24.10.2000
Pitkän iän salaisuus

Kun on ystäviä ja harrastuksia, elää pitkään.

Tampereella tehdyssä Tervaskanto-tutkimuksessa on haastateltu yli 90-vuotiaita virkeitä vanhuksia, joiden pitkän iän salaisuudeksi on paljastunut iloinen mieli. Mutta tutkimuksessa on tullut esiin myös antioksidanttien ja geeniperimän voimakas vaikutus. Tervaskantotutkimuksen yksi tutkija, gerontologian professori Antti Hervonen Tampereen yliopistosta toteaa: - Geeneillä on kaksisuuntainen merkitys. Jos sinulla on huonot geenit tai sellaiset geenit, jotka altistavat ennenaikaisiin sairauksiin, niin silloin mahdollisuudet pitkään elämänkaareen ovat huonommat. Mutta jos taas sinun suvussasi ei ole tällaisia haitallisia perintötekijöitä, niin silloin sinulle aukenee mahdollisuus hyvinkin pitkään elämänkaareen ja voisi sanoa, että nämä onnekkaimmat meistä, lapset, jotka ovat tällä vuosisadalla syntyneet, he tulevat suurin joukoin elämään tuonne sadan vuoden tietämiin.

Dementia on yksi pahimpia pitkää uhkaavista seikoista. Mutta sitäkin voidaan torjua jonkun verran. Tärkeintä on käyttää aivojaan jatkuvasti, jumpata niitä. Matala henkinen suorituskyky altistaa dementialle, toisaalta monipuolinen ja jatkuva henkinen toiminta viivästyttää esim. Alzheimerin taudin etenemistä. Mutta lääkkeilläkin voidaan sairautta jonkun verran torjua. Hervosen mukaan antioksidanttien, E-ja C-vitamiinien sekä flavonoidien ja karotinoidien merkitys on kasvanut jatkuvasti. Suurilla E-vitamiiniannoksilla on jopa pystytty ohentamaan verisuoniston kalkkeutuneisuutta, ateroskleroosia. Mutta halvin ja myös tehokkain tapa oman dementiansa ennaltaehkäisyssä on aivojen käyttöasteen ylläpito, aivojen suojaaminen mekaanisilta (vammat), kemiallisilta (alkoholi, huumeet), ja fysikaalisilta (erilaiset säteilyt) vaurioilta.

Thesleff-Sarvana urheilee ja jumppaa aivojaan

92-vuotias agronomi Margareta Thesleff-Sarvana on hyvä esimerkki elämästä, joka on jatkunut pitkälle monista syistä: raskaasta työstä, hyvistä ihmissuhteista, aivojen jatkuvasta jumppaamisesta, liikunnalla - kaiken kaikkiaan elämänilolla. Kuula lentää vieläkin 92-vuotiaan Thesleff-Sarvanan kourasta, vaikka pienet ja isommatkin vaivat ovat alkaneet häiritä hänen lukuisia harrastuksiaan. Vielä pari vuotta sitten hän teki moukarinheiton maailmanennätyksen. Mutta myös vastoinkäymisiäkin tarvitaan, että myönteiset asiat tulisivat entistä voimakkaammin esille.
- Kai se on niin että mulla on ollut elämä hyvin onnellinen. Yks oikein suuri suru mulla on ollut ja se oli kun mun tyttäreni ajoi autolla yhteen toisen kanssa ja kuoli siihen paikkaan. Hän oli 23-vuotias ja niin kiva tyttö. Se on ollut mun elämäni vaikein juttu, toteaa Thesleff-Sarvana.

Diplomaatin tyttärenä Margareta Thesleff-Sarvana on asunut eri puolilla maailmaa ja tavannut historian merkkihenkilöitä, Mannerheimin, Mussolinin, Norjan, Tanskan ja Ruotsin kuninkaalliset, ollut Italian kruununprinssi Umberton häissä jne. Mutta siinä ohessa hän on harrastanut liki kaikkea urheilua mäkihypystä yleisurheilulajeihin. Se on varmasti yksi hänen pitkän ikänsä salaisuus, mutta tutkijan mukaan entisajan urheilu oli pikemminkin normaalielämään liittynyttä voimankäyttöä:
- No liikunta siinä mielessä kun me se tässä yhteiskunnassa käsitetään ja suositellaan, on sitä, että kun me passivoidutaan, me tarvitaan sitä enemmän. Mutta herra paratkoon nämä (entisajan) ihmiset ovat todella tehneet raskasta työtä pysyäkseen hengissä kymmenet vuodet ja heitä luonnehtii nimenomaan se, että eivät he ole jääneet eläkkeelle tästä fyysisestä aktiivisuudestaan, vaan hyvin monet, varsinkin yhdeksänkymppiset miehet vielä kykenevät puuhastelemaan vielä metsätöissä tai yleensä harrastamaan tällaista hyötyliikuntaa. Eivät he missään lenkillä käy mutta he ovat koko ajan liikkeessä ja voisi sanoa, että varsinkin juuri siellä 80:n päällä, niillä ikälukemilla, tämä jatkuva liikkeelläpysyminen on aivan elinehto, kertoo professori Hervonen.

