|
9.5.2000 Palliatiivisessa hoidossa kohdataan potilas kokonaisvaltaisesti. Vielä silloinkin kun aktiivihoidosta ei ole enää apua, ts. potilasta ei voida parantaa, tarvitsee potilas edelleenkin tukea. Silloin astuu mukaan palliatiivisen hoidon filosofia. Vaikka nimi on suomalaisille vähän hankala, on hoito arkista ja yksinkertaista: potilaan kuuntelua, auttamista käytännön elämässä selviämiseen ja myös kivun lievitystä. Palliatiivista hoitoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa saattohoitoon. Potilaalla saattaa olla vielä vuosia hyvää elämää edessä, vaikka tautia ei olisikaan kokonaan voitettu. Mistään viimeisten viikkojen hoidoista ei siis ole kyse. Miten tuo elämä olisi kaikkein laadukkainta, siihen haetaan vastausta palliatiivista hoitofilosofiasta. Hoitotyössä potilaan oikea kohtaaminen nousee tärkeimmäksi asiaksi. Ja se ettei potilasta ja omaisia jätetä yksin. Eri ammattiryhmien yhteistyö nousee tärkeäksi. Hoitajan tulee osata ohjata potilasta kotiavun tai erilaisten tukimuotojen saamiseen. Myös kivunhoito on tärkeä osa palliatiivista hoitoa. Potilas saattaa arkailla avun hakemista, jos kerran apua sairauden esim. syövän parantumiseen ei enää ole. siksi hoitajilta ja lääkäreiltä vaaditaan herkkää korvaa kuunneella potilasta oikein. mYös oikea mielialanhoito kuuluu osana palliatiiviseen hoitoon. Tampereelle perustettiin viime syksynä ensimmäinen palliatiivisen hoidon oppituoli suomessa. Muualla maailmassa palliatiivinen hoito on jo vuosia hyväksytty erikoisalaksi muiden rinnalle. Tällä hetkellä Tampereella on hoidon periaatteiden pohjalta polkaistu käyntiin uusia tapoja tehdä töitä myös eri osastojen välillä. Entistä enemmän halutaan kohdata potilas kokonaisvaltaisesti - ei vain sinä rintasyöpänä jolla ei enää toivoa ole. toimittaja
|
