|
14.5.2002 Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa laaja-alaisesti ihmisen elämään. Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan hoitamattomana sairaus on myös henkinen ja ennenkaikkea sosiaalinen sairaus. Tutkija Sari Pohjolan mukaan sairaus vaikeuttaa jopa tavallisista arkiaskareista selvitymistä. - Kaikki ne vaatimukset mitä ihmiset asettavat itselleen työelämässä ja perhe-elämässä ja harrastuksissa, he asettavat ne itselleen tietämättä olevansa hyvin sairaita. He kamppailevat saavuttaakseen arjen vaatimukset, mutta huomaavat, että eivät kuitenkaan pysty siihen mihin muut ihmiset pystyvät, ja se on henkisesti erittäin raskasta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on aineenvaihduntasairaus, joka kehittyy usein salakavalan hitaasti. Ihminen pystyy huomaamattaan pitkään sopeutumaan tavallisimpiin oireisiin kuten väsymykseen, hitauteen, lihomiseen ja masentuneisuuteen. Kilpirauhasen vajaatoiminta jäi huomaamatta myös Anneli Merikannolta, jolla sairauden oireet alkoivat jo varhain lapsuudessa: - Kyllähän se itsetuntoa vei alas, kyllä sitä oli toisen luokan kansalainen. Kun aloin lihoa, minulle sanottiin, että pitäisi liikkua enemmän, minä yritin liikkua ja oireet vain pahenivat. Painonnousun takia yritin sitten paastota ja tarkkailla ruokavalioo, mutta paino vaan nousi. Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautiklinikan professori Jorma Viikarin mukaan kilpirauhasen vajaa-toiminta jää lääkäreiltäkin vielä hyvin usein huomaamatta. - Nuorella aikuisella kilpirauhasen vajaatoiminta on siinä mielessä hankala todeta, että nuori ihminen pystyy hyvin usein pitkälle kompensoimaan omilla voimillaan kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamaa väsymystä. Toinen kriittinen ajankohta, jossa sairaus voi jäädä huomaamatta on vanhuus. Ajatellaan, että nyt mummo on tullut vanhaksi ja sitähän se vain on.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan verikokeisiin perustuva diagnoosi on tänä päivänä suhteellisen yksinkertaista. Testit ja laboratoriot ovat hyviä, kysymys on lähinnä siitä, huomataanko niitä käyttää oikeiden potilaiden kohdalla. Vaikka sairauden löytyminen ja tyroksiinilääkityksen tuoma elämänmuutos tuottavat iloa, Annelille diagnoosi oli kriisin paikka. - Ensimmäinen ajatus oli, että olin todella iloinen, että siaraus löytyi enkä ollut luulosairas kaikki nämä vuodet, mutta sitten kun haki ensimmäisen kerran reseptin ja lääkettä, se oli kuin kuolemantuomio, että tällä iällä joutuu jotain lääkettä syömään koko loppuikänsä. Sari Pohjolan tekemässä tutkimuksessa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaneet ihmiset kokivat voimakkaasti menettäneensä osan elämästään. Hoitamattomana hypotyreoosi oli vähentänyt muun muassa osallistumista sosiaalisiin aktiviteetteihin. Menetetyn elämän kokemukset antavat aihetta myös pohtia riittääkö kilpirauhasen vajaatoiminnan sosiaalisten ja henkisten vaikutusten hoitamiseen pelkkä hormonikorvaushoito. Osalla potilaista myös fyysiset oireet jatkuvat lääkityksestä huolimatta. Näin myös Annelilla, vaikka hoidon aloittamisesta on jo toistakymmentä vuotta. Suomen
Kilpirauhasliitto ry Toimittaja
|