Sairaudet eivät aina lyhennä ikää

Tervaskantotutkimuksessa on havaittu, että vanhuskin voi olla varsin toipumiskykyinen ja matkan varrella koetut sairaudet eivät välttämättä lyhennä elinikää. Vanhaksi eläneet eivät siis välttämättä ole eläneet sairaudetonta elämää, mutta he ovat toipuneet sairauksistaan hyvin: - Kyllä siellä sairastavuutta on. Olemme juuri yli tuhannen ihmisen sairaskertomustiedot käyneet läpi ja siellä on yllättävän paljon ollut kuitenkin matkan varrella pahojakin tilanteita, mutta sehän se onkin ratkaiseva että kuka niistä toipuu. Näillä ihmisillä näyttää olevan hurjan hyvä kompensaatiokyky eli he pääsevät takaisin sille loivalle vanhenemisen kaarelle vaikka välillä olisi hyvin kriittistä tilannetta, niin kuin fyysisesti tai henkisesti. Eli heillä on hyvä tämmöinen korjauskyky siinä mielessä, sanoo professori Hervonen.

Thesleff-Sarvanakin on sairastellut jonkin verran, mm. parin vuoden takainen osittainen halvaantuminen haittaa hänen urheiluharjoitteluaan. Hän myös nauttii monenlaisia lääkkeitä.

Perusruoalla lisää ikää

Myös ruoka on oleellinen osa pitkää elämää. Tarinat kertovat viinaa, rasvaa ja tupakkaa nauttivista pitkäikäisistä ihmisistä, mutta tosiasiassa suurin osa yli 90-vuotiaista on nykytietämyksen ja tervakaskantotutkimuksenkin mukaan varsin terveellisesti: - Useat näistä yhdeksänkymppisistä eivät ole koskaan hurahtaneet tähän nykyajan hyvin pitkälle jalostettuun ruokaan, vaan syövät sellaista suomalaista, sen ajan vuosisadan maalaisperusruokaa, jossa on paljon perunapohjaista ruokaa. Paljon tummaa leipää, eli toisin sanoen hyvin paljon suomalaisia perusravintoaineita, jossa on vähän rasvaa. Paljon juureksia ja vihanneksia, vähän rasvaa, toteaa Hervonen.

Tutkimuksessa on tullut entistä enemmän esiin se, että koettu raskas elämä vastoinkäymisineen on pitkän iän tae: - Helppo elämä ei missään tapauksessa selitä pitkää ikää. Kun ajatellaan vuosisadan alun tapahtumia pula-aikoineen, sotien jälkeen, niin siltä löytyy todella karmaisevia kohtaloita, joihin voisi kuvitella, että yksi sun toinen olisi sortunut nykyaikaisista pehmosukupolvista. Minulla on tällainen kiirastuliajattelu kehittynyt koko ajan: kun nämä vanhukset ovat kokeneet näitä kauheuksia ja niistä selvinneet, niin he ovat ikään kuin käyneet vanhenemiskorkeakoulun siinä samalla läpi. Ja sitten kun tulevat iän myötä murheet vastaan, heillä on tietynlainen strategia selvitä niistä. Tällainen elämänhallinta, kriisinhallinta, käy yhä tärkeämmäksi kun tullaan kohti yhdeksääkymppiä, uskoo professori Hervonen tutkimuksensa valossa.

Mutta loppujen lopuksi tärkeintä on viriili, iloinen mieli, josta Margareta Thesleff-Sarvana on hyvä esimerkki. Vielä palvelutalossa asuessaankin hän haluaa olla paikan promoottori: - Kun on niin kovin vaikeeta, kun ei tahdo saada kavereita. Kun ne on niin vanhoja kaikki. Mutta kyllä mää meinaan vielä järjestää pikkujoulujulat. Että näytellään ja tehdään kaikkea mitä ennenkin oli iltamissa. Siellä laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Kaikilla oli niin mukavaa.

Toimittaja: LASSE TUORILA