Ailan Blogi

Maanantai 1.9.2008

”Hyvää iltapäivää, täällä kapteeninne se ja se. Lähtömme myöhästyy pienten teknisten ongelmien vuoksi. Itse koneessa ei ole mitään vikaa, mutta ennen lähtöä odotamme uutta maakaipannintamme (vai mikä se nyt olikaan) ja lisäksi olemme menettäneet jonotuspaikkamme, joten pääsemme lähtemään noin 20 minuutin kuluttua.”

”Good afternoon. Tällä your kapteeninne whatever ja pääsemme lähtemään vasta hetken kuluttua, sillä koneessa on pieniä teknisiä ongelmia ja luvassa on ukkoskuuroja.”

Että silleen. Helsinki-Glasgow all night long. Onneksi vielä ei ole hajonnut kuin yksi vedettävä käsimatkapakaasi ja siitä pudonnut läppärikin oli ihan neniemme edessä.

Luvattua ukkoskuuroa ei onneksi tullutkaan, vaan kuukausien poissaolollaan loistanut (hah) aurinko pilkisti pilvien lomasta ja siivitti loppumatkan hotellille. Lento Heathrow’n kautta onnistui tilastollisesti täydellisesti, sillä 8 matkustajaa kymmenestä sai meidänkin porukasta matkalaukkunsa hihnalta. VIPeille ne tuotiin seuraavana päivänä suoraan huoneisiin.

Tiistai 2.9.2008

Tiistaiaamu valkeni yllättävästi: ei vieläkään sadetta. Lähdimme kuin äidin pienet porsaat kaikki kaupungille tekemään Hello, Glasgow -ohjelmaa. Tarkoituksemme oli käyttää hyväksi Lighthouse-nimisen rakennuksen kattokerrosta juontopaikkana, mutta sielläpä ei ollut parveketta. Tosin muutama ovi suoraan tyhjyyteen. Olivat lukossa. Odotellessamme Lighthousen aukeamista siirryimme vastapäiseen kahvilaan ja tilasimme kuka mitäkin. Kukaan ei muistaakseen tilannut palohälytystä, joka heitti korttelin väen ulos ja palokunnan komistukset sisään. Talo tarjosi cappuccinot. Oli hyvää.

Lighthouse tarjosi toisenkin yllätyksen: matkatavaramyymälän hyllyistä löytyi Muumeja ja Marimekkoa sekä kirjat mm. Eero Saarisesta ja Alvar Aallosta.

Välillä kävimme hotellissa päivittelemässä huonoja nettiyhteyksiä ja kuvausjoukko kiiruhtikin kohti kisapaikan lehdistökeskusta. Siellä oli vain neljä konetta, mutta sitäkin nopeampia.

Illalla oli virallisten avajaisten vuoro ja lähdimme iloisella mielellä kohti BBC:n toimistotaloa. Tilaisuuden aluksi tuottajatiimi kehui vuorotellen toisiaan (ja vähän itseäänkin) ja tanssijat säteilivät. Mikko joutui säteilemään yksinään, sillä Maria saapui vasta tänään. Mikolta edustaminen sujui kuin julkkikselta konsanaan. Mikko on sujuvasanainen ja edustava ja ihan näin meidän kesken Mikko näytti ainoalta oikealta mieheltä kaiken hiusvahan ja rusketuksien joukossa.

Keskiviikko 3.9.2008

Maria saapui tänään puolenpäivän jälkeen ja lähti Mikon kanssa lähes välittömästi väsyneenä, mutta kauniina Valkaman Jyrkin valokuvattavaksi. Kun Jyrki sai viimeiset kuvat otettua, alkoi sataa ja puuskittainen tuuli oli tehdä marilynit kellohameelleni.

Mikko ja Maria ehtivät harjoitella tunnin verran ja illalla oli sitten vielä vuorossa ensimmäiset kameraharjoitukset. Kaikki on mennyt hyvin ja Mikko on hyvin rauhallisena odotellut tanssikumppaniaan 

Yleistä

Hotelli on mukava, rauhallinen ja lähellä keskustaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, luullakseni, sillä heidän aksentistaan ei ota selvää edes natiivibritti. Kyllä Rauman-murre on leikkiä tämän rinnalla. Aamupalallakaan ei ole varmaa, tarjotaanko kahvin kanssa päivän lehtiä vai kastiketta. Varmin tapa vastata on pää nyökyten sanoa ei ja hymyillä puolihullusti päälle. En onneksi nyökyttele yksin.

Kaupunki sen sijaan on rumahko, synkähkö ja ahtaasti rakennettu. Liikennettä on hurjasti ja ajotapa lähes italialainen.

Aikataulujen vuoksi olemme vain kerran syöneet muualla kuin hotellissa tai hotellia vastapäätä. Ihan kelvollista pastaa ja pitsaa sekä kanaa tikka masalaa on saatu. Paikallisruokaa, haggista emme ole vielä maistaneet. Ehkäpä sisäelimillä ja sipulilla täytetty lampaan mahalaukku korkataan myöhemmin.

