26.11.2002
Sairaan terveellistä elämää

Aikaisempien syömishäiriöiden lista on saanut taas jatkoa uudella versiolla, ortoreksia nervosalla. Ortho on kreikan kieltä ja tarkoittaa suoraa, korrektia ja oikeaa. Ortoreksia nervosa tarkoittaa terveellisen syömisen pakkomiellettä.
Ilmiön on tuonut esiin amerikkalainen vaihtoehtolääkäri Steven Bratman, joka on tunnistanut tämän ilmiön jo kymmenkunta vuotta sitten, mutta on tullut julkisuuteen tämän asian kanssa viitisen vuotta sitten.

Ortoreksia lähtee yleensä liikkeelle viattomasta halusta tulla terveemmäksi ravinnon avulla, mutta muuttuu pakkomielteeksi vähitellen. Ruoan ajatteleminen alkaa viedä päivästä yhä enemmän aikaa ja alkaa saada jopa uskonnollisia rituaaleja muistuttavia piirteitä. Ennen pitkää ortoreksia saavuttaa pisteen, jossa henkilö käyttää kaiken aikansa aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan, ruoan valmistukseen ja syömiseen.
Kauppamatkat venyvät pitkiksi, kun tuoteselosteet luetaan tarkasti. Yrtitkin saatetaan kasvattaa itse. Kylään ei voi lähteä, kun yrtit pitää poimia tiettyyn kellonaikaan illalla. Rasvoja ja hiilihydraatteja ei saa syödä samanaikaisesti, tai että ruoansulatusta vauhditetaan pureskelemalla vihanneksia 50 kertaa ennen nielaisua.

Jos ortorektikon mielen sisälle voisi kurkistaa, siellä näkyisi itsesyytöksiä syömiseen liittyvistä epäonnistumisista, itseylistystä onnistumisista, tiukkaa itsekontrollia houkutusten vastustamiseksi ja ylemmyyden tuntoa muita ”epäterveellisesti” syöviä kohtaan. He saattavat käyttää paljon aikaa käännyttäessään ystäviään ja sukulaisiaan käyttämään tätä samaa ajatelmaa.

Hyveeksi naamioitunut sairaus

Terveellisen ruoan pakkomielle on sairaus siinä kuin anoreksia ja bulimiakin. Ortoreksia eroaa edellisistä niin, että ortorektikko keskittyy ruoan laatuun kun taas anorektikko ja bulimikko keskittyy ruoan määrään ja kehon muotoon. Liian terveellinen ruokavalio voi olla lähtökohta anorektiselle käyttäytymiselle, vaikkei aluksi tavoitteena olisi ollut laihtuminen. Vaikka ortoreksia ei yhtä usein koidukaan kuolemaksi, se rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi.

Kaikki terveellinen syöminen ei toki ole ortoreksiaa. Sen määrittelee pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan, ei halu syödä terveellisesti.
Terveellinen syöminen muuttuu sairaudeksi, jos siitä tulee pakkomielle; syömisestä puuttuu täysin joustavuus, ruokavaliosta poikkeaminen aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja itsesyytöksiä tai ruoka hallitsee ajatuksia ja tekemisiä täysin.

-Tähän sairastuu tyypillisimmin kunnolliset ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja kontrolloimaan elämää, ja haluavat elämään hallinnan tunteen. Sellaiset ihmiset ovat alttiimpia etsimään turvaa ja turvallisuudentunnetta tällaisista tiukoista teorioista, joita on helppo noudattaa. Kun on selkeät ohjeet, miten ruoka pitää nauttia, kasvattaa, kypsentää, tarjoilla, niin se tekee elämästä selkeää ja turvallista, tiivistää syömishäiriöihin erikoistunut psykologi Pia Charpentier.

-Pahimmillaan tällainen oireilu voi johtaa siihen, että elämä kapeutuu kokonaan ruoan ympärille. Syömisestä tulee osa identiteettiä, ja näin ihminen määrittelee oman hyvyytensä sen mukaan, miten hän syö. Jos hän poikkeaa tästä, hän on huono ihminen. Luulen, että tämä johtuu ihan ihmisen turvallisuuden tarpeesta ja tarpeesta hallita elämää ja kuolemaa. Eli pyrkimyksestä elää mahdollisimman pitkään. Ja tällaisia asioita, mitä ihminen ei pysty normaalisti hallitsemaan, niin tällaisen ruokavalion avulla voidaan pyrkiä ottamaan hallintaan, Charpentier jatkaa.

Ravitsemusterapeutin asiakaskuntaa
Ravitsemusterapeutti Raija Partasen mukaan vastaanotolle hakeutuu yhä enemmän syömisensä kanssa hukassa olevia henkilöitä. Ortorektikkoja arvellaankin olevan jo enemmän kuin anorektikkoja ja bulimikkoja. Apua haetaan silloin, kun huomataan että elämästä on tullut liian terveellistä.

-Tietoa on nykyään niin paljon ja se on myös ristiriitaista. Jatkuvasti tulee lisää uusia ruokateorioita, ja mitä monimutkaisempia ne ovat, sitä houkuttelevampia ne ovat ortorektiaan taipuvaisille ihmisille. Esimerkiksi naistenlehdissä on paitsi ihania ruokaohjeita, mutta myös ohjeita, kuinka pidät itsesi kauniina, terveenä ja solakkana. Tässä ollaan ristiriitaisen tiedon ristitulessa. Ravitsemusterapeutilta tullaan hakemaan selvennystä kaaosmaiseen tilanteeseen.

Partasen mielestä vaaravyöhykkeessä ovat nimenomaan sellaiset nuoret, jotka kiinnittävät kohtuuttoman paljon huomiota ruokavalioonsa. Ovat kiinnostuneita lisäaineista, vitamiineista ja yleensäkin ruokavalion sisällöstä. Tämä voi johtaa siihen, ettei uskalleta viettää tavanomaista arkea. Ei uskalleta mennä kavereiden kanssa ulos, vaan halutaan kaverit kotiin, jotta tiedetään ruoan olevan sopivaa. Hän uskoo myös nyky-yhteiskunnan arvomaailman ruokkivan tätä ilmiötä.

-Meidän yhteiskunnassa arvostetaan menestystä, tehokkuutta ja älykkyyttä. Ja tällainen trimmattu kroppa ja solakkuus liitetään näihin asioihin, Partanen toteaa.

Mikä avuksi?

Terveysintoilun taakse ei välttämättä kätkeydy vaikeaa psyykkistä problematiikkaa. Charpentierin mukaan ortorektiasta paranee kutakuinkin kaikki, muista syömishäiriöistä noin 80 %. Ammattiapua eivät myöskään kaikki tarvitse. Usein riittää jo oma itsetutkiskelu ja vaikkapa puhuminen asiasta jonkun toisen kanssa. Ravitsemusterapeutti antaa oikeaa tietoa ja rakennusapua arjessa toimivan ruokavalion suunnittelussa.

Toimittaja: ARJA MESIMÄKI