|
1.4.2003 Kymmenen vuotta sitten pienen itäsaksalaisen Angermünden asukkaat vastustivat rajusti ajatusta, että sairaalaan perustettaisiin psykiatrinen osasto. Nykyisin osastoa esitellään ylpeänä vieraille, joita tulee eri puolilta Saksaa ja kauempaakin. Potilaslähtöistä ajattelua on onnistuneesti toteutettu paitsi hoidossa myös sairaalan arkkitehtuurissa.
- Potilaalla on tänne tullessaan ehkä paljon negatiivisia odotuksia. Hän kohtaa kuitenkin miellyttävän arkkitehtuurin ja ystävälliset, empaattiset hoitajat. Täällä ei ole kaltereita ja kaikki kulkevat vapaasti. Potilasta kohdellaan subjektina, ei objektina. Vaikka potilas ei edes pystyisi kommunikoimaan, hän vaistoaa ilmapiirin, kuvailee sairaalan ilmapiiriä johtava lääkäri Gudrun Richter. Kielteisiä olivat alussa myös asukkaiden odotukset pienessä Angermünden kaupungissa. Heidän mielestään psyykkisesti sairaat pitäisi hoitaa lähikaupunkien klinikoilla. Ylilääkäriksi valittu Gudrun Richter ei kuitenkaan antanut periksi. Vastustusta lukuun ottamatta psykiatrisen sairaalan rakentamiselle oli kymmenen vuotta sitten otollinen aika. Saksat olivat juuri yhdistyneet, psykiatrista hoitoa uudistettiin ja vanhoja mielisairaaloita purettiin. - Ennen kuin psykiatrinen hoito uudistettiin sekä Itä- että Länsi-Saksassa oli vain suuria sairaaloita, joissa oli satoja ja taas satoja vuodepaikkoja. Ne olivat kuin ghettoja ja kohtelivat ihmisiä epäinhimillisesti. Siellä saattoi olla samassa huoneessa 20,30 tai 50 sänkyä. Potilaiden yksilöllisyydestä ei ollut puhettakaan, muistelee Richter.
Hyvä ympäristö edistää paranemista Vanhaan yleissairaalaan päätettiin rakentaa psykiatrinen osasto, jonka suunnittelijaksi löytyi tunnustettu arkkitehti Gerald Marx. Hänen vaimonsa oli ollut pitkään psykiatrisessa hoidossa. Vieraillessaan rakkaimpansa luona arkkitehtia harmitti ympäristö, joka pikemmin pahensi kuin paransi sairautta. Gerald Marx on perehtynyt ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin yhteyksiin ja on vakuuttunut, että viihtyisä ympäristö voi edistää paranemista. Moderneista kaupungeista hän löytää paljon esimerkkejä siitä, kuinka ympäristö vahvistaa piittaamattomuutta. Angermünden rakennuksia suunnitellessaan Gerald Marx otti huomioon potilaiden kokemukset , eikä ainoastaan henkilökunnan tarvetta vahtia potilaita. Suunnitellessaan psykiatrisia osastoja arkkitehti tapasi sekä henkilökuntaa että potilaita.
Kaikki Angermündessä toteutetut ratkaisut eivät mahdu tiukan saksalaisen rakennusbyrokratian normeihin, mutta tällä kertaa säännöksiä saatiin soveltaa joustavasti. Psykiatrisilla osastoilla a on 72 vuodepaikkaa. Lisäksi lähikaupungissa toimii päiväklinikka, johon kuuluu 18 hoitopaikkaa. Psykiatrisen osaston arkkitehtuurissa toteutuu kaksi tärkeää asiaa. - Arkkitehti
on ottanut huomioon potilaiden kaksi perustarvetta. Heillä
on tarve kommunikoida mutta myös halu olla yksin. Yhdessäoloa
varten sairaalassa on tiloja keskeisillä paikoilla ja niitä
kutsutaan toreiksi. Sairaalassa liikkuminen on myös haluttu tehdä selkeäksi. Psykiatristen osastojen kaikki siivet ovat erivärisiä. Potilaiden on helppo muistaa oman huoneensa väri silloinkin, kun uudessa ympäristössä on vielä outo liikkua. Lääkärin vastaanotto, terapiahuoneet, wc:t ja muut tilat on merkitty selkeästi opastein. Tavoitteena hotellitasoinen asuminen Angermündessä
ei ujostella sanoa, että tavoitteena on hotellitasoinen asuminen.
Julkisin varoin ei tosin viiden tähden palveluja tarjota, mutta
viihtyisä ympäristö saa potilailta täydet pisteet.
