15.10.2002
LAPSEN MASENNUSTA KANNATTAA HOITAA
Masennus
on myös lasten tauti toisin kun pitkään ajateltiin.
Itse asiassa masennus on tällä hetkellä kouluikäisten
lasten merkittävin mielenterveysongelma. Arviot yleisyydestä
vaihtelevat 0,1 prosentista 8-10 prosenttiin riippuen siitä,
minkä asteista masennusta ja minkä ikäisillä
lapsilla on tutkittu. Sekin on tutkittu, että lapset eivät
saa riittävästi hoitoa tai sitä ei osata heille
hakea, vaikka lapsen masennuksen hoito todella kannattaa.
Lasten
tunne-elämän ongelmat jäävät usein huomaamatta
niin vanhemmilta kuin opettajiltakin. Osassa ongelmista pitää
paikkansa vallalla oleva optimistinen käsitys siitä, että
lapsuusiän tunne-elämän ongelmat korjaantuvat itsestään.
Nykyisin on kuitenkin laajaa tieteellistä tutkimusnäyttöä
siitä, että vakavat masennustilat ovat usein pitkäaikaisia
ja toistuvia alaikäisillä. Lasten vakava masennus on yhteydessä
lisääntyneeseen itsemurhariskiin nuoruudessa ja mielialahäiriöihin
aikuisiässä.
Lasten
kohdalla ei puhuta mielisairauksista vaan mielenterveyden häiriöistä.
Taustalla on tieto siitä, että suuri osa ongelmista on
parannettavissa ja korjattavissa.
Lapsen
on itsensäkin vaikea tunnistaa ja varsinkaan sanoin kuvailla
olotilaansa, sitä vaikeampaa mitä nuorempi hän on.
Hänellä on vain paha olla. Ja paha olo ilmenee erilaisina
oireina. Alle kouluikäisillä masennus voi ilmetä
itkuisuutena, ärtyvyytenä, yllättävän voimakkaina
kiukunpuuskina, levottomuutena, onnettomuusalttiutena, ruokahaluttomuutena
sekä kasvun tai kehityksen selittämättömänä
viivästymisenä.
Leikeissä voi olla läsnä kuolemaan liittyviä
asioita ja tuhoamista.
Ala-asteikäisillä
masennus ilmenee väsyneisyytenä, voimattomuutena, keskittymiskyvyttömyytenä
ja omiin oloihin vetäytymisenä tai erilaisina somaattisina
vaivoina, joille ei löydy syytä. Myös epätoivoa
sisältäviä puheita esiintyy: kukaan ei välitä,
mikään ei kiinnosta, minusta ei ole
mihinkään. Välinpitämättömyys
omasta itsestä ja tulevaisuudesta, ympäristöstä
tai muista ihmisistä, jaksamattomuus, huonommuuden tunteet,
hällä väliä asenne ja itsetuhoinen käytös
lisääntyvät nuoruus- ja aikuisikää kohti
edetessä.
Jotkut
lapset käyttäytyvät niin, etteivät huolestuta
vanhempiaan: oireet tulevat esiin päiväkodissa ja koulussa.
Aikuisen tulisi jaksaa huomata lapsi myös silloin, kun omassa
elämässä myllertää: samat kriisit
muutot, erot, menetykset, sairaudet, erilaiset uhat vaikuttavat
myös lapseen. Asioista pitäisi puhua lapsen kanssa. Vanhempien,
lasten, hoitopaikan ja koulun avoimet välit auttavat pysymään
tilanteen tasalla. Jos lapsen käyttäytymisessä tapahtuu
jokin muutos, joka alkaa huolettaa, kannattaa kysyä apua esimerkiksi
neuvolasta, josta osataan tarvittaessa ohjata eteenpäin.
Jos
masentunutta lasta ei auteta, koko hänen vointinsa ja olotilansa
on huono, hän ei jaksa nauttia elämästä, yrittää
koulussa, välittää toisista ihmisistä
se vaikeuttaa koko hänen elämäänsä. Ilon
ja riemun pitäisi kuitenkin kuulua lapsen elämään.
Lapsen masennusta hoidetaan erilaisten selvitysten, tutkimusten
ja pitkäkestoisen terapian avulla. Tarvittaessa lääkehoito
yhdistetään mukaan. Hoito kannattaa, sillä aika usein
lapsen masennus paranee kokonaan eikä uusiudu.
Toimittaja:
ULLA KORPELA
|