26.9.2000
Korvaimplantti

Kuulo takaisin istutteella

Kuulo on aisteista ainoa, joka voidaan täydellisen menettämisen jälkeen ainakin jossain määrin palauttaa. Sisäkorvaan asetettavalla kuulokojeella, kokleaimplantilla, voidaan kuulo monessa tapauksessa palauttaa. Sisäkorvaimplantti eli -istute voidaan asentaa niille, joilla on toimivat kaarikäytävät ja kuulohermo. Istute koostuu sisäkorvaan asetettavasta istutteesta, korvan taakse laitettavasta mikrofonista ja päähän magneettisesti kiinnittyvästä antennista, joka kuljettaa vyöllä roikkuvan prosessorin muokkaaman signaalin kuulokojeeseen.

Sisäkorvaistutteita on asennettu Suomessa muutaman vuoden aikana noin 140 potilaalle. Nuorimmat ovat olleet parin vuoden ikäisiä, vanhimmat jopa yli 70-vuotiaita. Enemmistö leikatuista on ollut puheenkehityksen jälkeen kuuroutuneita aikuisia. Aikuispotilaiden suuri määrä johuu siitä, että aikuispotilaita on ollut jonossa ja päätös leikkauksesta on aikuisen itsensä tehtävissä.

Koneääneen tottuu

Jari Knuuttilalla kuulo heikkeni 15:sta ikävuodestä lähtien. Ensin tuli kuulokoje, mutta pian sekään ei enää auttanut. Hän ei enää kuullut lainkaan korkeita ääniä ja siksi varsinkin naisten äänet katosivat tyystin. Jonkinmoisen huuliltaluvun ansiosta hän pysyi kärryillä aina 90-luvun puoliväliin asti. Mutta lopulta leikkaus oli ainoa vaihtoehto palauttaa kuulo ja kommunikointimahdollisuus. Pitkään hiljaisuudessa eläneelle Jarille kuulon palautuminen oli aluksi pieni shokki. - No se ensimmäinen elämys oli, että puhe oli aivan kammottavaa, se oli jotain aivan muuta kuin puhetta, mutta kuitenkin toisaalta kolahti, että saa selvän siitä, mitä toinen sanoo. Että informaatiosisältö meni perille, mutta se kuulosti kammottavalta. Mutta sitä kesti vaan muutama päivä, mutta että heti alusta saakka sai kuitenkin selvän mitä toinen sanoo, kertoo Jari.

Hänen mukaansa prosessorin muokkaama ääni kuulosti aluksi mekaaniselta koneääneltä, mutta pian siihen tottui. Mutta esimerkiksi kaiuttimista kuultu musiikki ei ole nautinnollista. Sen sijaan autenttisessa tilanteessa, esimerkiksi konsertissa kuultu musiikki kuulostaa normaalilta.

Lapsen mielipidettä kuunneltava

Lapsia leikattaessa pidetään tavoitteena, että heidät voitaisiin leikata viidenteen ikävuoteen mennessä, mielellään jo ennen lapsen toista ikävuotta. Maailmanennätys on viisikuukautinen sisäkorvaistutteen saanut. Lapsille sisäkorvaistutteen asentaminen on aiheuttanut myös ristiriitoja, joidenkin mielestä kuuro lapsi on jo kasvanut viittomakieliseen tai kuurojen yhteisöön ja häntä ei saisi enään temmata siitä pois. Tampereen yliopistollisen sairaalan osastonylilääkäri Tapani Rahko korostaa, että lapselta ei oteta viittomakieltä pois, vaan hänelle annetaan mahdollisuus oppia toinen kieli, puhekieli ja niinpä viittomakieli jää usein pääkieleksi.

Viisivuotias tervakoskelainen Jami Saarinen leikattiin vuonna toukokuussa 1998. Nyt hän käyttää jo useita sanoja viittomakielen ohella. - Ihan ensimmäistä kertaa kun laitetta alettiin säätämään, niin Jami jännitti itse aika paljon ja huomasin, että siinä kun sitä tehtiin, niin poika punotti ja pää oli ihan tulikuuma. Se oli aika rankka kokemus tai ainakin tuntui siltä. Mutta sitten kun oli muutama päivä pidetty sitä laitetta niin sitten Jami repi yhtäkkiä laitteet irti päästä, noi ulkoiset laitteet, eikä suostunut enää pitämään päässä. Silloin ruvettiin aatteleen, että nyt rupes meneen ääntä perille, mutta tais sitten mennä liian kovaa, muistelee Jamin isä Kari leikkauksen jälkeistä aikaa.

Osastonylilääkäri Tapani Rahko puolestaan toteaa: - Yksi lapsi itki ensin 30 sekuntia sen jälkeen hän rupesi kuuntelemaan, sitten hän alkoi hymyilemään. Useimmiten kuitenkin reaktio ei ole mikään dramaattinen, vaan aivan tavallinen hämmästys, kummastus. Sitten jäädään kuuntelemaan, mikä se oli. Eli lapsethan hyvin nopeasti itse asiassa tottuvat kaikenlaisiin asioihin ja sitten siitä muodostuu heille tavanomainen.

Leikkausta suunniteltaessa pitäisi lasta kuunnella mahdollisimman hyvin. Yleensä lapsen kykyä päättää asiasta aliarvioidaan. Kuitenkin viittomakielen omaksuneen lapsen kanssa voidaan käydä hyvinkin luotaavia keskusteluja. Toimenpidepäätöstä ei suinkaan jätetä lapselle itselleen, mutta hänelle on kerrotava, mitä leikkauksessa tapahtuu ja mitä on sen jälkeen odotettavissa.

Aivoissa kapasiteettia

Istutehoidot tulokset ovat olleet varsin hyviä. Yli puolet leikatuista aikuisista on saanut niin hyvän puheen vastaanottokyvyn, että tulee toimeen puheella. Osalla tunnistus jää vajaaksi ja toimii huulioluvun tukena. Aikuisilla keskimääräiset kuulokynnykset ovat 30 desibelin luokkaa, joka vastaa lievää kuulovikaa. Lopputulokseeen vaikuttaa paljon se, kuinka kauan kuuloviasta on kärsitty ja kuinka paljon kuuloa oli jäljellä ennen leikkausta.

Lapsilla hoitokokemuksia on vasta parin vuoden ajalta ja tulokset ovat varsin yksilöllisiä. Tuloksiin vaikuttaa paljon se, onko lapsi ollut syntymästään saakka kuuro. Jo se, että lapsi on ensimmäisen ikävuotensa aikana kuullut jonkin verran, tukee puheen oppimista. Puheen ja kielen oppimisen otollisin kausi voidaan menettää sillä, että lapset leikataan liian vanhoina ja kuuloradat jäävät kypsymättä aisiärsykkeiden puutteessa. - Ei voi muuta kuin ihmetellä aivojen hyvää kapasiteettia muokata informaatiota niin yksinkertaisista lähtökohdista kuin esimerkiksi 20:lla äänen korkeudella tapahtuva pulssisyöttö. Eli tässä välillä miettii, että siellä aivoissa täytyy olla esiohjelmoituna jotain sellaista, että tämä on yleensä mahdollista. Mutta mitä se on, siitä ei ole tietysti mitään tietoa, toteaa osastonylilääkäri Rahko.

Suomessa sisäkorvaistuteleikkauksia tehdään yliopistollisissa sairaaloissa. Esitutkimukset tehdään omassa terveyskeskuksessa. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan aikuisen sisäkorvaistute vastaa kustannusvaikuttavuudeltaan sydämen ohitusleikkausta.

Toimittaja: LASSE TUORILA