- Täällä näyttää samalta kuin kylpylähotellissa, vakuuttaa potilas Brita Werner. Brita
on tänä vuonna viettänyt sairaalassa yhteensä
neljä viikkoa, eikä löydä hoidostakaan mitään
huomauttamista - Voin vain sanoa, että olen hyvin tyytyväinen. Lääkäri, psykologit, terapeutit ja hoitajat ovat kaikki alan huippua. Erityisen iloinen Brita on tavasta, jolla potilaat vastaanotetaan sairaalassa. Hoitaja tulee ja tutustuttaa henkilökohtaisesti potilaan sairaalan tiloihin. Hän kertoo, missä ovat kylpyhuoneet, milloin syödään ja millainen on päivän ohjelma. Niin viihtyisä ympäristö ei kuitenkaan ole, etteikö sairaalasta lähdettäisi mielellään pois. Lääkäri Jürgen Hein myöntää tosin, että potilaiden laitostumista pitää välttää. Angermündessä laitostumisen vaara ei ole suurempi kuin muissakaan psykiatrisissa laitoksissa.
Potilaita ei jaotella sairauden mukaan Psykiatrisen osaston potilaita ei enää kummastella kaupungin keilasalilla tai muissa riennoissa. Avoimesti toimiva sairaala on voittanut ennakkoluulot. Hoidossa avoimuus tarkoittaa potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Sitomista tai muuta pakkohoitoa tarvitaan erittäin harvoin. - Kun esimerkiksi poliisi tuo potilaan käsiraudoissa, niin potilas lyö ja kapinoi. Sitten häneltä otetaan käsiraudat pois. Hän jää huoneeseen toisen henkilön kanssa ja hänelle puhutaan kuin ihminen ihmiselle, niin 90 prosentissa tapauksista meidän onnistuu saada kontakti potilaaseen, kuvailee johtavalääkäri Gudrun Richter. Potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan hoidossa. Lääkäri ei yksioikoisesti määrää potilaalle hoitoa, vaan suosittelee vaihtoehtoja. Lopullinen valinta jää yleensä potilaalle. Psykiatrisilla osastoilla ovet pidetään auki, ja kaikki kulkevat siviilivaatteissa. Hoito- ja terapiaryhmissä potilaita ei jaotella iän, sukupuolen tai sairauden mukaan. - Tieteessä
käydään kiistaa, onko hoidossa parempi erikoistua
vai hoitaa sekaisin erilaisia potilaita. Kyse on siitä, pitäisikö
samaa häiriötä potevat hoitaa yhdessä vai voidaanko
eri häiriöitä potevat sekoittaa keskenään?
Me olemme saaneet hyviä tuloksia tällaisista sekaryhmistä,
selvittää lääkäri Jürgen Hein. Potilaita
rohkaistaan oma-aloitteisuuteen ja uusien taitojen opettelemiseen.
Joskus tavalliset arjen taidot on opeteltava uudelleen. - Esimerkiksi monilla masentuneilla potilailla on hyvin huono itsetunto. He kuvittelevat, etteivät osaa mitään, eivätkä voi vaikuttaa mihinkään. Työterapiassa tai toimimalla potilaskokouksen puheenjohtajana, he huomaavat, että heillä on paljon enemmän voimavaroja kuin uskovatkaan, kuvailee Jürgen Hein. Joskus normaalielämän opettelu saattaa tarkoittaa esimerkiksi muotineuvontaa. Jos potilas ei ole viiteen viimeiseen vuoteen kurkistanut peiliin, hänet viedään kampaajalle ja annetaan pukeutumisohjeita. Hyvästä työilmapiiristä pidetään huolta Rahaa tai henkilökunta Angermündessä ei ole enempää kuin muissakaan julkisissa psykiatrisissa sairaaloissa. Avainsanat ovat ryhmätyö ja hyvä työilmapiiri. Potilaslähtöinen hoito onnistuu vain, koska henkilökunta on sisäistänyt sen. Jos henkilökunnasta joku haluaisi vastustaa sairaalan omia käytäntöjä, niin saksalainen byrokratia antaa siihen hyvät mahdollisuudet.
Henkilökunnan motivaatiosta kertoo, ettei Angermündessä toisin kuin muualla Saksassa podeta lääkäripulaa. Itsestään hyvä yhteishenki ei kuitenkaan synny. Henkilökunnan jännitteet puretaan kaksi kertaa kuukaudessa pidettävissä kokouksissa, joita johtaa ulkopuolinen valvoja. Hyvä työilmapiirin säilyttäminen on Gudrun Richterin mukaan erittäin tärkeä asia. - Potilaat ovat todellisia seismografeja. He vaistoavat heti huoneeseen astuessaan, jos hoitajilla on erimielisyyttä jostain asiasta. Tieteellistä tutkimusta hoidon tuloksista Angermündessä ei ole tehty. Potilaiden palaute on kuitenkin ollut rohkaisevaa. - Erään ryhmäistunnon jälkeen kysyttiin potilailta, mikä on tukenut heitä parhaiten. Eräs potilas vastasi, että hän ei tunne täällä itseään lainkaan potilaaksi, koska häntä kohdellaan kuten normaalia ihmistä. Vastaus liikutti minua kovasti. Ajattelin, että juuri nuo sana kuvaavat parhaiten sitä, mihin me täällä pyrimme, pohtii Jürgen Hein.
Toimittaja: MARJA PAAVILAINEN Lisätietoja:
|
