TAUSTA: Metsän kuningas vaipuu talviuneen

Jos nisäkäs ei pysty viettämään talvea ulkona tai muuttamaan etelään, sillä on kaksi vaihtoehtoa: nukkua tai horrostaa. Karhu, supikoira ja mäyrä nukkuvat talviunta. Siili, lepakot sekä koivu- ja tammihiiri viettävät talven horroksessa. Uni ja horros eroavat toisistaan muun muassa siinä, miten ne vaikuttavat elintoimintoihin.

Talviunessa elintoiminnot hidastuvat, mutta ruumiinlämpö laskee vain hieman. Nukkuminen ei ole kuitenkaan yhtäjaksoista läpi talven, karhutkin heräilevät talven mittaan pesässään. Supikoirat taas voivat nukkua tai valvoa. Jos lunta on paljon ja ravintoa vähän, supikoirat kömpivät talviunille. Leutoina päivinä ne kuitenkin lähtevät liikkeelle.

Talvihorroksessa ruumiinlämpö laskee ulkoilman viiletessä jopa lähelle jäätymispistettä. Samalla horrokseen vaipuvien nisäkkäiden elintoiminnot hidastuvat. Lepakoiden ja siilin ruumiinlämpö on talvihorroksen aikana vain pari astetta. Horroksessa siilin sydän lyö muutaman kerran minuutissa ja siili hengittääkin verkkaisesti: pari kertaa minuutissa, jopa harvemmin. Horroksessa oleva koivu- tai tammihiiri on niin elottoman näköinen, että sen luulee kuolleen. Talvihorros ei kuitenkaan ole yhtäjaksoista. Siilit heräilevät horroksestaan reilun viikon välein.

Karhun talviuni voi kestää yli puoli vuotta

Talviunen aikana karhun syke laskee 40:stä noin 10 lyöntiin minuutissa ja ruumiinlämpö laskee 38:sta noin 34 asteeseen. Karhu ei unen aikana syö, virtsaa eikä ulosta. Se ei kuitenkaan nuku sikeästi koko talvea, vaan vaihtaa makuuasentoa jopa päivittäin ja otson aistien on todettu pysyvän valppaina alentuneesta lämpötilasta huolimatta.

Talven alkaessa karhun painosta rasvan osuus on 30-35 prosenttia. Talven aikana rasvavarasto kuluu. Varastorasvan turvin naaras synnyttää ja imettää myös pentunsa.

Kaipaako karhu talvella lunta?

Jos lumipeite tulee varhain, on unille menossa riskinsä. Jäljet voivat paljastaa talvehtimispaikan. Myöhemmin lumipeitteestä on hyötyä. Lumen peittämä onkalo on lämpimämpi kuin lumeton talvitupa.

Karhu voi kuitenkin talvehtia lumettomassakin ympäristössä. Turkki ja ihonalainen rasvakerros ovat niin paksut, että otso pysyy lämpimänä pakkasellakin. Jotkin karhut talvehtivat tuuheiden kuusikoiden alla, jonne lumi ei sada. Suurin ongelma ovat sulamisvedet. Jos talvehtimispaikka ei keväällä pysy kuivana, karhun on lähdettävä liikkeelle. Aikaiset keväthavainnot johtuvat kosteusongelmista.

Metsän kuningas ei ole painavin

Ensilumeen piirtyneet valtavat tassunjäljet paljastavat, että metsän hallitsija on joskus vielä lokakuun loppupuolellakin liikkeellä. Karhu on kookas, nopea ja vahva eläin. Sen turkki on paksu ja ruumiinrakenne vankka. Raateluhampaat ovat neljä senttimetriä pitkät ja kynnet vahvat. Kynnet ovat avuksi, kun karhu kiipeää ketterästi puuhun.

Karhu todella on metsän kuningas: sen ainoa uhkaaja on aseistettu ihminen.

Karhu ei kuitenkaan ole Suomen eläimistä suurin. Lihava uroskarhu voi painaa kolmesataa kiloa. Suurikokoinen hirvi painaa kaksi kertaa enemmän ja se tarkkailee metsän elämää karhua korkeammalta.