23.5.2000
Lääkehoidon onnistuminen

Jatkuvaa verenpainelääkitystä käyttää liki puoli miljoonaa suomalaista. Toinen puoli miljoonaa on niitä, joiden pitäisi saada paineet alas. Verenpaineen normaaliarvoina pidetään nykyään RR 130/ 85 mmHg. Korkean verenpaine on elintapasairaus, hiljainen tappaja, joka oireettomana vaurioittaa elimistöä vähitellen. Se aiheuttaa mm. sydän- ja verisuonisairauksia ja voi hoitamattomana johtaa äkilliseen kuolemaan. Korkean verenpaineen syynä ovat vinoutuneet elintavat, kuten suolainen ja rasvainen ruoka sekä liikunnan puute. Elintapoja on vaikea muuttaa, mutta verenpaineen lääkehoitokaan ei ole aivan helppoa. Verenpainelääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia kuten pääsärkyä, huimausta ja yskää. Potilaalle sopivan lääkkeen löytäminen on hidasta, koska sopivuutta ei voi määritellä ennakolta. Tämä taas voi johtaa lääkkeiden vaihtorumbaan ja joskus liian varovaiseen alkuannostukseen, jolloin toivottua tulosta ei synny. Potilaan elintavat kuten tupakan, alkoholin, rasvan ja suolan käytön seuranta ja myönteisten muutosten tukeminen jäävät tässä hötäkässä liian vähälle huomiolle.

Potilaat pitävät "lääkelomia" omin päin

Verenpainetauti on salakavala sairaus, joka näkyy yleensä vain mittauksissa. Jos paineet eivät putoa, se voi johtua varsin yllättävästä syystä. Jopa viidennes potilaista myöntää kysyttäessä muuttaneensa lääkitystä omin päin kertomatta siitä lainkaan lääkärille. -Potilaat kertovat pitäneensä ns. lääkelomia eli ovat ilman lääkitystä muutaman viikon ja katsovat, että mitä siitä seuraa, kertoo professori Hannes Enlund Kuopion yliopiston sosiaalifarmasian laitokselta. Enlundin mukaan ilmiön taustalla voi olla halua puhdistautua lääkkeistä ja "myrkyistä" sekä pelkoa lääkeriippuvuutta kohtaan. Tuhansiin lääketutkimuksiin verrattuna verenpainepotilaiden hoitomyöntyvyyden parantamista ei ole juuri tutkittu eikä asian hyväksi tehty riittävästi, pikemminkin päinvastoin. Julkisen terveydenhuollon säästöt aiheuttavat potilas-lääkäri -suhteen pinnallisuutta ja jopa verenpaineen mittausaikojen saanti koetaan hankalaksi.

Kelan sekavat päätökset hämmentävät

Verenpainetaudin lääkehoitoon kuluu keskimäärin 1600 markkaa vuodessa. Jos paineet ovat keikkuneet riittävän korkealla, yleislääkäri voi kirjoittaa lausunnon Kelan erityiskorvaushakemusta varten. Vajaat kymmenen prosenttia hakemuksista hylätään ja Kelan kielteinen vastaus voi joskus yllättää potilaan. Kansaneläkelaitos vastasi viime huhtikuussa eräälle verenpainelääkkeiden varassa elävälle potilaalle, että "sairauttanne ei voida pitää niin vaikeana kuin edellytetään ja että verenpaineen lääkkeetön jatkoseuranta on tarpeen". -Kelalla ei ole oikeutta puuttua lääkärin ja potilaan väliseen hoitosuhteeseen eikä Kelan kuulu antaa päätöksissään hoito-ohjeita, kommentoi Kansaneläkelaitoksen lakimies Pirkko Sihvonen tapausta. Sihvonen ei kuitenkaan voi luvata tarkasti, milloin puutteellisiin ja sekaviin korvauspäätöksiin saadaan tolkkua. Kelassa asiaa selvitellään. Professori Hannes Enlund puolestaan korostaa, että potilaalle pitäisi hyvin tarkkaan selittää ne syyt, minkä takia erityiskorvauksia ei ole myönnetty, koska päätösten tiedoksiannolla on merkitystä myös potilaan hoitomotivaatiolle. Lääkekustannukset voivat olla hoidon kannalta joillekin kynnyskysymys.

Ohjattu omahoito tuottaa tuloksia

Kelan erityiskorvauksista noin 30% kuluu verenpainetaudin hoitoon. Erään arvion mukaan jopa puolet eri sairauksia potevista käyttää lääkkeitä miten sattuu. Vain kolmannes toimii tarkasti ohjeen mukaan. Kun lääkekuluja karsitaan, säästyneitä voimavaroja tulisi suunnata ohjattuun, yksilölliseen lääke- ja elintapahoitoon. Siitä hyötyvät eniten yksin elävät, pienituloiset väestöryhmät, joita on muutenkin vaikea saada hoidon piiriin. Vaikuttaa siltä, että verenpainehoidon suuri haaste on potilaan ja lääkärin keskinäisen luottamuksen palauttaminen. Oppia voisi ottaa astman hoidosta, jossa käytetään ohjattua omahoitoa, joka tapahtuu lääkärin valvonnan alaisena. -Lääkärin kanssa yhdessä sovitaan, että potilas muuntelee omaa lääkitystään tuntemustensa ja mittausten perusteella ja näin ehkä saadaan potilas paremmin osalliseksi omaan hoitoonsa antamalla enemmän vastuuta, pohdiskelee professori Hannes Enlund .

Toimittaja: MIKKO JUNES