yle.fi

Osa 22. Luodut toisilleen - heinäkuusta syyskuuhun 1834Hovimäellä valmistellaan Johannan nimipäiväjuhlia. Ullakin on tullut Pietarista tyttärensä Sofian kanssa. Taitava Brandt onnistuu lasitehtaalla ikkunalasin teossa, ja se antaa taas uutta toivoa tehtaan tulevaisuudesta. Brandt aikoo pyytää Aaronilta tämän tyttären kättä ja kysyy Erkkiä puhemieheksi. Erkki kehuu Brandtia, mutta turhaan - Aaronilla on oma selkeä käsityksensä tästä vääräuskoisesta pirusta. Rukkaset saanut Brandt syöksyy raivoissaan torpan ovesta ulos. Veljet yrittävät lohduttaa onnetonta Liisaa.

Illalla nuoriso tanssii keinumäellä kartanon emännän juhlia. Samaan aikaan viinatehtaan ikkuna rikotaan ja viinanpolttoastiat ja pullot hajoitetaan. Anna pyytää Erkkiä kuulustelemaan isäänsä, tietääkö tämä jotakin tihutöistä, mutta Aaron on vähäsanainen eikä ainakaan pahoillaan tapahtuneesta. Aaron lupaa kuitenkin puhua asiasta illalla seuroissa. Carl Magnus saapuu kesken Sandbergin saarnan torppaan ja käskee ihmisten lähteä koteihinsa. Lisäksi hän kieltää lahkolaisten kokousten järjestämisen omilla maillaan.

Carl Magnus pyytää väkensä koolle. Hän kertoo, että viinanpoltto lopetetaan tältä erää, sillä viljasta saattaa tulla talvella pulaa. Mutta viinatehdas täytyy saada kuntoon ja niinpä hän pyytää tihutyön tehneitä osallistumaan vapaaehtoisesti korjaustalkoisiin. Aaronin johdolla ruvetaan töihin. Uusiin ajatuksiin tullut Aaron pistäytyy myös pappilassa nuhtelemassa Sandbergia tämän ylpeydestä ja vihan synnistä. Samaan aikaan pappilaan saapuu tuomiokapitulin virkamies nuoren papin kanssa: Sandberg saa heittää hyvästit Hirvikoskelle.

Brandt uhkaa lähteä pois. Hän ei jaksa enää odottaa Liisaa vaimokseen eikä tämä suostu karkaamaan hänen kanssaan. Johanna pyytää Annaa puhumaan Aaronille järkeä, sillä lasitehtaan tulevaisuus on vaarassa. Kun Anna vakuuttaa Brandtin olevan kunniallinen mies, Aaron vaikenee ja myöntyy. Liisa juoksee riemuissaan kertomaan uutista rakastetulleen.

Ester viettää yksinäistä elämää Pietarissa. Hänen ainoa turvansa on uskollinen sotilaspalvelija Volodja, jonka Erik Löwenstierna on joskus voittanut korttipöydässä itselleen. Erik juopottelee, on paljon poissa ja omaisuus hupenee peli-illoissa.

Eräänä päivänä kaikki on mennyt. Väsynyt ja loppuunajettu Löwenstierna kiroaa von Stackelbaumin, joka on kyninyt hänet lopullisesti. Esterille hän toteaa: “En voi enää elättää sinua ja Volodjaa. Adieu.” Hän ampuu itsensä.

Esteriä ei pidättele enää mikään Pietarissa ja hän alkaa valmistella Volodjan kanssa matkaa Hovimäkeen. Nuorenparin kuuliaissaattue porhaltaa Hirvikosken kirkon ohi, kun Ester saapuu Volodjan kanssa synnyinseudulleen.

Kartanon puistotiellä Ester näkee rakkaan hahmon ratsastavan hevosella. Carl Magnus ja Ester kohtaavat vihdoinkin. Hovimäki on jälleen saanut emännän.

Lähetä linkki