Torstai 4.9.2008

Mikko ja Maria starttasivat hyvin nukutun yön jälkeen toisiin kameraharjoituksiin, eikä niiden jälkeisissä nauhoituskatseluissa tarvinnut puuttua kuin pariin kuvaan. Näytti hyvältä. Lehdistötilaisuudessa katselun jälkeen Mikko ja Maria olivat rentoutuneen vapautuneita ja Maria tunnusti nukahtaneena välittömästi mentyään huoneeseen ja kun hän heräsi yöllä kahden aikaan, oli televisio vielä päällä.

Sitten jälleen porukka bussiin ja tekemään ohjelmaa paikalliseen viskitislaamoon. Ennen kuin lähdettiin kierrokselle koko porukka todisti, miten Mikosta tehtiin aito skotti, kun hän pukeutui kaikkien sääntöjen mukaan skottien juhlakilttiin. Oikein pukeutumiseen ei riitä, että vekit tulevat taakse, vaan täytyy myös tietää, että vasenkätinen piilottaa puukon vasempaan sukkaan ja että kengännauhat kierretään viisi kertaa toistensa ympäri ennen kuin ne kierretään ristiin takakautta säären ulkosivuun solmittaviksi. Mikko oli kuin suoraan jostain sarjasta. Moni natiivikaan ei näytä yhtä skotilta.

Jo tuo oli jo hengästyttävää, niin kunnon kiertue viskitislaamossa salpaa lähes hengen. Eikä vielä edes olla korkattu yhtään viskitynnyriä. Oppaanamme oli kerrassaan charmantti tislaamon johtaja, Ian, joka kertoi tutustuneensa viskiin 13-vuotiaana. Seurauksena oli alkoholimyrkytys ja poliisikuulustelu. Ian kertoikin, että viskin juomisen tyyliä yritetään muuttaa sammumisen sijasta hauskanpitoon. Ian on vieraillut useasti Helsingissä ja löytää hyvinkin samanlaisuuksia skottien ja suomalaisten alkoholin käyttöön. Hän tunnusti viihtyneensä Suomessa.

Alkoholikäyttäytymiseen on syytäkin tulla muutoksia etenkin Glasgow’ssa, sillä paikallisten miesten keski-ikä on 58 vuotta, kun muutaman kymmenen kilometriä mihin muualla tahansa, keski-ikä nousee yli 80 vuoteen.

Kun seisoimme 6000 viskilitran varastossa kuulemassa, miten Euroopan kolmanneksi ympäristöystävällisimmässä yrityksessä syötetään ylijäämämaski ylämaan lehmille ja pyritään kehittämään vielä enemmän kierrätettävää, tuli aika pyhä olo. Ja pyhemmäksi olo muuttui, kun olimme paitsi pyöritelleet viski lasissa, haistaneet ja maistaneet sitä, myös hieroneet viskiä käsissämme. Aivan tosi. Kun teimme saman rituaalin savuisen viskin kanssa, tuoksuimme kaikki avotulelle ja mieli alkoi tehdä makkaraa.

Koska olimme 6000 tuhannen litran keskellä oli 50 volttista alkoholia, ymmärsivät porukan tupakoitsijat siirtyä piha-alueen ulkopuolelle.

Illalla tuotantoryhmä teki taas tv-ohjelmaa ja me muut seurasimme miten Suomi oli vedonlyöntitilastoissa kolmen joukossa, joillakin sivustoilla jopa ensimmäisenä.

Perjantai 5.9.2008

Mikolta, Marialta ja kommentaattoreiltamme, Sirpalta ja Johannalta sekä asiantuntija-Askolta kului koko pitkä päivä kilpailupaikalla. Kenraalien perusteella veikkaan voittajaksi Ukrainan pirteätä esitystä. Sitten tulevatkin mm. Suomi ja Venäjä. Onneksi Venäjä on muun Euroopan silmissä sen verran epäilyttävässä maineessa, että toivottavasi se vaikuttaa myös puhelinäänestäjiin. Vaikka eihän tässä saisi politikoida. Eihän?

Neljän tuomarin äänillä on tosi iso merkitys: lähes neljännes. Paras esitys saa tuomareilta 12 pistettä, seuraava 10, sitten 8 ja niin edelleen. Siis jos kaikki tuomarit antaisivat esim. Suomelle 12 pistettä, saisi Suomi heti alkuunsa 48 pojoa.

Monen kilpailupari esitys muistutti enemmän yökerhon ylimääräistä numeroa kuin tanssinumeron nimen täyttävää liikuntamuotoa. Katsokaa itse lauantaina ja ei muuta kuin peukut pystyyn.

Lhet linkki

Eurotanssit YLE TV2:ssa

Eurovision Dance Contest 2008
ma 08.09. klo: 12.05 (YLE TV2)

Katso uusinatana vuoden 2008 Eurovision tanssikilpailun kansainvälinen finaali Glasgow'sta, Skotlannista. 

Selostajina Johanna Pirttilahti ja Sirpa Suutari-Jääskö.

Eurotanssit Areenassa

YLE Areena


Ohjelmat katsottavissa ja kuunneltavissa YLE Areenan kautta jälkitallenteina. 

Eurotanssit Elävässä Arkistossa