9.4.2002
Kiistelty ja kiitelty amalgaami
Amalgaamilla
on korjattu hampaita 1800-luvulta asti. Se sisältää
puolet elohopeaa, ja on juuri sen vuoksi varsin kiistelty paikkaseos.
Viimevuosikymmenten aikana muut materiaalit ovat syrjäyttäneet
hammasamalgaamin käytön, silti yli puolet suomalaisista
kantaa edelleen suussaan amalgaamia.
Pitäisikö paikat poistaa?
Ihminen
altistuu elohopealle ympäristön ja ravinnon kautta, mutta
myös amalgaamipaikkojen välityksellä. On tiedetty,
että hammasamalgaami sisältää elohopeaa sen
epäorgaanisessa muodossa. Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen
mukaan myös haitallisempi, orgaaninen elohopea on nyt pystytty
yhdistämään amalgaamiin. Orgaanisen elohopean hankaluus
on siinä, että se imeytyy elimistöön.
Haitallisempi elohopean muoto ei sinänsä ole vierasta
ihmiselimistölle. Muun muassa kaloista saatava elohopea on
nimenomaan orgaanista.
Mikäli
amalgaamia on hampaissa, elohopeaa liukenee elimistöön
vähitellen pieniä määriä. Niiden poistaminenkaan
ei kuitenkaan ole aivan mutkaton ratkaisu. Kun hammasamalgaamia
irrotetaan se höyrystyy ja joutuu elimistöön.
- Hyvän
amalgaamipaikan purkaminen, se aiheuttaa joka tapauksessa höyrystymistä,
ja sen takia ei ole syytä altistaa itseään tälle
lisähöyrystymiselle, selvittää professori Markku
Larmas Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.
Vaikka
altistusta voidaan pitää vähäisenä, on
epäselvää voiko pienikin määrä elohopeaa
yhdistettynä muihin tekijöihin, olla vaaraksi ihmiselle.
- Onko
kuormitus, kun sitä tulee ympäristömyrkyistä,
luonnonkaloista, niin onko sitten tämä mahdollisesti hampaasta
irtoava bakteerien orgaaniseksi muuttama elohopea sellainen lisätekijä,
joka pitäisi ottaa huomioon, pohtii Larmas.
Kuinka
elohopea määritetään?
Amalgaamipaikkoihin
liittyvä uusi löydös, orgaaninen elohopea, määritettiin
ulosteesta ja syljestä. Varsinainen myrkytys määritetään
Larmaksen mukaan puolestaan verestä.
- Nämä
elohopeapitoisuudet mitä tässä oli mitattu, siis
syljestä ja ulosteesta, josta mitattu elohopea ei anna tulosta,
ollaanko tekemisissä myrkytyksen kanssa. Veri on se ainoa paikka
mistä voi lähteä mittaamaan elohopeamyrkytyksen aiheuttamat
elohopeamäärät ei syljestä eikä
ulosteesta, tarkentaa Larmas.
Sairausvakuutus
ei korvaa veren elohopeamääritystä, joka on tehty
hampaiden amalgaamitäytteiden aiheuttaman mahdollisen elohopea-altistumisen
arvioimiseksi. Konkreettisin amalgaamin aiheuttama reaktio on allergia.
Tavallisimpia amalgaamiallergian oireita ovat esimerkiksi valkoiset
peitteet posken limakalvolla amalgaamipaikan kohdalla. Jos tällainen
yliherkkyys todetaan tarpeeksi pahana, on syytä vaihtaa amalgaamitäytteet
pois. Hammasamalgaami ei kuitenkaan hevillä katoa suomalaisten
suusta uusia paikkoja tehdään jatkuvasti.
- Kuulin
hammastarvikeyrityksestä, että amalgaamitäytteen
käyttö on selvästi taas lisääntymässä
tällä hetkellä, potilaiden toivomuksesta, huomauttaa
Larmas.
Suurimmat
hammastarvikkeiden jälleenmyyjät varmistavat asian. Kasvu
viime ja sitä edeltävän vuoden amalgaamimyynnin osalta
on kymmenisen prosenttia.
Asiantuntija
Markku Larmas
professori
hammaslääketieteen laitos
Oulun yliopisto
lisätietoa
väitöskirjasta:
HLL Jorma Leistevuo: Hammasamalgaamipaikat:
epäorgaaninen ja orgaaninen elohopea suussa ja suolistossa.
Toimittaja
ANU-MAIJA KÄRJÄ
|