Etusivulle
Toimitus
Historia
Arkisto
Linkit

Arkisto
9.4.2002
Kiistelty ja kiitelty amalgaami

Amalgaamilla on korjattu hampaita 1800-luvulta asti. Se sisältää puolet elohopeaa, ja on juuri sen vuoksi varsin kiistelty paikkaseos. Viimevuosikymmenten aikana muut materiaalit ovat syrjäyttäneet hammasamalgaamin käytön, silti yli puolet suomalaisista kantaa edelleen suussaan amalgaamia.



Pitäisikö paikat poistaa?

Ihminen altistuu elohopealle ympäristön ja ravinnon kautta, mutta myös amalgaamipaikkojen välityksellä. On tiedetty, että hammasamalgaami sisältää elohopeaa sen epäorgaanisessa muodossa. Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan myös haitallisempi, orgaaninen elohopea on nyt pystytty yhdistämään amalgaamiin. Orgaanisen elohopean hankaluus on siinä, että se imeytyy elimistöön.
Haitallisempi elohopean muoto ei sinänsä ole vierasta ihmiselimistölle. Muun muassa kaloista saatava elohopea on nimenomaan orgaanista.

Mikäli amalgaamia on hampaissa, elohopeaa liukenee elimistöön vähitellen pieniä määriä. Niiden poistaminenkaan ei kuitenkaan ole aivan mutkaton ratkaisu. Kun hammasamalgaamia irrotetaan se höyrystyy ja joutuu elimistöön.

- Hyvän amalgaamipaikan purkaminen, se aiheuttaa joka tapauksessa höyrystymistä, ja sen takia ei ole syytä altistaa itseään tälle lisähöyrystymiselle, selvittää professori Markku Larmas Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.

Vaikka altistusta voidaan pitää vähäisenä, on epäselvää voiko pienikin määrä elohopeaa yhdistettynä muihin tekijöihin, olla vaaraksi ihmiselle.

- Onko kuormitus, kun sitä tulee ympäristömyrkyistä, luonnonkaloista, niin onko sitten tämä mahdollisesti hampaasta irtoava bakteerien orgaaniseksi muuttama elohopea sellainen lisätekijä, joka pitäisi ottaa huomioon, pohtii Larmas.

Kuinka elohopea määritetään?

Amalgaamipaikkoihin liittyvä uusi löydös, orgaaninen elohopea, määritettiin ulosteesta ja syljestä. Varsinainen myrkytys määritetään Larmaksen mukaan puolestaan verestä.

- Nämä elohopeapitoisuudet mitä tässä oli mitattu, siis syljestä ja ulosteesta, josta mitattu elohopea ei anna tulosta, ollaanko tekemisissä myrkytyksen kanssa. Veri on se ainoa paikka mistä voi lähteä mittaamaan elohopeamyrkytyksen aiheuttamat elohopeamäärät – ei syljestä eikä ulosteesta, tarkentaa Larmas.

Sairausvakuutus ei korvaa veren elohopeamääritystä, joka on tehty hampaiden amalgaamitäytteiden aiheuttaman mahdollisen elohopea-altistumisen arvioimiseksi. Konkreettisin amalgaamin aiheuttama reaktio on allergia. Tavallisimpia amalgaamiallergian oireita ovat esimerkiksi valkoiset peitteet posken limakalvolla amalgaamipaikan kohdalla. Jos tällainen yliherkkyys todetaan tarpeeksi pahana, on syytä vaihtaa amalgaamitäytteet pois. Hammasamalgaami ei kuitenkaan hevillä katoa suomalaisten suusta – uusia paikkoja tehdään jatkuvasti.

- Kuulin hammastarvikeyrityksestä, että amalgaamitäytteen käyttö on selvästi taas lisääntymässä tällä hetkellä, potilaiden toivomuksesta, huomauttaa Larmas.

Suurimmat hammastarvikkeiden jälleenmyyjät varmistavat asian. Kasvu viime ja sitä edeltävän vuoden amalgaamimyynnin osalta on kymmenisen prosenttia.

Asiantuntija
Markku Larmas
professori
hammaslääketieteen laitos
Oulun yliopisto

lisätietoa väitöskirjasta:
HLL Jorma Leistevuo: Hammasamalgaamipaikat: epäorgaaninen ja orgaaninen elohopea suussa ja suolistossa.

Toimittaja
ANU-MAIJA KÄRJÄ


Seuraava lähetys
Keskustelu & palaute
Vinkit
Piilohulluutta, piilohulluutta!
Terveysteema
AlkuunSivun alkuun