15.10.2002
LAPSEN MASENNUSTA KANNATTAA HOITAA

Masennus on myös lasten tauti toisin kun pitkään ajateltiin. Itse asiassa masennus on tällä hetkellä kouluikäisten lasten merkittävin mielenterveysongelma. Arviot yleisyydestä vaihtelevat 0,1 prosentista 8-10 prosenttiin riippuen siitä, minkä asteista masennusta ja minkä ikäisillä lapsilla on tutkittu. Sekin on tutkittu, että lapset eivät saa riittävästi hoitoa – tai sitä ei osata heille hakea, vaikka lapsen masennuksen hoito todella kannattaa.

Lasten tunne-elämän ongelmat jäävät usein huomaamatta niin vanhemmilta kuin opettajiltakin. Osassa ongelmista pitää paikkansa vallalla oleva optimistinen käsitys siitä, että lapsuusiän tunne-elämän ongelmat korjaantuvat itsestään. Nykyisin on kuitenkin laajaa tieteellistä tutkimusnäyttöä siitä, että vakavat masennustilat ovat usein pitkäaikaisia ja toistuvia alaikäisillä. Lasten vakava masennus on yhteydessä lisääntyneeseen itsemurhariskiin nuoruudessa ja mielialahäiriöihin aikuisiässä.

Lasten kohdalla ei puhuta mielisairauksista vaan mielenterveyden häiriöistä. Taustalla on tieto siitä, että suuri osa ongelmista on parannettavissa ja korjattavissa.

Lapsen on itsensäkin vaikea tunnistaa ja varsinkaan sanoin kuvailla olotilaansa, sitä vaikeampaa mitä nuorempi hän on. Hänellä on vain paha olla. Ja paha olo ilmenee erilaisina oireina. Alle kouluikäisillä masennus voi ilmetä itkuisuutena, ärtyvyytenä, yllättävän voimakkaina kiukunpuuskina, levottomuutena, onnettomuusalttiutena, ruokahaluttomuutena sekä kasvun tai kehityksen selittämättömänä viivästymisenä.
Leikeissä voi olla läsnä kuolemaan liittyviä asioita ja tuhoamista.

Ala-asteikäisillä masennus ilmenee väsyneisyytenä, voimattomuutena, keskittymiskyvyttömyytenä ja omiin oloihin vetäytymisenä tai erilaisina somaattisina vaivoina, joille ei löydy syytä. Myös epätoivoa sisältäviä puheita esiintyy: ”kukaan ei välitä”, ”mikään ei kiinnosta”, ”minusta ei ole mihinkään”. Välinpitämättömyys omasta itsestä ja tulevaisuudesta, ympäristöstä tai muista ihmisistä, jaksamattomuus, huonommuuden tunteet, hällä väliä –asenne ja itsetuhoinen käytös lisääntyvät nuoruus- ja aikuisikää kohti edetessä.

Jotkut lapset käyttäytyvät niin, etteivät huolestuta vanhempiaan: oireet tulevat esiin päiväkodissa ja koulussa. Aikuisen tulisi jaksaa huomata lapsi myös silloin, kun omassa elämässä myllertää: samat kriisit – muutot, erot, menetykset, sairaudet, erilaiset uhat – vaikuttavat myös lapseen. Asioista pitäisi puhua lapsen kanssa. Vanhempien, lasten, hoitopaikan ja koulun avoimet välit auttavat pysymään tilanteen tasalla. Jos lapsen käyttäytymisessä tapahtuu jokin muutos, joka alkaa huolettaa, kannattaa kysyä apua esimerkiksi neuvolasta, josta osataan tarvittaessa ohjata eteenpäin.

Jos masentunutta lasta ei auteta, koko hänen vointinsa ja olotilansa on huono, hän ei jaksa nauttia elämästä, yrittää koulussa, välittää toisista ihmisistä – se vaikeuttaa koko hänen elämäänsä. Ilon ja riemun pitäisi kuitenkin kuulua lapsen elämään. Lapsen masennusta hoidetaan erilaisten selvitysten, tutkimusten ja pitkäkestoisen terapian avulla. Tarvittaessa lääkehoito yhdistetään mukaan. Hoito kannattaa, sillä aika usein lapsen masennus paranee kokonaan eikä uusiudu.

Toimittaja: ULLA KORPELA