5.3.2002
Ruista ranteisiin

Raudalla on iso merkitys. Se kuljettaa punasoluissa happea kudoksille.

Kasvavilla koululaisilla energian tarve on suuri. Väsymys on useimpien koululaisten seuralainen. Kouluterveydenhoitaja Salme
Ruskien mukaan joka luokka-asteella on 1-2 oppilasta, joille rautalisä on tarpeen. Koululaisilla kokonaisenergian ja suojaravintoaineiden saanti jää usein puutteelliseksi.

Miehet saavat rautaa tarpeeksi, mutta puutteita esiintyy jonkin verran alle 3-vuotiaiden lasten ja hedelmällisessä iässä olevien tyttöjen sekä naisten raudan saannissa.

Niukka raudan saanti näkyy pienten lasten ja murrosikäisten tyttöjen matalina hemoglobiinipitoisuuksina. Raudanpuutos-anemia oli ennen melko yleinen. Nyt anemiaa esiintyy jonkin verran naisilla. Raudan hukka ei johdu ravinnon laadusta vaan kuukautisvuodosta.

Ruista ranteisiin sananlasku pitää paikkansa, sillä puolet tarvittavasta raudasta tulee viljavalmisteista. Raudan imeytymiseen vaikuttavat ruuan muut ainesosat. Viljassa olevan kasviperäisen raudan imeytymistä edistää c-vitamiinin samanaikainen nauttiminen eli puuron kanssa marjoja ja leivän kanssa kasviksia.

Niukat rautavarastot naisten ongelma

Rautatila on lapsilla, nuorilla ja miehillä hyvä, mutta osa hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii matalista hemoblobiinitasoista. Vuonna 1997 raudan saanti oli miehillä keskimäärin 14 mg ja naisilla 10 mg päivässä. Energian saantiin suhteutettuna sekä naisten että miesten ruokavalion rautapitoisuus oli 1,5 mg/MJ (Finravinto-tutkimusryhmä 1998). Miehillä raudan saanti ylsi suositellulle tasolle.
Myös naisilla energian saantiin suhteutettu raudan saanti oli suosituksiin nähden (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998) riittävää, mutta kokonaissaanti jäi niukaksi kaikilla tutkimusalueilla ja ikäryhmissä. Työikäisten ruokavaliossa viljatuotteet, etenkin
ruisvalmisteet, on runsain raudan lähde. Lihassa ja kalassa on noin viidennes ravinnon raudasta, mutta koska eläinkunnan tuotteista rauta imeytyy paremmin kuin kasviperäisistä lähteistä, on niiden osuus hyväksikäytetyn raudan määrästä suurempi (Mutanen ja Voutilainen 1999).

Vuonna 1997 kerätyssä aineistossa keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus (Hb)
pääkaupunkiseudulla asuvilla miehillä oli 150 g/l ja naisilla 134 g/l (Valsta 1998).
Aneemiseksi (Hb <130 g/l miehillä ja <120 g/l naisilla) todettiin yhteensä 4% tutkituista (Valsta 1998), miehistä alle 2% ja naisista lähes 7% (Lahti-Koski ym julkaisematon). Aiemmissa tutkimuksissa matalien Hb-pitoisuuksien osuudet ovat vaihdelleet miehillä 0-2 %:n ja naisilla 2-6 %:n välillä. Vaikka naisten ja miesten ruokavaliossa rautapitoisuus on samanlainen, näyttää siltä, että naisilla raudan saanti on riittämätöntä suureen raudan hukkaan nähden. Raudan hukka esimerkiksi kuukautisvuodon yhteydessä onkin selvästi ravintoa suurempi rautatilan selittäjä.

Matalien hemoglobiinipitoisuuksien osuudet eri tutkimusaineistoissa.
Lähteet: * Takkunen ja Seppänen 1975, ** Fogelholm ym. 1992, 1993, ***
Lahti-Koski ym.

Joissakin lasten ja nuorten ruoankäyttötutkimuksissa raudan saanti on
todettu jäävän suositeltavaa saantia pienemmäksi (Virtanen ym 1987, Räsänen
ja Ylönen 1992, Pietiläinen 1994, Forsman 1997), mutta myös riittävää raudan saantia
on raportoitu (Rankinen ym 1995). Niukahkosta raudan saannista huolimatta
keskimääräiset hemoglobiinipitoisuudet ovat yleensä olleet hyvällä tasolla (Haapala 1992, Niinikoski ym 1997).

Lähde:Kansanterveyslaitos ravitsemuskertomus 2001

Toimittaja
RAIJA KANTOMAA