10.12.2002
LAPSI ALKAA LIIKKUMAAN

Lapsen ensiaskel on vanhemmille tärkeä hetki. Liikkuminen eteenpäin kuuluu niin vahvasti biologiseen kehitykseen, sillä luonnossa syntymän jälkeen mahdollisimman ripeä liikkeelle lähteminen voi olla jopa elinehto. Ihmisen lapsella on kuitenkin yllinkyllin aikaa opetella ensiaskeleita vanhempiensa suojassa. Ja siihen kaksijalkaisella voi vierähtää toista vuotta.

- Tuossa viiden kuuden kuukauden iässä keskimäärin lapsi alkaa kääntyä selin makuulta vatsalleen. Ensin toisen kyljen kautta yleensä ja sitten pikkuhiljaa myöskin toiselle kyljelle, kertoo lastentautien erikoislääkäri, neurologi Päivi Olsen Oulun lastentautien poliklinikalta.

- Konttaamisvaihe tulee keskimäärin noin yhdeksän kuukauden iässä ja suurin piirtein silloin lapsi oppii myös istumaan. Hän nousee itse istumaan ja pysyy itsenäisesti istumassa. Sitten seuraa ylösnousu vaihe noin 10-11 kuukauden kohdalla, jonka jälkeen lapsi pyrkii seisomaan itsenäisesti. Ensiaskeleet otetaan keskimäärin vuoden iässä.

Kävelemään lähtemisen ajankohta voi mietityttää vanhempia varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla. Liikunnallisuus on kuitenkin perinnöllistä ja siten lapsen temperamenttia voi jossain määrin verrata isään tai äitiin.

- Tietty olemus on meillä ihan alusta lähtien. Onko liikunnallisesti lahjakas vai ei, se näkyy jo aika pienestä lapsesta, huomauttaa Olsen.

- Jokaisen lapsen kehitys on omanlaisensa. Me olemme yksilöitä ihan alusta lähtien, eikä pidä huolestua, jos naapurin lapsi on oppinut kävelemään siinä ja siinä iässä ja meidän samanikäinen lapsi ei vieläkään kulje muuta kuin konttaamalla. Vaihtelut voivat todellakin olla hyvin suuria.

Liikkuminen on monimutkainen prosessi. Siihen tarvitaan monipuolisesti aisteja ja useita aivojen osia yhtä aikaa. Jos liikkuminen viivästyy kovin paljon alussa mainituista ajankohdista, lapsi on veltto, eikä yritäkään liikkua ja on muuten tyytyväinen, voi alkaa huolestumaan. Silloin kannattaa pirauttaa vaikka neuvolaan tai lasten neurologille ja kysyä asiantuntijan neuvoa.

Puolin ja toisin

Jos tuo ensiaskel vanhemmille helpotuksen niin se myös lisää arkipäivän tarkkaavaisuutta.
Sen jälkeen alkaa uusi vaihe ja uudet ilot, mutta myös huolet. Maggan perheessä veljekset yksivuotias Niila-Tapio ja kohta kolmevuotias Juha-Ilmari Magga pitävät Sigga-äidin aistit terävänä.

- Sehän on sellainen merkkipaalu kun lapsi lähtee kävelemään. Ja sitten,kun se lähtee kävelemään, niin se on menoa sitten. Ei niitä pidättele mikään, nauraa iloisten poikien äiti Sigga-Marja Magga.

Niin muuttuu maailma lasten ympärillä, mutta myös vanhempien arki kertaheitolla, kun kömpelöt, mutta sitäkin uteliaammat tenavat siirtyvät oma-aloitteisesti paikasta toiseen.

- Kun he yhtäkkiä päässä hoksaavat jonkun asian niin ne lähtee. Eivät he jää kyselemään, että saako mennä ja sen takia pitää olla aina varuillaan ja tarkkaavaisena, Sigga-Marja kertoilee.

Myös Maggan perheessä on havaittu lasten erilainen ote liikkumiseen.

- Juha-Ilmari on aina ollut semmoinen rauhallinen lapsi. Hän lähti kävelemäänkin vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä vasta. Liikkeelle lähteminen on ollut muutenkin hyvin rauhallista. Hän ei ole kiikkunut elikkä kiipeillyt kovasti mihinkään.Ei ole tullut harmaita hiuksia, tuumii Sigga-äiti.

- Mutta Niila taasen konttaa, menee kovaa vauhtia eteenpäin ja nousee tukea vasten seisomaan. Mikä vaan on sopivalla korkeudella, hän kiikkuu ylöspäin. Esimerkiksi yhtenä päivänä hän oli kiikkunut videoiden päälle kun nuo sohvatyynyt olivat liian lähellä.

-Toisaalta voi olla parempikin, että lapsi ei lähde kävelemään kovin aikaisin, Sigga-Marja miettii.

- Siinä äiti pääsee paljon helpommalla.Mitä nuorempi lapsi on, vaikka kymmenkuinenkin, saattavat olla niin semmoisia päättömiä, ettei heillä ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, hän huomauttaa.

Liikkumaan lähteminen on kuitenkin riemukas hetki niin lapselle kuin isälle ja äidille. Se yhdistää ja piristää perheen hetket, niin myös retket.

Toimittaja: SIRKKU KIANTO