|
9.4.2002 Lonkkamurtuma on ikäihmisille erityisen vakava vamma. Vain yksi neljästä saavuttaa parannuttuaan normaalikuntonsa.Toinen neljännes menehtyy vamman jälkiseuraamuksiin tai muista syistä vuoden kuluessa. Puolet potilaista selviytyy, mutta jää pysyvästi huonokuntoiseksi. Kirurgian professorin Markku Järvisen (Tays) mielestä lonkkamurtumia selitetään aivan liian usein osteoporoosilla, luukadolla.
– Ensinnäkin osteoporoosi ei edes ole varsinaisesti sairaus, vaan se on luonnollinen vanhenemiseen kuuluva ilmiö, jolloin luu menettää lujuuttaan ja kalkkipitoisuuttaan, Järvinen kuvailee. Ikäihmisten kaatumisten syyt liittyvät usein lääkkeisiin ja yksinäisyyteen, sitä kautta joskus myös alkoholin käyttöön. Kotona asuvista ikäihmisistä yhdellä kymmenestä on vaikeuksia lääkkeiden käytöstä huolehtimisessa Stakesin tutkimuksen mukaan. Kaksi viidestä miehestä ja melkein puolet naisista kokee itsensä yksinäiseksi usein tai jatkuvasti. Suurinta yksinäisyyttä podetaan pääkaupunkiseudulla. Kaatumiskuolemia
tuplasti Vanhusten lonkkamurtumat ovat viisinkertaistuneet 25 vuoden aikana (1200:sta vuodessa yli 6000:een vuodessa). Jos kehitys jatkuu samaa tahtia, vuonna 2015 Suomessa sattuu 18 000 lonkkamurtumaa vuodessa. Kasvutahti selittyy osin sillä, että ikääntyvien osuus kasvaa suhteessa koko väestöön. UKK-instituutin tapaturmatutkija, lääketieteen tohtori Mika Palvanen vertaa kaatumisen riskiä liikenteeseen. – Vuosittain kaatumiseen kuolee noin 1000 suomalaista, liikenteessä 400–500 ihmistä. Kaatuminen on suurin yksittäinen syy tapaturmaisiin kuolemiin, Palvanen toteaa. Yhden lonkkamurtuman hoito maksaa akuutissa vaiheessa noin 8 400 euroa (50 000 mk). Ensimmäisen vuoden hoitokulut yhteiskunnalle ovat mukaan keskimäärin noin 20 000 euroa (120 000 mk). Lääkkeiden sivuvaikutukset pitäisi tuntea paremmin Ikääntyvistä joka neljäs mies ja joka kolmas nainen on Stakesin tutkimuksessa ilmoittanut kokevansa terveydentilansa huonoksi tai melko huonoksi. Ikääntyvät naiset kokevat terveydentilansa huonommaksi kuin miehet. Yli 65-vuotiailla on keskimäärin kaksi pitkäaikaissairautta ja viidet lääkkeet. Yleisimpiä ovat verenkiertoelinten sairaudet. Monen lääkkeen samanaikainen käyttö on ikäihmisillä yleistä. – Mitä useampi lääke, sitä suurempi riski kaatua. Ikäihmisiä pitäisi informoida paremmin eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Erityisen tarkkana pitää olla uni-, masennus- ja verenpainelääkkeiden kanssa, Mika Palvanen varoittaa. – Joskus voisi harkita, ovatko kaikki lääkkeet todella tarpeellisia. Läheiset voisivat mennä silloin tällöin ikäihmisen mukaan lääkärin vastaanotolle, jotta turhilta tai jopa päällekkäisiltä lääkityksiltä vältyttäisiin. Vieras ympäristö on aina riskitekijä Mika Palvasen mukaan noin 60-vuotiailla kaatumisten syyt johtuvat puoliksi omasta terveydestä, puoliksi ympäristön vaaratekijöistä, kuten liukkaudesta. 80-vuotiaiden kaatumisvammoissa syy löytyy omasta terveydestä viidessä tapauksessa kuudesta. Valtaosa ikääntyneiden tapaturmista tapahtuu kuitenkin sisätiloissa.
Vieras asuinympäristö on aina riskitekijä. Lyhytkin laitoshoitojakso voi lisätä tapaturmariskiä. Lääkkeiden lisääntynyt käyttö yhdistettynä tutun elinympäristön vaihtumiseen voi tehdä muuten terävästä ja hyväkuntoisesta vanhuksesta sekavan. Lonkkasuojaimet tai kengänpohjan liukuesteet eivät yksin auta. Ainoa keino torjua kaatumisvammoja on vaikuttaminen moneen eri tekijään yhtä aikaa. Tärkein yksittäinen tekijä on ikäihmisten liikuntakyvyn parantaminen ja ylläpito. Ihmisen on aina elettävä olemassaolevilla resursseilla Vuonna 1921 syntynyt tamperelainen Hilma Haavisto asuu yksin kotona, vaikka päänsärky ja ja huimaus ovat lähes jatkuvia. Hänen vaivojensa taustalla on työelämästä jääneet niska- ja selkävaivat sekä vakava auto-onnettomuus. –
Olen kuulemma tavattoman terve, kun ei olisi näitä vaivoja,
Hilma Haavisto hymyilee. – Seitsemän tablettia kun ottaa,
niin ainakin saa huonon olon aamupäiväksi. – Silloin kun ikävä tunne, haen sellaista lukemista, että unohdan pitkäveteisyyden. Elämän aikana kertyneitä vaivoja ja loukkaantumisia ei voi korjata lääketieteen keinoin. Ihmisen on aina tultava toimeen niillä resursseilla, jotka hänellä on, Haavisto sanoo. Hilma Haavisto arvioi pitkän iän salaisuutensa alkaneen jo lapsuuden pitkistä koulumatkoista, jotka hän kulki mm. hiihtämällä. Itse hän korostaa myös ravinnon merkitystä: – Leipää, voita, porsaanlihaa. Vettä ja maitoa, ei ole ollut sitä cocacolaa! Lähteitä: Geriatrian
tutkimuksen sivut www.gernet.sci.fi www.stakes.fi www.ukkinstituutti.fi Toimittaja
|
