjohtaja Galine Horeva GAIA-järjestöstä. .  

Kuolan alueen jätteet kuljetetaan Murmanskin polttolaitokselle, joka suomalaisasiantuntijoiden mukaan vastaa parikymmentä vuotta sitten Helsingissä toiminutta Kyläsaaren laitosta.

Polttolaitos onkin tarkoitus uudistaa lähivuosina. Hanketta avustaa pohjoismainen rahoituslaitos NEFCO. Lajittelua murmanskilaisten ei tarvitse tulevaisuudessakaan opetella.

- Olemme esittäneet, että laitokseen rakennettaisiin lajittelujärjestelmä.   Poltamme lajittelemattomia jätteitä, joten haluaisimme lajitella jätteet täällä.  Lajittelu kotona ei onnistu. Kolassa Severomorskissa ja Murmanskissa  on 9-kerroksisia taloja, joissa kaikki roskat heitetään samaan kuiluun, sanoo johtaja Galina Dmietrieva Murmanskin polttolaitokselta.

Omien roskien lisäksi polttolaitos on valmis hävittämään myös naapureiden jätteet.

- Uskon, että laitos toimii tehokkaasti ja kaikki jätteet pystytään polttamaan.  Aiomme tuoda jätettä myös Norjasta ja Arhangelskista. Jos saamme   lajittelulaitoksen, voimme tuoda lisää jätettä ja saamme lisää rahaa,  ja ympäristökin parantuu, uskoo Galina Dmietrieva.

Jätteenpolttolaitoksen piipuista tuprahtelevat päästöt ovat pieniä Montsegorskin ja Nikkelin savuihin verrattuna. Tuotannon lasku on tosin vähentänyt päästöjä. Lisäksi laitoksia on saneerattu jonkin verran ja siirrytty käyttämään vähärikkisempää raaka-aineitta.

Viranomaiset vakuuttavat, ettei paikoin pahasti pilaantunut ympäristö ole vaaraksi asukkaiden terveydelle. Hanaveden terveellisyyteen edes paikalliset eivät usko, sillä puhdistus ei tee saastuneesta joki tai järvivedestä hajutonta ja mautonta.  

- Murmanskilaiset väittävät, että heillä on hyvä juomavesi - parempi kuin moskovalaisilla. Silti he mieluusti hakevat lähdevettä täältä pitkänkin matkan päästä.

Murmanskin ja Montsegosrkin juomaveden puhdistamista on tosin selvitelty jo pitkään yhdessä ruotsalaisten ja suomalaisten kanssa.

- Totta kai kaikki haluaisivat, että se kävisi nopeammin.  Työ on pitkäaikainen ja vaativa. Pitää porata kaivoja ja asentaa putkistoja,   laitteistoja ja ohjausjärjestelmiä. Työn arvellaan kestävän useita vuosia, sanoo Vladimir Khrutskiy.

Jos teollisuuden jätteiden siivoaminen kestää kauan, niin ydinjäteongelma on ikuisuuskysymys. Kuolassa ydinreaktoreita on enemmän kuin missään muualla, sillä ydinvoimala, pohjoisen laivaston sukellusveneet ja atomijäänmurtajat ovat keskittyneet tänne. Ydinjätteitä säilytetään heikkokuntoisissa varastoissa. Osa käytetystä polttoaineesta kuljetetaan Siperiaan käsittelylaitokselle, mutta sielläkin varastot alkavat olla täynnä. Silti Venäjä aikoo ryhtyä vastaanottamaan käytettyä polttoainetta ulkomailta.

- Taloudelliset huolet ohittavat ympäristöhuolet. Me emme ole tätä mieltä, vaikka kaikki ovatkin sitä mieltä, sanoo asiantuntija Sergey Filipov ympäristöjärjestö Bellona Murmanskista. 

- Parhaillaan yritämme löytää paikkaa väliaikaiselle ydinjätteelle. Kuolan niemimaa voisi kestää säilytystä 50 vuotta, mutta se ei ole tuhatvuotisen säilön paikka.

Ympäristöjärjestöt uskovat, että Kuolassakin ydinenergialle löytyy vaihtoehtoja. Symboliksi on pystytetty tuulimylly Murmanskin kaupungin laidalle.

- Meillä on tiedossa asiantuntijoita, jotka voisivat löytää vaihtoehtoja, tuulivoimaa esimerkiksi. Teemme kaikkemme ydinvoiman korvaamiseksi, huokaa Sergey Filipov.

Paitsi ongelmapesäkkeitä Kuolassa on useita meiltä jo kadonneita luontoaarteita. Metsiä peittävät heleät jäkälämatot, jotka porot ovat heti Suomen puolella rajaa kalunneet puhtaiksi. Murmanskin luonnonvarakomitea tosin haluaisi pistää jäkälät myyntiin, jos vain ostajia löytyisi. Luonnonvarojen hyödyntämisen ja suojelun välillä ei komitean mielestä ylipäätään ole ristiriitaa. Metsiä vahingoittavat eniten huolimaton tulen käsittely ja saasteet.

- Ihmisen osuus metsien tuhoajana ei ole merkittävä, vaikka teknologiaa  käytetäänkin väärin. Tulipalojen jälkeen suurin uhka ovat Severonikelin  ja Petshenganikelin teollisuuden päästöt, sanoo apulaispäällikkö Aleksei Zimin Murmanskin luonnonvarakomiteasta.  

Luonnonsuojelujärjestöt sen sijaan pitävät hakkuita todellisena uhkana, mutta toistaiseksi kansalaisjärjestöjen hakkuukieltoon julistamilla alueilla on rauhallista. Kuolan suurin saha Priroda Ylätulomaalla näyttää esimerkkiä ja lupaa jättää rauhaan arvokohteet omistamastaan Lapin metsästä. Alue kuuluu ympäristöjärjestöjen ehdottamiin uusiin suojelualueisiin.

- Osa alueista on vuokrattu metsäteollisuutta harjoittavalle   Dvorjankinille - sahan omistajalle Olemme neuvotelleet, että hän  harjoittaisi alueellaan ekologisesti kestävää metsätaloutta ja säilyttäisi  alueet, joilla on eläinten ja maiseman kannalta merkitystä ja hän on  tähän suostunutkin, kertoo tutkija Viktor Petrov Kuolan luonnonsuojelukeskus Apatiitista.  

Jos Lapin metsä suojellaan se muodostaa yhdessä Suomen UKK-puiston ja Venäjän Lapin luonnonpuiston kanssa Euroopan suurimpiin kuuluvan luonnonsuojelualueen.

Ylätulomaan asukkaille saha on elinehto, mutta hakkurajoitusten ei täällä pelätä lisäävän työttömyyttä. Joissakin kylissä suojelusta on tullut kirosana, koska metsätöiden tilalle ei ole saatu muita työpaikkoja. Kuusi vuotta Ylätuloman sahalla puurtanut työnjohtajalla on sahasta työnantajana vain hyvää sanottavaa.

- Mielenkiintoinen työ ja hyvä palkka. Sahan lisäksi Ylätuloman asukkailla on muitakin syitä pysyä kylässään. Täällä on monella perheet, on metsää ja luontoa. Ihmiset pitävät metsästyksestä ja kalastuksesta, sanoo työnjohtaja Eduard Malyakin.

Vaikka Venäjänkin metsävarat hupenevat, niin metsästysmaita Kuolassa vielä riittää. Neuvostoaika jätti perinnöksi myös suuret suojelualueet - elintärkeät ympäristöt monille kasveille ja eläimille. Tulevaisuus näyttää säilyvätkö ne. 

Marja Paavilainen