20.11.2001
Ilokaasulla eroon 
hammaslääkärikammosta

Tutkimusten mukaan puolet potilaista pelkää hammaslääkäriä. Vajaa kymmenen prosenttia nuorista tai lapsista jättää menemättä vastaanotolle pelon takia. Nuoruuden huonot kokemukset siirtyvät aikuisikään, sillä kymmenesosalle potilaista pelkkä tieto varatusta ajasta on niin inhottava, että se häiritsee normaalia elämää.
Hammaslääkäripelon hoitamiseksi on olemassa useitakin konsteja. Puudutus poistaa kivun, joka usein on se pahin peikko. Moni kuitenkin pelkää puudutuspiikkiä niin paljon, ettei se tule kysymykseen. Hypnoosilla voi poistaa pelkoja ja saada aikaan rentoutumista, saman saa aikaan myös rauhoittavilla lääkkeillä. Äärimmäisessä tapauksessa potilas täytyy nukuttaa ja hoitaa mahdollisimman monta kohtaa yhdellä kerralla. Eräs nopeimmista ja vaivattomimmista tavoista on ilokaasu, jota käytetäänkin hammashoidossa yhä enemmän.

Yksinkertainen ja tehokas

Ilokaasua annetaan nenämaskin avulla, joka pidetään potilaan kasvoilla koko hoidon ajan. Potilas hengittää happea, johon vähitellen lisätään typpioksiduulia, eli ilokaasua. Kun potilas on rentoutunut voidaan hoito aloittaa. Ilokaasun määrää ja potilaan olotilaa voidaan säädellä koko toimenpiteen ajan varsin tarkasti. Kun hoito on päättynyt, lasketaan ilokaasun määrää taas vähitellen. Typpioksiduulin vaikutus häviää nopeasti. Jo noin puolen tunnin kuluttua potilas on valmis vaikka auton rattiin. Ilokaasusta tulee mukavan rento olo – moni vertaa kokemusta nousuhumalaan. Joillakin potilailla voi tosin tulla pahan olon tunne. Ilokaasu myös puuduttaa jonkin verran esimerkiksi ikeniä, joten vaikkapa puudutuspiikki tuntuu paljon vähemmän kuin normaalisti. Varsinaisen puudutteena ilokaasua ei kuitenkaan voi käyttää, vaan se on otettava erikseen.

Lääketieteen käyttöön sattumalta

Ilokaasu on vanha keksintö. Typpioksiduuli keksittiin jo 1700-luvun puolivälin jälkeen. Vuosikymmenien ajan sitä käytettiin pääasiassa huvitilaisuuksissa, joissa yleisöä hauskuutettiin ilokaasua nauttineiden kohelluksella. Eräässä tällaisessa tilaisuudessa ollut hammaslääkäri huomasi, etteivät kaatuilevat koehenkilöt tuntuneet piittaavan pikku kolhuista. Rohkea lääkäri otti ilokaasua itse ja pyysi kollegaansa kokeilumielessä vetämään hampaansa pois. Ilokaasua oli käytetty ensimmäisen kerran hammashoidossa. Ilokaasun käyttö yleistyi lääketieteessä kuitenkin vasta 1950-luvun jälkeen, ja sen suosio on edelleen ollut kasvamassa.

Toimittaja
MIKKO PENTTILÄ