|
3.10.2000
Terve lapsi leikkii. Leikki harjaannuttaa monipuolisesti lapsen sosiaalisia, älyllisiä kuin motorisiakin taitoja. Lapsi leikkii leikin itsensä vuoksi ei harjaannuttaakseen taitojaan. Lapsen työ on leikkiminen. Suurimman osan lapsuudestaan lapsi viettää päiväkodissa, jossa voidaan luoda leikkiin kutsuva ympäristö ja antaa leikille aikaa, mikä saa leikin puhkeamaan kukkaan. Leikin muuttuminen näkyy selvimmin pihaleikeissä. Yhä harvemmin pihapiirin eri-ikäiset tytöt ja pojat leikkivät piileskely- ja etsimisleikkeistä kirkonrottaa, kymmentä tikkua laudalla tai palaa maata. Leikin väheneminen johtuu lapsuuden laitostumisesta, varhaisesta harrastuttamisesta, television lisääntyneestä katselusta ja perheiden samanlaisen päivärytmin rikkoontumisesta. On luontevaa, että leikit muuttuvat ja sama leikki tunnetaan eri nimellä. Se kertoo siitä, että leikin ainekset tulevat ympäröivästä maailmasta, mikä tuo leikkiin aiheita tv-sarjoista ja tietokonepeleistä. Ihmissuhteet ovat aina kiehtoneet tyttöjä. Tunteiden hienosyinen analysoinnissa ja käsittelemisessä on pääteema on äidin ja lapsen välinen suhde tai vanhempien välinen suhde. Tosin parisuhde ja sen ongelmat tulevat mukaan yhä nuorempien leikkeihin. Hyvän ja pahan taistelu ei ole kadonnut minnekään. Leikin varjolla lapsi pystyy kuvitelmissaan liikkumaan erirooleihin. Yleensä pojat kinaavat siitä kuka on paras hyväläinen. Tänä päivänä televisio on suuri tarinan kertoja, joka näyttää kaiken tarjoten omaa malliaan. Leikkien ja pelien kulku on monimutkaistunut, kun lapsen maailma on sirpaloitunut. Tasa-arvoistuminen on saanut myös pojat hyppäämään twistiä. Huolestuttavaa on nykyinen istuva lapsi kulttuuri, jossa lapsi istuu babysitterissä, telkkarin edessä ja rattaissa; mikä näkyy jo esimerkiksi Saksassa lapsen heikentyneinä motorisina taitoina. Tässä sekavassa ja alati muuttuvassa maailmassa kuvittelemisen kyky on äärimmäisen tärkeä. Ei voida ajatella tiede tai taide sujuisi ilman kuvittelun kykyä ja miten tylsä päivä ilman leikkiä on. toimittaja
|
