Viru-hotelli
Ohjaus: Margit Kilumets ja Taru Mäkelä
Käsikirjoitus: Taru Mäkelä
Tuotanto: Kinosto Ltd / Amrion Productions
> Kinosto.fi
> Amrion Productions.ee
Kolmen kansan historiaa yhden rakennuksen vaiheiden kautta kerrottuna. Suomalaiset rakensivat Tallinnaan hotellin josta tuli Viron ja Suomen suhteiden symboli, niin hyvässä kuin pahassa. Ja kaikkea kontrolloi alati valpas Isoveli, KGB... Dokumenttielokuva tarinoiden täyttämästä talosta.
Viru-hotellin historia on puolitoistatuntinen, teatterilevitykseen tarkoitettu dokumenttielokuva, joka toteutetaan yhdessä suomalaisen Kinoston ja virolaisen Amrion -tuotantoyhtiön kanssa.
Viru-hotellin historia, aiheen esitttely
Talosta kertova elokuva on mielenkiintoinen dramaturginen kokonaisuus. Elokuvadramaturgian periaatteiden mukaan on elokuvan kerronnassa kaksi perusmuotoa: talo tai tie. (Joskus tie muuttuu joeksi) Viru-hotellin historia on siis universaalin elokuvakerronnan yksi kirjaimellinen versio. Rakenteeltaan selkeä, mutta sisällöltään monimielinen ja –ulotteinen. Viru-hotellin historia kertoo yhden rakennuksen historian sen rakentamispäätöksestä nykyhetkeen asti. Tämän talon 40-vuotisen historian myötä elokuva kertoo samalla Viron ja Suomen historiaa toisen maailmansodan vuosista nykypäivään asti. Keskittymällä Viru-hotellin historiaan elokuva kerii auki suurta määrää pieniä ja isoja tarinoita, joissa kiteytyy myös eurooppalaista poliittista historiaa. Kaikkien tarinoiden keskiössä on ihminen, ihminen jolle tällä talolla on oma merkityksestä.
Käsikirjoittajana olen hyvin kiinnostunut rakennuksista. Edellinen dokumenttielokuvani, sukuni historiasta kertova Saalis, kiertyi jo käsikirjoitusvaiheessa vahvasti yhden talon ympärille. Tarina kuvasi koko ajan myös isovanhempieni vuonna 1930 rakennuttamaa Rauhalan huvilaa. Intohimo rakennuksiin juontaa syvästä kiinnostuksesta ihmisten historiaan sekä taidehistoriaan. ( Minulla on tutkinto myös taidehistoriassa, Taiteen maisterin lisäksi olen myös Helsingin yliopistosta valmistunut hum. kand, taidehistoria pääaineenani.)
Viru-hotellin merkitys
Päätös Viru-hotellin rakentamisesta tehtiin presidentti Urho Kekkosen ensimmäisellä Viron-matkalla 1960-luvulla. Viron ja Suomen välillä ei ollut ollut edes laivareittiä 20 vuoteen. Viru-hotellin ja laivayhteyden luominen merkitsivät uutta mahdollisuutta solmia suhteet naapurimaahan, jonka kanssa Suomi koki sukulaisuutta. Sen merkitys oli vielä sitä suurempi Virolle, joka oli muuten täysin länsimaista eristetty. Valmistumisensa jälkeen Virusta tuli Tallinnassa länsimaiden symboli. Samalla tavoin kuin laivayhteys ja Yleisradion ohjelmien näkyminen kommunistisessa, Neuvostoliiton hallitsemassa maassa, Viru-hotelli ja sinne kasautuvat suomalaiset turistit antoivat kosketuspinnan toisenlaiseen yhteiskuntaan ja kapitalistiseen talousjärjestelmään. Ja samaan aikaan Viru-hotellia kontrolloi alusta asti KGB. Kun venäläiset lähtivät, löytyi rakennuksesta tiloja, joissa KGB oli kuunnellut 24 tuntia vuorokaudessa Viru-hotellin asukkaiden elämää.
Toisaalta totalitaristisen valtion sisällä Viru-hotellin asiakas oli tarkkailtu, mutta suojassa. Kun sosialismi mureni, nousi tilalle väkivallan ja pelottelun käytäntö. Vielä viime syksynä Viru-hotelli sai kyseenalaista julkisuutta, kun sen yökerhon “turvamiesten” toimintatavat paljastuivat.
“(1994) Piti ensin laittaa näytille lisää turvamiehiä, jotta tuntuisi turvalliselta. Myöhemmin piti vähentää turvamiehiä, jotta paikka tuntuisi todella turvalliselta.”
(Toimitusjohtaja Yrjö Vanhanen)
Näkökulmasta
I.S. Bashevisin mukaan maailmankaikkeus on vain tarinoiden vyyhti. Viru-hotellin historian kohdalla tämä tulee olemaan kerronnan näkökulma. Käsikirjoitus käy kronologisesti läpi yhden rakennuksen historiaa ja sen kertojina ovat tapahtumien todelliset kokijat. Kerronnan runko on arkistomateriaalin ja essee-tyyppisen kerronnan varaan rakentuva aikajana. Elokuvan keskushenkilöitä tulevat olemaan ihmiset. Suomalaiset, virolaiset, venäläiset. Kertojia ovat Viru-hotellin rakentajat ja –johtajat, hotellin asiakkaat (oliko Tallinnassa muuta tekemistä kuin viinan juonti?)
Virolaiset matkaoppaat, Viru-hotellin työntekijät, Viru-hotellin ympäristössä pyörineet jobbarit ja uuskapitalistit (joista moni loi vaikuttavan uran yrittäjinä ja kauppiaina heti kun Viron itsenäistyi uudelleen; he olivat harjoitelleet hyvin länsimaisen talouselämän säännöt), huorat (näitä ei voi välttää; jo muinaiset foinikialaiset järjestivät satamissaan vieraileville turisteille mahdollisimman kattavat seksuaaliset palvelut; se oli suorastaan merkki vieraanvaraisuudesta!).
