19.3.2002 Päiväkirja auttoi syövän nujertamisessa Reilu kaksi vuotta sitten kainuulainen toimittaja Pekka Kymäläinen tunsi yllätäin kovia kipuja vatsassaan. Pekka kiidätettiin sairaalaan. Kivun aiheutti peräsuolessa oleva kukkakaalin muotoinen kasvain. Istun nyt Kainuun keskussairaalassa. Osastolla kuusi huoneessa kahdeksan. Ihmettelen oloani. En ole kipeä, mutta kuitenkin sairas. Vakavasti. Tänään on ollut oikeastaan hyvä päivä. Saimme tulokset aamulla otetuista ylävatsatesteistä, eikä ultraäänikuvissa ollut mitään vikaa. Eli siis seuraavaksi jännitämme koepalatuloksia peräsuolesta, jotka pitäisi saada keskiviikkona.
Odotellessaan tuloksia Pekka alkoi kirjoittaa päiväkirjaa. Epätietoisuuden piinaavat hetket tallentuivat kannettavan tietokoneen muistille. Pekka pelkäsi pahinta, eli syöpää. Naistenpäivä. Alkoi tietenkin jännityksellä ja verikokeilla heti seitsemän jälkeen. Pidin huoneen patterin kiinni ja viileässä uni kesti koko yön. Kello on 11.55. Jo pelkästään oven käynti säikäytti, kun hoitaja toi sapuskaa, joka jälleen oli loistavaa. Kello on nyt 14.37, eikä vastauksia ole tullut vieläkään. Kello on 16.10 ja osasto on aivan hiljainen. Ruoka tuli söin huonosti. Kello on 16.47. Sairaanhoitaja kävi paikalla ja sanoi, että päivystävä lääkäri on leikkaamassa ja tulee sen jälkeen käymään juttusillani. - Tällaiset epätietoisuuden ovat pahimpia. Sitä on vaan tavallaan siinä koneistossa kiinni, ei voi lähteä mihinkään. Joutuu vaan odottamaan ja odottamaan, muistelee Pekka Kymäläinen sairaalassa vietettyjä epätietoisuuden hetkiä. Ja pahintahan se oli. Syöpäkasvain hyvin alhaalla peräsuolessa, läpimitaltaan noin kolme senttiä ja patologin arvion mukaan asteikolla ei hyvä, muttei pahakaan. - Minun mielestä sairaalamaailmassa on vedetty kaikki löysät pois. Hyvin tärkeä ihmisten paranemiseen liittyvä asia eli juttelemiseen ei ole hoitajilla ja lääkäreillä aikaa, kertoo Pekka. Leikkaus sujui hyvin. Kaikki syöpään viittaava saatiin pois, väittää leikannut tohtori. Ja sitten Pekalla ei ole enää persereikää, joten ruotsalaisista ei ole vaaraa. - Maatessani Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa sädehoidossa, huusin joka kerta kun alettiin sädettämään, että lähdet nyt sieltä! Ei siitä mitään apua ollut, mutta huusinpahan kuitenkin. Toisaalta vimma auttaa jollakin tavalla. Minullahan ilman muuta auttoi se, että oli läheisiä tukijoita ja kirjoittaminenkin auttoi siihen, kertoo Pekka Kymäläinen
Ja
juuri palattu taas sairaalasta ja kirurgi vakuutti, että paljon
suurempi todennäköisyys on, että selviän hengissä
tästä taudista kuin siihen kuolen. Eli kasvain on saatu
kokonaan pois ja nyt pari vuotta on sitten tiivistä tarkkailua. Toimittaja
|
