4.4.2000
Depressio

Masennuksesta voimaa

Depressiossa pahimmillaan ihminen on täysin lamaantunut. Mutta pienin askelin masennuspotilas usein pääsee kiinni ympäröivään maailmaan. Jälkeenpäin hän monasti huomaakin oppineensa jotain uutta elämästään. Silloin masennus saattaa kääntyä elämän rikastuttajaksi. "Surua ja depressiota voi käyttää edistämään luovaa kehitystään", väittää mm. emeritusprofessori Tor-Björn Hägglund artikkelissaan Suomen lääkärilehdessä.

Akuutissa esitellään kaksi depressiopotilasta, joilla on kaksi tarinaa:
Kaija Roppo, 50 vuotta, työskennellyt hoitoalalla, nyt yrittää kuntoutua työelämään. Diagnoosi keskivaikea masennus. Joutui vuonna 1997 sairaalaan, mutta kokenut jo nuoruudessa vakavia masennusoireita. Sairauden vuoksi mennyt työ, perhe sekä talous ja tullut myös muita, fyysisiä sairauksia. Viimeksi pari vuotta sitten sairaalassa kahdeksan kuukautta masennuksen vuoksi.

Markku Ahdesmäki, 48-vuotias, entinen toimitusjohtaja ja yhtiön osakas. Sairaus vakava masennus. Teki omien sanojensa mukaan 25 tuntia vuorokaudessa töitä. Vuonna1995 lama oli lopullinen isku, joka vei itsemurhayrityksiin ja lukuisiin sairaalakäynteihin. Odottaa parhaillaan sairaseläkepapereita.
Masennus antaa luvan pysähtyä miettimään

Sekä Kaija että Markku ovat joutuneet pysähtymään elämässään. Depressio on samalla kertaa antanut aikaa ja mahdollisuuden miettimiseen. Kummallakin syvä masennus on vienyt pahimmillaan täydelliseen lamaantumiseen ja tuon ajan muistelu ei ole mukavaa. Kuitenkin molemmat sanovat löytäneensä tuosta ajasta hyviäkin hetkiä, joista on ollut hyötyä heidän nykyiselle elämälleen.

- Se on niinku niin, että täytyy ensinnäkin antaa itselle lupa kaikennäköisiin asioihin. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Ja pieniä asioita kerrallaan, ei mitään suuria tavoitteita. Ei mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan siis jokapäiväisiä pieniä asioita. Sellaista rauhallista, sanoo Kaija Roppo nykyisestä elämästään.
- Kyllä tässä on palattu - toisaalta ihan onneksi - tällaiseen reaalipohjalle. Tässä mennään päivä kerrallaan ja yritetään selvitä tästä elämästä. Ja asettaa uusia tavoitteita itelleen, kyllä niitä onkin löytynyt matkan varrella asioita, joita kannattaa pitää tuolla päässä, korostaa Markku Ahdesmäki.

Myös Tampereen mielenterveysyhdistyksen toiminnanjohtaja Anna Urponen painottaa, että hän on nähnyt työssään paljon masennuspotilaita, jotka ovat myöhemmin osanneet poimia sairaudestaan sen hyviä puolia, vaikka ulkopuoliset yleensä uskovat, ettei depressiopotilas voi muuta kuin piehtaroida tuskassaan:
- Aluksihan masennuspotilaat kuvaavat vahvasti juuri elämänsä ongelmia, sitä sairauskeskeistä ajattelua, mikä on niin kuin vallalla. Mutta sitten tulee rohkeutta puhua myöskin siihen liittyvistä myönteisistä asioista ja oman elämän arvojen uudelleen järjestäminen, se on se mihin monet ovat olleet tyytyväisiä, kun uskalletaan miettiä, mitä hyötyä sairastumisesta on ollut.

Luova suhtautuminen depressioon

Emeritusprofessori Tor-Björn Hägglundin puhuu luovan ihmisen oivallisesta tavasta suhtautua masennukseen: "Aggressioiden työstäminen omana luonteenpiirteenä on kovaa työtä, ja oivalluksia edeltävät masennuskaudet ja itsesyytökset tapahtuneista vihanpurkauksista kulkevat oivallusten oppaina. Oivallukset vuorottelevat syyttelyn ja puolustelun kanssa, kun kriisissä oleva ihminen selvittelee omaa osuuttaan elämänkolhuihin, toiseksijäämisiinsä ja omakuvansa näköön." Edelleen hän toteaa: "Tasapainon voi saavuttaa joko kehittämällä psyykkisiä suojautumiskeinoja ahdistusta ja elämänkolhuja vastaan tai kehittämällä niihin luovaa suhtautumista. Luova suhtautuminen tarkoittaa kykyä työstää elämänkolhuja sekä mielensisäisesti että toisen kanssa, kykyä luopua suremalla menetyksistä ja ihanneratkaisuista, ja lopuksi luoda jotain uutta menetetyn tilalle." (---) "Depressioonsa juuttunut ihminen on kompastunut tiettyyn ylitsepääsemättömään kynnykseen. Mieli jää pyörittämään samoja ajatuskulkuja, samoja itsesyytöksiä ja samaa avuttomuuden tunnetta yhä uudelleen ja uudelleen löytämättä ulospääsyä umpikujastaan." (Suomen Lääkärilehti 7/2000, 690-694).

Onnelliset depressiot

- Kyllä siinä onnen hetkiä on. Kun huomaa, että on asioita joiden takia kannattaa elää. Tämmöinen masennus on sahaliikettä. Välillä mennään ylös ja välillä tullaan lujaa alas. Erilaisissa keskusteluissa ja omahoitajakeskusteluissa ja terapioissa voidaan käsitellä näitä asioita. Kyllä sieltä löytyy niitä onnen hetkiä kuitenkin. Ei sitä muuten oikein jaksais, sanoo Markku Ahdesmäki depressioistaan.
- Sitä mennään ylämäkeä ja alamäkeä. Se on aika aaltoilevaa, mutta jos vähänkin jaksaa odottaa, että kun tulee se hyvä, niin ikään kuin vahvistaa itseään sitä laskua varten. Ei odottaa mitään, että tää romahdus tulee, että tavallaan valmistaa itseään sitä varten, että on jotenkin vahvempi, toteaa Kaija Roppo

Toimittaja
LASSE TUORILA