VIERAANA Jakob, näyttelijä Kristo Salminen ANGELA JA AJAN TUULET 1–12 Kotikatsomossa maanantaisin klo 21.20 Turun Kaupunginteatterissa harjoitellaan Kolmea muskettisoturia. Näytelmässä miekkaillaan. Miekkailukoreografioita käy turkulaisille opettamassa Helsingistä nuori näyttelijä Kristo Salminen. Mistä kiinnostus miekkailuun? "Miekkailua opetetaan näyttelijöille teatterikoulussa. Itse kiinnostuin lajista siinä määrin että matkustin vuodeksi Lontooseen opiskelemaan miekkailua. Kontaktilajit kiinnostavat minua. Nuorempana nyrkkeilin. Teatterimiekkailu on kuitenkin sitten ihan eri asia kuin kilpaurheilumiekkailu… Näyttelijälle hyvä kontakti vastanäyttelijään on tärkeä. Kun sen saa pidettyä yllä, niin hyvä on!" Angela-sarjassa vastanäyttelijänä on myös oma isäsi, Esko Salminen, Yhtyneen Metallin Vuorineuvos. " Faijan kanssa on helppo näytellä — niin kuin hyvän näyttelijän kanssa yleensäkin, ei sillä ole väliä, ollaanko sitä isä ja poika…On me tosin näyteltykin yhdessä isää ja poikaa — Jukka-Pekka Siilin ohjaamassa tv-elokuvassa Ruuvimies. Hyvässä kontaktissa näyttelijät saavat toisiltaan lisää omaan työhönsä. Kun antaa, niin saa!" (naurua) Näyttelijöiden lapsella ei tainnut olla ammatinvalinnan vaikeuksia? "Ei ammatinvalinta itsestään selvää ollut. Ennen Teatterikoulua kokeilin erilaisia käsityöhommia. Olen aina arvostanut käsityöammatteja — sitä että osaa tehdä jotain omilla käsillään… Olinkin ensin ammattikoulussa puutyölinjalla, mutta niissä hommissa siellä oli paljon minua lahjakkaampia kavereita — ei se tuntunut sittenkään oikealta paikalta! Jälkeenpäin ajatellen — oli siinä ehkä vähän kapinaakin!" Oletko näytellyt aikaisemmin televisiossa? Entä teatterissa? "Ennen Teatterikoulua näyttelin TV1:n 4-osaisessa nuorten sarjassa Love Story. Taisi olla miespäärooli? Parhaillaan olen mukana MTV3:n uudessa sarjassa. KOM-teatterissa näyttelin Reko Lundánin näytelmässä Budapest Bengal Tigers. Ja viime syksynä olin mukana Teatterikoulun kolmoskurssin oppilaiden kirjoittamassa ja ohjaamassa produktiossa Huomenna sataa. Tosi kivaa ja virkistävää!" Haaveita? "Haaveena on päästä tekemään taas lavateatteria. Näyttelemisessä teatterissa, televisiossa tai elokuvassa kysymykset ovat samat, tiettyä "säätöeroa" kyllä on — ja sen osaamisen haluaisi säilyttää. Kaikessa tekemisessä on mielestäni kuitenkin tärkeintä leikki — innostus — sen pitää säilyä. Siksi välillä tauko tekee hyvää." Millaista oli näytellä Jakobia, vasemmistolaista toimittajanalkua? Mikä oli vaikeinta? "Se oli tosi kivaa tekemistä. Sehän työssä oli ehkä vaikeinta, että kun tehdään historiallista juttua, on vaara että rupeaa liikaa ajattelemaan sitä mennyttä aikakautta. On vaikeaa tietää, missä tyylittelyn raja historiallisessa jutussa kulkee. Ihmiset ovat kuitenkin olleet samanlaisia silloin kuin tänään. Samat kysymykset ovat vaivanneet ihmisiä kaikkina aikoina: Mitä elämä on? Mitä mä täällä teen?" Miten tärkeänä tai vaikeana koit sen että Jakobin esikuva ilmeisestikin on kirjailija Jörn Donner itse? "Pieni paine siitä aluksi tuli. En kuitenkaan antanut sen vaikuttaa. Sarja pohjautuu hänen romaaneihinsa, mutta perustana omalle roolityölle on kuitenkin aina käsikirjoitus ja omat mielikuvat käsikirjoitukseen kirjoitetusta roolista. Jakobin rooli on rooli, jota on pakko ajatella omista lähtökohdista." Olet 26-vuotias nykynuori, suunnilleen saman ikäinen kuin Jakob. Jakobia yrittävät saada puolelleen erilaiset valtaa käyttävät tahot. Millaisia vastaavia "yrittäjiä" näet nykynuorten maailmassa? "Minusta tuntuu että meitä ohjaavat niin paljon useammat asiat kuin Jakobin aikaan. Nykymaailmassa on niin paljon vaihtoehtoja, ja maailma on täynnä kaikenlaista höpötystä, televisiosta, internetistä…minkä siitä sitten valitsee…En tarkoita että nyt olisi vaikeampaa, ongelmat vain ovat erilaisia. Kyllä meille on tärkeää perusarvojen, (en tarkoita nyt niinkään koti, uskonto ja isänmaa-kuviota), henkilökohtaisten perusarvojen löytyminen — se että löytäisi tästä elämästä jotain elämisen arvoista, arvokasta… Olen kova poika heittämään lauseita, mutta jos nyt pitäisi kiteyttää elämänfilosofiansa yhteen lauseeseen, niin — menee liika juhlalliseksi! Leikkimielellä: Elämä on kontaktiurheilua! (naurua). Viikon Vihje: Tavoitimme Kristo Salmisen Turun-junasta. Jos käteenne osuu rautatieasemilta saatava Matkaan-lehden maaliskuun numero, niin sivulla 7 on lisää juttua Kristo Salmisesta.