26.9.2000
Vammainen lapsi ja koulutusmahdollisuus

Kunnat pihistävät vammaisten lasten koulumenoissa

Perusopetuslain mukaan vammaisten lasten opetus tapahtuu joko tavallisessa luokassa, erityisluokalla tai erityiskoulussa. Vaikeasti vammaisia, 11-vuotiseen erityisopetukseen siirrettyjä peruskoululaisia on noin 7000 eli runsas prosentti ikäluokasta. Vaikeavammaisille tarkoitettuja erityiskouluja on kuntien lisäksi myös valtiolla kahdeksan kappaletta.

Virallisesti vammaiset oppilaat pyritään integroimaan normaalin perusopetuksen yhteyteen, mutta todellisuus on toinen. Vaikeasti vammaisen, muun kuin kehitysvammaisen, lapsen opetusryhmässä saa olla enintään kahdeksan oppilasta. Koska peruskoulun luokkakoot ovat säästösyistä paisuneet, erityisopetusta tarvitsevia lapsia työnnetään taas erityisluokille ja erityiskouluihin.

Kuntien säästöpolitiikka on ajanut vammaiset perheet ahtaalle. On ilmennyt tapauksia, joissa perhe on joutunut vaihtamaan työ- ja asuinpaikkaa sen vuoksi, ettei kotikunnalla ole ollut tarjota opetusta esimerkiksi CP-vammaiselle lapselle. Peruspalveluministeri Soininvaara tosin arveli Kuntamarkkinoilla, että kunnat saattavat jopa laskelmoidusti karkottaa vammaisia naapurikuntiin (HS 16.9.2000).

Lain mukaan vammaisella oppilaalla "on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut." Kuntien itsehallinto on kuitenkin isompi asia kuin vammaisten lasten oikeudet. Kunta saa erityisopetukseen siirretystä lapsesta jopa nelinkertaisen valtionosuuden, mutta voi käyttää rahat haluamallaan tavalla, "vaikka tierumpuihin", kuten opetushallituksen virkamies kärjekkäästi toteaa.

Niinpä kouluavustajiksi palkataan yleensä epäpäteviä nuoria työllistettyjä, jotka vaihtuvat usein ja joita ei lyhyen työsuhteen vuoksi perehdytetä kunnolla tehtäviinsä. Kouluavustajia käytetään usein myös toisarvoisiin tehtäviin kuten opetusmateriaalin monistajina.

Kuntaliiton mukaan suurin ongelma on, ettei päteviä kouluavustajia ole saatavilla. Yhdeksi keskeiseksi syyksi nimetään kouluavustajien huono palkkaus. Kouluavustaja saa palkkaa vain avustustunneista, ei esimerkiksi loma-ajalta, saati että oppilas saisi tarvitsemaansa apua lomilla.

Vaikeavammaisten oppilaiden iltapäivähoito ja avustajapalvelut koulujen loma-aikoina ovatkin tyystin järjestämättä. Lapsella on vammaispalvelulain mukaan oikeus saada esimerkiksi kuljetus- ja avustajapalveluja myös kouluajan ulkopuolella, mutta monet kunnat karsivat palveluja juuri vammaisilta lapsilta. Lasten vanhempia taas juoksutetaan luukulta toiselle - mitään ei tule itsestään vaan jokainen etuus on haettava erikseen.

Monet kunnat eivät sitä paitsi ota huomioon, että myös vaikeasti vammaiset lapset haluavat murrosikään tultuaan itsenäistyä ja ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Perheen ulkopuolisen avun saanti on vammaiselle nuorelle ja hänen perheelleen todellinen tasa-arvokysymys, joka pitää ratkaista.

Toimittaja: MIKKO JUNES