|
9.4.2002 Kardiologipula
uhkaa potilasturvallisuutta Sydän- ja verisuontitautien hoito on Suomessa hidasta. Esimerkiksi sydämen verisuonten varjoainekuvauksiin pääsy saattaa kestää jopa viisi päivää, kun normaalisti niihin pitäisi päästä yhden, kahden vuorokauden kuluessa sydänoireiden ilmaantumisesta. Osa potilaista ehtii saada uuden sydänkohtauksen tai kuolla. Suomen kardiologisen seuran puheenjohtajan tehtävät hiljattain jättänyt Oulun yliopistosairaalan kardiologisen osaston professori Heikki Huikuri kertoo, että Suomessa on noin 30 000 lievästä sydäninfarktista kärsivää potilasta, jotka tarvitsisivat nopeaa, ns. invasiivista hoitoa, sepelvaltimoiden kuvauksen ja verisuonten pallolaajennuksen.
Käytännössä näin ei tapahdu. - Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia tarvitsevista ainoastaan noin 40 prosenttia pääsee niihin, Huikuri sanoo. Tästä seuraa, että kuvauksiin ja hoitoihin päässeistä 2-3 prosenttia kuolee seuraavan puolen vuoden aikana, mutta ilman hoitoa jäävistä sydäninfarktiin kuolee jopa yli 10 prosenttia. - Tästä voi karkeasti arvioida, että jopa 2000 - 3000 potilasta saattaa kuolla vuosittain ihan siihen, että resursseja on liian vähän sydäntutkimuksiin, professori Huikuri huomauttaa. Kardiologeja liian vähän Suomessa on tällä hetkellä 90 kardiologian erikoislääkäriä. Huikurin mukaan heitä pitäisi olla vähintään kaksin- tai kolminkertainen määrä, jotta lievistä sydänkohtauksista kärsivät pääsisivät ajoissa hoitoon. Asukasmäärään
verrattuna kardiologeja on Suomessa vähiten koko EU:n alueella. Vähäinen kardiologien määrä on johtanut siihen, että sydänpotilaita hoitavat yleensä sisätautilääkärit. - Mutta koska sydäntaudit ovat viimeisen 10-20 vuoden aikana muuttuneet aika paljonkin, voidaan arvella, että sisätautilääkärin koulutus ei riitä enää sydänpotilaiden hoitoon, Huikuri perustelee kardiologian erityisosaajien tarvetta. Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö FinnOHTA teki taannoin selvityksen, jossa todettiin, että Suomessa sepelvaltimoiden pallolaajennusten ja muun invasiivisen kardiologian määrä on kaksinkertaistettava, jotta päästäisiin yleiselle Länsi-Euroopan tasolle. Esimerkiksi Oulun yliopistosairaalan alueella sepelvaltimoiden varjoainekuvausten määrä pitäisi lähes kolminkertaistaa. Samoin pallolaajennuksia pitäisi tehdä yli kaksinkertainen määrä. Tämä selittyy alueellisilla eroilla; Pohjois-Suomessa sairastutaan muuta maata enemmän sydäntauteihin. Paras tilanne on Helsingin alueella, josta löytyy jokseenkin riittävästi sydänlääkäreitä. Suuret ikäluokat ja niin myös sepelvaltimotaudit Suomessa sepelvaltimotautia sairastaa lähes 200 000 ihmistä. Tauti onkin yleisin kuolinsyy ja keskeinen työkyvyttömyyden aiheuttaja. Potilasmäärät ovat viime vuosina lisääntyneet, koska ihmiset elävät vanhemmiksi kuin aiemmin.
Ennusteiden mukaan sepelvaltimotautia sairastavien määrä lisääntyy jatkossa, kun suuret ikäluokat lähestyvät sairauden tyypillistä puhkeamisikää. Professori Heikki Huikurin mielestä uusien kardiologien koulutus merkitsisi näiden ihmisten pääsyä hoitoon nopeasti. Jo kustannussyistä tämä olisi yhteiskunnalle edullista. - Ruotsissa tehtiin vastikään analyysi, että jos pienen sydänkohtauksen sairastanut ihminen pääsee kahden, kolmen vuorokauden kuluessa pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen, se on halvempaa kuin se, että potilasta pyritään hoitamaan lääkkeillä sairaalassa useita päiviä ja jopa viikkoja, Huikuri sanoo. Tämä merkitsisi myös ennenaikaisten eläkkeelle lähtöjen ehkäisemistä. - Potilas, joka ei pääse varjoainekuvauksiin, jää eläkkeelle tutkimuksia odotellessaan. Ja vaikka tutkimuksissa sitten todettaisiinkin, että hänellä ei ole vaikeaa sepelvaltimotautia tai ei ole ollenkaan sepelvaltimotautia, tällaisen henkilön työhönpaluu on varsin huono. - Jos nämäkin potilaat päästäisiin heti alkuvaiheessa tutkimaan paremmin, voitaisiin aika paljon välttää turhia eläköitymisiä, professori Huikuri huomauttaa. Lisätietoja: Suomen
kardiologisen seuran toimisto Suomen
sydänliitto Toimittaja
|
