|
28.11.2000
Elias Lönnrot kirjoitti: "Karpaloilla on melkein sama voima ja hyöty kuin puolukoilla, mutta maistuvat happamemmilta. Karpalo-siirappi, jota löytyy apteekeista, on sangen maukasta ja hyödyllistä kuumeissa, myöskin lapsille vasten matoja." Vilvoittavia, janoa sammuttavia puolukoita tai puolukanlehtiteetä on käytetty kuumetaudeissa, virtsataudin ja ripulin hoidossa sekä reumatismissa. Karpaloa on tieteellisestikin tutkittu ja todettu sen sisältävän mm. runsaasti flavonoideja. Vitamiini-, kivennäis- ja hivenainepitoisuuksiltaan karpalo vastaa puolukkaa. Sillä on merkittäviä antioksidanttisia vaikutuksia: karpalot ehkäisevät virtsatietulehduksia ja pistävät kehon nesteet liikkeelle. Lisäksi karpaloiden sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevästä vaikutuksesta on joitakin näyttöjä. Syövään suhteen tutkimuksia on tehty, mutta mitään vakuuttavia näyttöjä ei ole saatu. Karpalo on kansainvälisesti yksi yleisimmin käytetyistä marjoista. Erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Englannissa marja on hyvin suosittu mm. hilloin raaka-aineena. Karpaloa käytetään marjakeittoihin, kiisseleihin, hyytelöihin, mehuihin ja teeksi. Marjan säilöntä on helppoa, sillä se sisältää bentsoehappoa. Säilöä voi niin pakastamalla, survomalla, keittämällä kuin mehunakin. Kuopion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Hillon valmistuksessa marjoista häviää flavonoideja selvästi vähemmän kuin survottaessa, jolloin marjan rakenne rikotaan ilman kuumennusta. Perinteisessä mehustuksessa varsin pieni osa (noin 15%) flavonoideista uuttuu mehuun - suurin osa jää kiinteään aineeseen. Karpaloa löytyy lampien ja järvien rantanevoilta. Marjat kypsyvät myöhään: satoa voi kerätä syyskuun lopulta lumen tuloon asti. Parhaimmillaan marjat ovat ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin niiden sokeripitoisuus on suurentunut ja happamuus vähentynyt. Vielä keväällä voi hyvin poimia ylitalvisia marjoja, jos niitä onnistuu löytämään. toimittaja: ULLA KORPELA Lähteitä:
|
