2.4.2002 Mikä avuksi peräpukamiin? Tuskaisia vessakäyntejä, hankalaa istumista ja jatkuvaa kirvelyä… Arvioiden mukaan peräpukamavaivat ovat tuttuja joka toiselle keski-ikäiselle suomalaiselle. Pukamat vaivaavat yhtä lailla miehiä ja naisia.
Gastroenterologi, osastonylilääkäri Juha Saarnio Oulun yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että peräpukamat ovat itse asiassa normaali ja tarpeellinen rakenne, mutta väärässä paikassa. - Meillä kaikilla on peräaukon kanavassa tyynykkeitä, jotka toimivat eräänlaisina tiivisteinä, ne kun osallistuvat ulosteen pidättämiseen. Jos nämä verisuonirakenteita ja sidekudosta sisältävät tyynykkeet turpoavat, venyvät ja valuvat alaspäin, puhutaan peräpukamista, Saarnio määrittelee. Pukamia on sisäisiä ja ulkoisia ja kooltaan sekä vaikeusasteeltaan vaihtelevia. Pukamat voivat pullistua vain peräsuolen sisällä potilaan ponnistaessa, tai pullistua ulos ja vetäytyä itsestään takaisin suolen sisälle. Vaikeammat pukamat potilas joutuu itse työntämään peräaukon sisäpuolelle ulostamisen jälkeen. Hankalimmassa muodossa pukamat jäävät peräaukon ulkopuolelle ja aiheuttavat kroonista verenvuotoa ja liman eritystä sekä kipua ja kutinaa. Vaikka pukamat ovat oireillessaan varsin kiusallisia, ne ovat jokseenkin vaarattomia. Syyt osittain hämärän peitossa Peräpukamasairauden syistä ei olla aivan yhtä mieltä. Niitä on pidetty muun muassa jonkinlaisina suonikohjuina, mutta siitä teoriasta on jo luovuttu. Sairauteen liittyy usein joitakin muutoksia peräaukon sulkijalihaksen toiminnassa. Osalla potilaista sulkijalihaksen paine on selvästi koholla, mutta ei ole selvää onko tämä syy vai seuraus. Saarnion mukaan niin sanottu kuituteoria – kova ponnistelu ulostamisen yhteydessä – on paras selittäjä pukamavaivoille.
- Keskeisenä syynä pidetään ummetusta. Voimallisen ponnistamisen vuoksi tyynykkeet valuvat alaspäin ja alkavat oireilla. Vaikka pukamasairauden perimmäisistä syistä ollaan erimielisiä, joitakin riskitekijöitä voidaan kuitenkin eritellä. Ummetuksen lisäksi ainakin istumatyö voivat olla altistavia tekijöitä, samoin raskaus ja synnytykset. Joidenkin arvelujen mukaan myös perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla vaikutusta. Leikkaukset vähentyneet Peräpukamiin on kokeiltu montaakin erilaista hoitokeinoa. Paiseita vastaan on taisteltu muun muassa sähköllä, laserilla, infrapunalla ja fenolilla. Tavallisin on ollut pukamaleikkaus, jota pelätään edelleen, ennen kun oli tapana jättää laajat haavat auki. Viime aikoina erityisen suosituksi tavaksi on tullut kumirenkaalla hirttäminen. - Kumirengasligatuurahoidossa asetetaan peräsuolen loppuosan limakalvolle kumirengas, jolla hirtetään pieni kappale limakalvoa. Näin aiheutetaan arpikudoksen muodostumista ja pukamakudoksen turvotuksen vähenemistä. - Kumirengashoito on merkittävästi vähentänyt kirurgisen hoidon tarvetta. Suuri osa sisäisistä pukamista hoituu tällä menetelmällä. Sen sijaan ulkoiset pukamat hoidetaan edelleen kirurgisesti, jos siihen ylipäätään on tarvetta, Saarnio selvittää. Ennakoimalla pääsee helpoimmalla Puukkoa tai hirttosilmukkaa ei ole syytä pelätä, mutta pelokkaan kannattaa myös muistaa, että läheskään aina moisia toimenpiteitä ei tarvita. - Itse asiassa erittäin usein potilas hoituu muilla kuin kirurgisilla keinoilla – tilapäisellä pukamasalvan käytöllä, ja suolen toiminnan normalisoimisella eli syömällä kuitupitoista ruokaa ja juomalla riittävästi nestettä. Tarvittaessa voi käyttää ulostuslääkkeitä, ettei tarvitse kovasti ponnistella, Saarnio muistuttaa. Tärkeää on ottaa ajoissa yhteyttä lääkäriin. Liian usein potilas yrittää sinnitellä omien konstien varassa. Lääkärin vastaanotolla tulee myös suljettua pois pahemmat sairaudet, kuten esimerkiksi peräsuolisyöpä. Lääkärikäynnillä selvitetään oikea hoito ja vaiva helpottaa varsin nopeasti toimenpiteen jälkeen.
Helpointa on tietenkin ehkäistä vaiva jo ennen kuin se ehtii edes tulla. Pukamavaara pienenee huomattavasti, kun muistaa sisällyttää ruokavalioonsa paljon kuituja, joita saa esimerkiksi täysjyvätuotteista (puurot, leivät, myslit, kokojyväriisi), juureksista ja vihanneksista. Myös runsas nesteen nauttiminen ja säännöllinen liikunta ovat hyväksi. Asiantuntija JUHA
SAARNIO Toimittaja
|
