3.12.2002
NÄKÖ TAKAISIN KORVAAVALLA SARVEISKALVOLLA

Sarveiskalvonsiirtoleikkaus palauttaa vuosittain näön noin 200:lle Suomessa. Leikkaus on tarpeen esimerkiksi silloin kun silmälasien tai piilolasien käyttö on ongelmallista. Ongelmallisen sarveiskalvon taustalla voi olla esimerkiksi sen vaurioituminen onnettomuudessa tai tyypillisin leikkaukseen johtavista syistä, sarveiskalvon rappeuma, jossa kalvon muoto pehmenee ja muuttuu.

Sarveiskalvo on silmämunan pintakalvo, jonkatarkoitus on toimia silmän optisena elimenä ja ohjata valoa silmän verkkokalvolle. Leikkauksessa potilaan oma huonokuntoinen sarveiskalvon keskiosa poistetaan ja tilalle ommellaan parempi, terveeksi ja kirkkaaksi todettu siirre. Leikkaus tehdään usein miten nukutuksessa. Työkykyisyys saadaan kuukauden kuluttua leikkauksesta, mutta vasta noin vuoden päästä voidaan varmuudella todeta näön paranemisaste.

Teknisesti leikkaus on siis suhteellisen yksinkertainen ja onnistuu lähes aina.

- Silmään voi kuitenkin jäädä voimakas taittovirhe tai hajataitteisuus, joka sitten optisesti kyllä usein voidaan korjata, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Pekka Virtanen.

- Kannattaakin tarkkaan harkita se, että jos näkö ennen leikkausta hyvä, niin voi olla ettei seleikkauksen jälkeen ole yhtään sen parempi. Mutta jos potilaan näkö on todellakin niin huono, että hän ei näe kuin sormensa hyvin niin silloin sarveiskalvonsiirtoleikkaus parantaa huomattavasti näköä.

Tehokkaan hoidon ongelmana ovat paikoin kohtuuttoman pitkiksi venyvät leikkausjonot. Pahimmillaan omaa vuoroaan joutuu odottamaan vuosia. Jonot ovat sikäli turhia, koska syy ei välttämättä ole toimivien elinsiirtotestamentin kautta tulevien sarveiskalvojen vähyydessä, vaan kalvojen hankintaan liittyvissä käytännön järjestelyissä.Kuopion ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa kalvojen saantiin ja tutkimiseen liittyvistä asioista huolehtii oma tiiminsä, jonka ansiosta jonoja ei juuri ole.

Lukeminen uusiksi

Tuomo Runtti on sompaillut yhä huononevan näkönsä kanssa töissä ja kotona. Runtin vaivana on keratokonus eli sarveiskalvon rappeuma. Koska niin silmälasit kuin piilolasitkaan eivät tuo näköön parannusta, edessä on sarveiskalvonsiirtoleikkaus.

- Yhtään kirjaa en ole vielä lukenut läpi asti. En ole jaksanut lukea. Lukeminen rasittaa silmiä ja rivit menevät sekaisin ja alkavat ikään kuin hyppiä, Tuomo Runtti selittää.

Elinsiirron kautta saatava sarveiskalvo ei vaivaa Runttia.

- Niin no yleensähän siihen on kysytty lupa jo eläessään, että silloinhan sen pitää riittää. Ei sellaista voi enää ruveta miettimään, vaan unohtaa, jos siitä kerran on apua toiselle, Tuomo Runtti tuumii.

Silmävaivojen myötä autonasentaja Runtilla on herännyt mielenkiinto lääketieteeseen. Hän suhtautuu leikkaukseen positiivisin mielin.

- Ihmiset tuntuvat jopa kiinnostavammilta kuin autot, hän myöntää.

– Jotenkin tuntuu, että kun ihminen on ollut kymmeniä tuhansia vuosia sama ja autoja taasen tehdään aina uudenlaisia, niin luulisi lääkäreillä olevan helpompaa! Uskon kuitenkin, että jos leikkaus onnistuu jollakin toisella, niin kyllä se onnistuu minullakin. Kun olisi vielä niin paljon lukemista ja tietämätöntä asiaa!

Runtille tehty sarveiskalvonsiirtoleikkaus onnistui hyvin. Hän pääsi seuraavana päivänä kotiin ja muutaman päivän päästä leikkauksesta hän kertoi tunnelmiensa olevan erittäin toiveikkaat. Näkökyvyn paraneminen tuntui todelliselta. Hän uskoo tulevaisuudessa pystyvänsä lukemaan kaikki tähän saakka kesken jääneet kirjat loppuun asti.

Toimittaja: SIRKKU KIANTO